Koko ikän­sä puu­tar­han­hoi­toa har­ras­ta­nut van­taa­lai­nen Lau­ri Jääs­ke­läi­nen on viet­tä­nyt lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa maa­lais­ta­los­sa Nil­si­äl­lä vii­si­lap­si­ses­sa per­hees­sä.

– Ko­ti­ni si­jait­si kau­niil­la mä­el­lä, jos­ta oli hy­vät nä­kö­a­lat kol­meen eri pi­tä­jään Sii­lin­jär­vel­le, La­pin­lah­del­le ja Var­pais­jär­vel­le. Ko­ti­pel­lot oli­vat mä­ki­set ja ki­vi­set, mies ku­vai­lee ja pa­laa kou­lu­muis­toi­hin­sa:

– Kan­sa­kou­lus­sa ala­luok­kien opet­ta­ja yrit­ti teh­dä va­sen­kä­ti­ses­tä lap­ses­ta oi­ke­a­kä­tis­tä, mut­ta epä­on­nis­tui. Kol­man­nel­la luo­kal­la opet­ta­ja vaih­tui ja kou­lun­käyn­ti pää­si kun­nol­la al­kuun. Van­hem­mil­la ei ol­lut ai­kaa kan­nus­taa kou­lun­käyn­tiin. Isäl­lä oli aja­tus teh­dä po­jis­ta maan­vil­je­li­jöi­tä.

Ki­vis­tä tai­det­ta

Ar­mei­jan jäl­keen Jääs­ke­läi­sen mie­les­sä oli po­lii­sin tai puu­tar­hu­rin am­mat­ti.

– Hain van­gin­var­ti­ja­kurs­sil­le ja puu­tar­ha­kou­luun. Pää­dyin puu­tar­ha-alal­le, en­kä ole ka­tu­nut. Puu­tar­ha­kou­lus­sa oli pä­te­vä opet­ta­ja, joka sai mi­nut in­nos­tu­maan alas­ta. Mi­nul­le tuli val­ta­va tie­don­ja­no. Puu­tar­ha­kou­lun jäl­keen pää­sin myö­hem­min har­joit­te­lu­jen jäl­keen opis­ke­le­maan Le­paal­le puu­tar­hu­rik­si ja puu­tar­ha­tek­ni­kok­si.

Aluk­si Jääs­ke­läi­nen työs­ken­te­li kas­vi­huo­ne­puu­tar­hu­ri­na ja sen jäl­keen vi­her­ra­ken­nus­töis­sä. Jat­ko­kou­lu­tus­ten jäl­keen uu­si työ­paik­ka löy­tyi Van­taal­ta.

– Pää­sin Van­taan kau­pun­gin pal­ve­luk­seen vuon­na 1973. Työ­tä riit­ti 38 vuot­ta, eläk­keel­le jää­mi­seen saak­ka. Jo­kai­ses­sa työs­sä on aloi­tet­ta­va ai­van kuin alus­ta. Vaik­ka mi­nua siir­ret­tiin or­ga­ni­saa­ti­o­muu­tos­ten vuok­si toi­siin teh­tä­viin, lop­pu­jen lo­puk­si asi­at koi­tui­vat par­haak­se­ni, Jääs­ke­läi­nen to­te­aa.

Kas­vun ih­me my­kis­tää puu­tar­hu­rin joka vuo­si.

– Pie­nen sil­mun si­säl­lä on uut­ta elä­mää. Esi­mer­kik­si ome­na­puun sil­muis­ta tu­lee kuk­kia, sit­ten raa­ki­lei­ta ja lo­pul­ta ome­noi­ta, Jääs­ke­läi­nen ha­vain­nol­lis­taa ja ker­too, et­tä vuo­sien ai­ka­na per­heen ko­din tont­ti on muut­tu­nut pal­jon.

– Lap­suu­den ki­vi­sil­tä pel­loil­ta ki­vien ke­ruu oli il­mei­ses­ti mie­luis­ta, kos­ka olen ke­rän­nyt kaik­ki ki­vet ny­kyi­sen ko­tim­me pi­hal­ta tal­teen ja ra­ken­nel­lut niis­tä ki­vi­puu­tar­han, ki­vi­lin­nan, suih­ku­kai­von ja ve­si­pu­touk­sen.

”Tun­tui, et­tä läh­tö on lä­hel­lä”

Jääs­ke­läi­nen on teh­nyt tai­det­ta nuo­res­ta as­ti. Hän ko­kee tai­teen ole­van Ju­ma­lan hä­nel­le an­ta­ma lah­ja.

– Jo en­nen kan­sa­kou­lua muis­tan raa­pus­ta­nee­ni kyn­nel­lä ko­ti­ni jäi­siin ik­ku­noi­hin piir­rok­sia ja pyy­tä­nee­ni äi­tiä kat­so­maan. Tuol­loin ei ol­lut var­si­nais­ta pii­rus­tus­pa­pe­ria ja kaup­pa­os­tos­ten rus­ke­at pa­pe­rit ei­vät mi­nul­le kel­van­neet, Jääs­ke­läi­nen hy­myi­lee ja jat­kaa:

– 15-vuo­ti­aa­na tein en­sim­mäi­sen puu­veis­tok­sen. Myö­hem­min aloin maa­la­ta vesi- ja öl­jy­vä­reil­lä ja teh­dä kip­si­veis­tok­sia. Vä­lil­lä oli pit­ki­ä­kin tau­ko­ja tai­teen te­ke­mi­ses­sä.

Tai­teen ja puu­tar­han­hoi­don li­säk­si Jääs­ke­läi­nen har­ras­taa luon­nos­sa sa­moi­lua, va­lo­ku­vaus­ta, lu­ke­mis­ta ja mat­kai­lua. Poik­keu­sai­ka­na Jääs­ke­läi­sel­lä he­rä­si in­nos­tus teh­dä kes­ke­ne­räi­siä töi­tä val­miik­si.

Syk­syl­lä 2021 Jääs­ke­läi­sen sai­ras­tu­mi­nen kah­teen eri syö­pään kos­ket­ti koko per­het­tä ja ys­tä­vä­pii­riä. Hän pää­si no­pe­as­ti leik­kauk­siin ja hoi­toi­hin. Syö­pä­o­sas­tol­la käyn­nit tu­li­vat tu­tuik­si.

– Kah­dek­saan kuu­kau­teen en voi­nut käy­dä seu­rois­sa, Jääs­ke­läi­nen to­te­aa ja ker­too, mi­ten noin vuo­si sit­ten hä­nen kun­ton­sa oli hei­ken­ty­nyt huo­mat­ta­vas­ti.

– Mi­nus­ta tun­tui, et­tä läh­tö on lä­hel­lä. Tuol­loin soi­tin erääl­le tu­tul­le pap­pis­vel­jel­le ja pyy­sin hän­tä siu­naa­maan mi­nut, jos läh­tö­kel­lo­ni soi­vat. Hän lu­pa­si.

Kun ys­tä­vät kuu­li­vat Jääs­ke­läi­sen sai­ras­tu­neen, he muis­ti­vat ru­kouk­sin.

– Lap­sen­lap­sem­me ker­toi, et­tä he­kin ru­koi­li­vat, et­tä Tai­vaan Isä pa­ran­tai­si pa­pan ter­veek­si. Olen kii­tol­li­nen per­heel­le ja ys­tä­vil­le, hän to­te­aa.

– Syö­pä­o­sas­ton lää­kä­ri ky­syi mi­nul­ta työs­tä ja har­ras­tuk­sis­ta. Ker­roin hä­nel­le aja­tuk­ses­ta pi­tää näyt­te­ly. Hän kan­nus­ti asi­as­sa ja to­te­si, et­tä sil­loin oli­si muu­ta­kin aja­tel­ta­vaa kuin syö­pä. Tai­de­näyt­te­ly jär­jes­tyi pi­det­tä­väk­si Lo­pen Su­vi­seu­ro­jen jäl­keen hy­vien kul­ku­yh­teyk­sien var­rel­le Van­taan Tik­ku­ri­laan, ter­veh­ty­nyt Jääs­ke­läi­nen iloit­see.

Har­hai­le­va löy­si aar­teen

Lau­ri Jääs­ke­läi­sen elä­mäs­sä ta­pah­tui suu­ri muu­tos 27-vuo­ti­aa­na. Ju­ma­la oh­ja­si har­hai­le­van nuo­ren mie­hen val­ta­kun­taan­sa, ja tämä sai pa­ran­nuk­sen ar­mon. Ju­ma­la käyt­ti vä­li­kap­pa­lee­na us­ko­vais­ta mies­tä, joka pyy­si Jääs­ke­läi­sen seu­roi­hin.

– Ju­ma­lan val­ta­kun­ta an­taa pal­jon, kun pää­see osal­lis­tu­maan toi­min­taan ja sa­mal­la tu­tus­tuu us­ko­vai­siin. Us­ko­vai­sen puo­li­son mer­ki­tys on suu­ri, ja myös lap­set ovat tai­vaan lah­jaa, Jääs­ke­läi­nen poh­tii.

Jääs­ke­läi­nen on kii­tol­li­nen Tai­vaan Isäl­le, et­tä hän ko­et­te­li sai­rau­del­la. On tär­ke­ää, et­tä us­ko ja mää­rän­pää nä­ky­vät kal­leim­pa­na.

– Lem­pi­lau­lu­ni on Toi­ni Hy­vä­ri­sen sa­noit­ta­ma Sii­o­nin lau­lu 295: Ovat syn­ti­ni an­teek­si suu­ret. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on aar­re maan pääl­lä ja ker­ran tai­vaas­sa.