An­ne-Ma­rit Kar­hu

On lau­an­tai-il­ta ja eh­tool­lis­ju­ma­lan­pal­ve­lus kau­niis­sa Sak­sa­lai­ses­sa kir­kos­sa Tuk­hol­man van­has­sa­kau­pun­gis­sa on al­ka­mas­sa. Eric Jur­mu, joka toi­mii pu­hu­ja­na Rock­for­din seu­ra­kun­nas­sa Min­ne­so­tas­sa, avus­taa eh­tool­li­sen ja­os­sa. Hän odot­te­lee ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen al­ka­mis­ta kir­kon etuo­sas­sa.

Ly­hy­en lä­he­tys­mat­kan­sa ai­ka­na hä­nel­lä on myös kol­me saar­na­vuo­roa su­vi­seu­rois­sa. Jur­mu ker­too vie­rail­leen­sa Ruot­sis­sa muu­ta­man ker­ran ai­em­min­kin ja tun­te­van­sa use­am­pia pu­hu­ja­vel­jiä. Ruot­sin su­vi­seu­rois­sa hän vie­rai­lee kui­ten­kin en­sim­mäis­tä ker­taa. Suo­men Su­vi­seu­rois­sa hän vie­rai­li vii­mek­si vuon­na 1991.

– Sa­noi­sin, et­tä Ame­ri­kan su­vi­seu­rat ovat ko­kon­sa puo­les­ta Ruot­sin ja Suo­men su­vi­seu­ro­jen vä­lil­tä. Kult­tuu­ria aja­tel­len Ruot­si muis­tut­taa enem­män Ame­rik­kaa kuin Suo­mi, Jur­mu ku­vai­lee.

Ruot­sa­lais­ten ja suo­ma­lais­ten saar­no­jen tulk­kauk­sen kuun­te­lu eng­lan­nin kie­lel­le kuu­lok­kei­den kaut­ta on toi­mi­nut to­del­la hy­vin. Saar­nat ovat myös tun­tu­neet tu­tuil­ta ja tur­val­li­sil­ta. Jur­mu ker­too mie­leen­pai­nu­vas­ta koh­taa­mi­ses­ta su­vi­seu­rois­sa. Pie­ni poi­ka ja hä­nen iso­van­hem­pan­sa, joi­ta hän ei ol­lu kos­kaan ta­van­nut, tu­li­vat hä­nen luok­seen hä­nen pal­ve­lus­vuo­ron­sa jäl­keen.

– Iso­van­hem­pi ker­toi mi­nul­le, et­tä tämä pie­ni poi­ka oli kuun­nel­lut seu­ro­ja, jos­sa saar­na­sin, ja het­ken ku­lut­tua hän oli kään­ty­nyt iso­van­hem­pan­sa puo­leen sa­no­en: ”Tun­tuu sil­tä, et­tä tun­nen tuon mie­hen!” Me kaik­ki kuu­lum­me Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja sana, jota saar­na­taan tääl­lä, on sama kuin Ame­ri­kas­sa. Tämä tun­tuu tur­val­li­sel­ta, Jur­mu päät­tää.

The same word has been pre­ac­hed

An­ne-Ma­rit Kar­hu

It is Sa­tur­day eve­ning and com­mu­ni­on ser­vi­ce is about to be­gin in the be­au­ti­ful Ger­man Church in Stock­holm’s Old Town. Eric Jur­mu, who ser­ves as mi­nis­ter in the Rock­ford cong­re­ga­ti­on in Min­ne­so­ta, is due to as­sist du­ring the Holy Com­mu­ni­on. He is sit­ting in the front part of the church, wai­ting for the ser­vi­ce to be­gin.

Du­ring his short mis­si­on trip Jur­mu has been sche­du­led for three ser­morns at the Sum­mer Ser­vi­ces. He says that he has vi­si­ted Swe­den a coup­le of ti­mes be­fo­re and knows many of the Swe­dish spe­a­ker brot­hers. Ho­we­ver, this is his first time at the Swe­dish Sum­mer Ser­vi­ces. The last time he at­ten­ded the Fin­nish Sum­mer Ser­vi­ces was in 1991.

– I would say that, in terms of size, the Ame­ri­can Sum­mer Ser­vi­ces are so­mew­he­re bet­ween the Swe­dish and Fin­nish ser­vi­ces. When it co­mes to cul­tu­re, Swe­den re­minds me more of Ame­ri­ca than Fin­land does, Jur­mu says.

Lis­te­ning to the Eng­lish trans­la­ti­on of Swe­dish and Fin­nish ser­mons through he­adp­ho­nes has wor­ked re­al­ly well. Al­so, the ser­mons have see­med fa­mi­li­ar and se­cu­re. Jur­mu tel­ls about a me­mo­rab­le in­ci­dent du­ring the Sum­mer Ser­vi­ces. A small boy and his grand­pa­rent, whom he had ne­ver met be­fo­re, came up to him af­ter one of his ser­mons.

– The grand­pa­rent told me that the lit­t­le boy had been lis­te­ning to the ser­vi­ces where I pre­ac­hed and af­ter a while he had tur­ned to his grand­pa­rent sa­ying: ”It feels like I know this man!” We all be­long to God’s King­dom and the word that is pre­ac­hed is the same here and in Ame­ri­ca. That feels se­cu­re, Jur­mu conc­lu­des.