Päi­vä­mies

Tä­män­viik­koi­nen Päi­vä­mie­hen Lau­lun paik­ka -pals­ta esit­te­lee Sii­o­nin lau­lun 26, "Kir­kas­tu­koon aa­mun­koit­to".

Ou­lu­lai­sen lo­hi­kaup­pi­aan Gus­taf Skin­na­rin (1835–1916) lau­lu Kir­kas­tu­koon aa­mun­koit­to on tu­tum­pi vir­te­nä Kir­kas­ta, oi Kris­tus, meil­le. Se otet­tiin vir­si­kir­jaan 1938 Väi­nö Ha­vak­sen uu­dis­ta­ma­na. Ha­vas si­säl­lyt­ti vir­teen Skin­na­rin teks­tin kym­me­nes­tä sä­keis­tös­tä kak­si en­sim­mäis­tä ja kak­si vii­meis­tä sel­väs­ti tun­nis­tet­ta­vi­na. Vir­ren kol­mas ja nel­jäs sä­keis­tö ovat Ha­vak­sen ru­noi­le­mia Skin­na­rin teks­tin aja­tus­ten poh­jal­ta. Ha­vas ot­ti mu­kaan myös ek­sy­nyt lam­mas -tee­man, jota Skin­na­rin lau­lus­sa ei lain­kaan esiin­ty­nyt.

Skin­na­rin lau­lu on jää­nyt vir­ren var­joon ja vä­häl­le käy­töl­le. Sen pois­ta­mis­ta lau­lu­kir­jas­ta har­kit­tiin, mut­ta se pää­tet­tiin säi­lyt­tää hel­lä­va­roin muo­kat­tu­na. Täl­lai­se­na se yh­des­sä edel­li­sen lau­lun kans­sa vä­lit­tää ny­ky­ai­kaan 1800-lu­vun lo­pun les­ta­di­o­lais­ta lau­lu­pe­rin­net­tä.

Ki­vi­jär­ven kirk­ko­her­ran Frans Pet­ter Kran­kin (1844–1910) sä­vel­mä tun­tuu kuu­lu­van olen­nai­se­na osa­na Skin­na­rin lau­luun ja vir­teen. Krank ei kui­ten­kaan ole teh­nyt sä­vel­mää tä­hän teks­tiin, ei­kä Skin­na­rin lau­lua ole alun pe­rin lau­let­tu täl­lä sä­vel­mäl­lä. Typ­pö mai­nit­si sä­vel­mäk­si pää­si­äis­vir­ren Tul­kaa kaik­ki, kat­so­kaat­te (VK 1986 nro 67). Se oli tul­lut vir­si­kir­jaan juu­ri 1880-lu­vul­la ja lie­nee an­ta­nut Skin­na­ril­le mi­tan teks­tin rii­mit­te­le­mi­seen. Kran­kin sä­vel­mä lii­tet­tiin tä­hän lau­luun vas­ta Hen­gel­li­sis­sä Mat­ka­lau­luis­sa.

Frans Pet­ter Kran­kis­ta ja hä­nen su­vus­taan on kir­jas­sa eril­li­nen elä­mä­ker­ta-ar­tik­ke­li.

Teks­ti on jul­kais­tu SRK:n vuon­na 2016 jul­kai­se­mas­sa kir­jas­sa "Lau­la kan­sa Ju­ma­lan, Sii­o­nin lau­lu­jen te­ki­jöi­tä ja taus­to­ja". Kir­jan ovat toi­mit­ta­neet Ee­ro Kuk­ko, Ari-Pek­ka Pa­lo­la ja Tuo­mas Tai­pa­le. Lau­lun paik­ka -pals­ta il­mes­tyy Päi­vä­mie­hes­sä ker­ran kuus­sa.