Kansalaistottelemattomuudella tarkoitetaan avointa ja julkisuushakuista toimintaa, jossa erityisesti moraalisin perustein rikotaan tietoisesti lakia. Tavoitteena on vaikuttaa siihen, että epäoikeudenmukaiseksi koettua lakia muutetaan.
Vuonna 2017 voimaan tuli avioliittolaki, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen. Kirkot saavat edelleen päättää perusteista, joilla vihkivät ihmisiä avioliittoon. Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous päätti toukokuussa 2018, että kirkon avioliittokäsitystä ei ole syytä laajentaa, vaan avioliitto on kirkossamme raamatullisesti vain miehen ja naisen välinen.
Päätös ei ole tyydyttänyt kaikkia kirkkomme jäseniä, ei kaikkia päättäjiäkään. Aluksi piispat kehottivat pappeja pidättäytymään vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon, ja varoituksiakin annettiin.
Korkein hallinto-oikeus antoi vuonna 2020 ratkaisunsa, jonka mukaan tuomiokapitulilla on oikeus rangaista pappia, joka tällaisen vihkimisen suorittaa. Tästä huolimatta piispat suosittelevat tuomiokapituleja pidättäytymään näiden pappien rankaisemisesta.
Yhä useammassa seurakunnassa on tehty päätös avata kirkkotilat toimituksille, jossa evankelis-luterilaisen kirkon pappi vihkii samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon tai siunaa kirkollisesti maistraatissa solmitun avioliiton. Kumpaakaan kirkossamme ei ole, mutta silti päätöksiä tehdään seurakunnissa kirkolliskokouksen päätöksistä piittaamatta.
Tällainen toiminta tuntuu kansalaistottelemattomuudelta, vaikka sen tekee seurakunnan hallintoa johtava elin, vieläpä yhdessä kirkollisista toimituksista vastaavan kirkkoherran kanssa.
Uskovaisena toivon voivani luottaa, että seurakuntiemme päättäjät noudattavat lakeja ja säädöksiä. Yksityisellä ihmisellä on mahdollisuus vedota omaantuntoonsa, jos kokee, että jotain lakia ei voi hyvällä omallatunnolla noudattaa. Kansalaistottelemattomuuden sijaan uskovainen pyrkii muuttamaan säädöksiä laillisin keinoin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys