Oulussa ja sen ympäristökunnissa koulupoliiseina toimivat Merja Rasinkangas ja Jarkko Kähkönen ovat huolissaan lasten ja nuorten ruudulla viettämästä ajasta. ”Enemmän hikiä, vähemmän digiä”, on slogan, jota poliisit mielellään viljelevät.
Juhani Ojalehto
Oulussa ja sen ympäristökunnissa koulupoliiseina toimivat Merja Rasinkangas ja Jarkko Kähkönen ovat huolissaan lasten ja nuorten ruudulla viettämästä ajasta. ”Enemmän hikiä, vähemmän digiä”, on slogan, jota poliisit mielellään viljelevät.
Juhani Ojalehto
Saara Junes
Koulupoliisit eivät kaunistele maailmaa, jossa paljon aikaansa älykännykällä viettävät elävät.
Aikuinen pyytää vähäpukeista kuvaa. Kohta tulee toinen pyyntö uhkauksella höystettynä: jos et laita lisää, pistän kuvan jakeluun.
Huoltaja löytää omasta lapsestaan tehdyn videon, jossa lapseen kohdistuu pahoinpitely. Poliisi tekee videosta rikosilmoituksen.
Onko kyse kärjistetyistä esimerkeistä vai elävätkö lapset ja nuoret todella tällaisessa maailmassa?
Oulussa ja sen ympäristökunnissa koulupoliisina toimivat vanhempi konstaapeli Jarkko Kähkönen ja ylikonstaapeli Merja Rasinkangas näkevät työssään lähietäisyydeltä, missä mennään. Ajankuva saa heidät hämmentyneiksi.
– On tämä erikoista aikaa, levotonta. Kaikkea on liikaa, Kähkönen huokaa.
Lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi on poliisien päällimmäisenä huolena. Mistä tämä kaikki johtuu? Selkeää vastausta ei ole heillä antaa, mutta yksi ketjusidos vaikuttaa ilmeiseltä: lapset ja nuoret, älypuhelin, some, TikTok. Lasten ja nuorten kohtaamat ilmiöt tulevat somen kautta iholle ja lyövät läpi ennennäkemätöntä vauhtia. Yksi havainnollinen esimerkki on sähkösavukkeet.
Sähkötupakkaa on ollut saatavilla jo 2000-luvun alusta, mutta TikTokin höystöllä se on nyt ohittamassa muut nikotiinituotteet. Tupakkateollisuus maksaa “influencereille” eli somessa toimiville vaikuttajille siitä, että he tekevät ammattitaitoisia temppuvideoita sähkötupakan savulla. Kyseisessä tuotteessa ei välttämättä ole nikotiinia, mutta mielikuva on jo myynyt.
Kähkönen hämmästelee sitä, kuinka käsittämättömällä tavalla sähkötupakkaa ei mielletä vaaralliseksi:
– On makuja ja muuta. Mutta sitten on se nikotiini, ja siihen jää koukkuun.
Nuuska- ja tupakkakauppaa tehdään – niin ikään somessa, ja tuotteisiin pääsevät käsiksi yhä nuoremmat.
– Kolmasluokkalaiset ovat nuorimpia sähkötupakan käyttäjiä, mitä minun tietoon on tullut, Rasinkangas kertoo.
Kähkönen ja Rasinkangas ovat huomanneet, että älypuhelimien yleistyminen on yhteydessä lasten ja nuorten väsymykseen, keskittymiskykyn alenemiseen ja ärtyisyyteen. Luku- ja kirjoitustaito näyttävät heikentyvän.
Ollaan koukussa ruutuun.
– Ärsytyskynnys on matala, ja nyrkki heilahtaa helpommin, Rasinkangas kuvaa.
Yksi merkittävä koulupoliiseja työllistävä asia onkin fyysisen väkivallan yleistyminen ja raa´istuminen. Väkivaltaa myös ihannoidaan, ja some toimii kanavana väkivaltavideoiden jakamiselle.
– Pitääkö alakoululaisella olla Snapchat, Instagram ja TikTok, herättelee Kähkönen. – Lapsuus on jonnekin kadonnut. Yksi opettaja sanoi, että eikö nelosluokkalaisen tulisi lukea Akua ja leikkiä legoilla.
Lapsi tarvitsee läsnäolevaa aikuista
Mikä sitten avuksi some-todellisuudessa elävälle nuorelle polvelle?
Poliisien viesti on selkeä: lapset ja nuoret ovat liikaa ruudun äärellä. Puhe vanhemmuudesta ja rajoista on ajankohtaisempi kuin koskaan.
– Kulttuurimuutos on tullut tosi raju tässä, Rasinkangas miettii.
– Lainsäädäntöä tulisi uudistaa. Tuntuu siltä, että tänä päivänä aikuisten auktoriteetti on kadonnut ja kasvatuskeinot ovat vähissä. Opettajilla ei ole keinoja ja työkaluja riittävästi. Vanhempien velvollisuus on kasvattaa, asettaa rajat ja kasvattaa myös empatiaan.
Lapsi tarvitsee edelleen vanhempaa, joka kykenee olemaan aikuinen. Lapsi tarvitsee aikuisen läsnäoloa.
– Se kulttuuri on myös vanhemmissa. Niitä tilanteitahan me kuullaan, ettei ole enää yhteistä ruokahetkeä, kun kaikki on kännykällä, Rasinkangas suree.
Tavatonta koulupoliisin työssä ei ole sekään, että vastuu rajojen asettamisesta siirretään viranomaiselle.
– Jos vanhempi ei pärjää lapsen kanssa, kuka pärjää? kysyy Kähkönen.
– On perheitä, joissa tilanteelle ei voida mitään, ja se on surullista. Sitten on perheitä, joissa voisi olla ryhdikkäämpi lapsen tekemisiin. Rohkeutta ja uskallusta kasvattaa, Rasinkangas lisää.
Rasinkangas ja Kähkönen löytävät listaksi asti asioita, joihin vanhemmat voivat keskittyä: arkirytmin tukeminen, yhdessä sovitut säännöt, sitoutumisen vaatiminen niin kouluun, harrastukseen kuin muuhun hyödylliseen tekemiseen. Fyysinen tekeminen purkaa myönteisellä tavalla energiaa.
– Menis ulos ja vaikka suu auki seisois tuulessa, mutta olis ulkona, Kähkönen veistää.
Avoimeen keskusteluun lapsen kanssa kannattaa panostaa ja puhua järkevästä somen käytöstä. Esimerkiksi groomingista eli lapsen houkuttelusta seksuaalisiin tarkoituksiin olisi tärkeä käydä keskustelua. Nuoren on myös hyvä tietää, että esimerkiksi koulu-uhkaus on rikos, josta seuraa rangaistus yli 15-vuotiaalle.
– Osa vanhemmista ehkä olettaa, että kaikki menee hyvin, ja sitten kun sattuu jotakin, ollaan kauhuissaan. Saatetaan sanoa, ettet puhu minun lapsestani, poliisit kertovat.
– Jokin TikTok-haaste tai muu vastaava, niin nuoret lähtee ajattelemattomuuttaan tekemään, Rasinkangas huomauttaa.
Rasinkangas kuvaa, kuinka vanhemmat kokevat usein epävarmuutta puuttua nuoren tekemisiin ja esimerkiksi tarkistaa nuoren puhelinta yksityisyyden suojan rikkomisen pelossa.
– Voi laittaa vaakakuppiin, kumpiko pahempi, että katsot kännykkää vai nuori kenties chattailee pedofiilin kanssa tai toinen tilaa huumeita? Myös yhdessä voi lapsen kanssa käydä lävitse, missä sovelluksissa nuori kännykällään seikkailee ja luoda pelisääntöjä.
Koulupolkua tulee tukea
Koulupoliisit ottavat esille koulun ja kodin välisen yhteistyön ja luottamuksen.
– Toivon, että vanhemmat luottaisivat siihen kouluviranomaiseen, joka tekee virkavastuulla työtään. Helposti tulee se, ettei haluta uskoa, että oma lapsi on tehnyt mitään, Rasinkangas kertoo.
Koulupoliisit painottavat vanhempien tuen merkitystä lapsen sitoutumisessa koulunkäyntiin. Työ aloitetaan alakoulun alkuluokilla esimerksi kotiläksyjen teon valvomisena. Jo alakoulussa on lisääntynyt ilmiö, että lapsi ei saavu kouluun.
– Koulukelkasta ei pitäs kenenkään pudota. Jos et oo peruskoulua käynyt, et pääse toiselle asteelle. Kun et ole kouluttautunut, et saa töitä. Silloin puhutaan syrjäytymisestä, Rasinkangas sanoo.
Yksi perinteinen lääke poliiseilla on antaa, jota ei sovi säästellä lapsen ja nuoren kanssa missään tilanteessa:
– Rajoja ja rakkautta, sitäkin syliin ottamista välillä. Ei ole aina sitä ragettamista, niin kuin lapset sanoo, vaan toisenlaista. Niissä asioissa, missä lapsi on hyvä, voimaannutetaan häntä siinä. Se on äärimmäisen tärkeää lapsen itsetunnolle, Rasinkangas löytää.
– Paljon pystyy tekemään edelleenkin, Kähkönen summaa.
– Elämässä vaan sattuu kaikenlaisia asioita, ja silloin se ei ole epäonnistumista, jos suunnilleen tekee velvoitteensa huoltajana.
Lue tänään ilmestyvästä Päivämiehestä monipuolinen kattaus someen liittyviä tekstejä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys