Raahelainen Inkeri Kerola ehtii seurata meren elämää vuodenaikojen mukaan eri tavalla kuin kansanedustajavuosinaan.
Tiina Lämsä
Raahelainen Inkeri Kerola ehtii seurata meren elämää vuodenaikojen mukaan eri tavalla kuin kansanedustajavuosinaan.
Tiina Lämsä
Raahelaisen Inkeri Kerolan kodin vieressä meri kohisee, jäätyy ja sulaa vuodenaikojen mukaan. Näin on ollut aina ennenkin, mutta sen näytelmiä hän ehtii seuraamaan nyt enemmän totutellessaan eläkeläisen elämänvaiheeseen.
Aivan hiljaiseloksi elämä ei ole muuttunut, mutta joitakin asioita voi kuitenkin tarkastella jo taaksepäin. Yksi niistä on kansanedustajan tehtävä, jota Kerola hoiti vuosina 1999–2015 eli 16 vuoden ajan. Ennen sitä Kerola oli kutsumustyössään opettajana ja hoiti myös Raahen kaupunginhallituksen puheenjohtajuutta. Luottamustehtävät laajensivat näkökulmaa koko yhteiskuntaan.
Tukea monelta suunnalta
Kerolalle kysymys kansanedustajaehdokkaaksi ryhtymisestä tuli yllätyksenä.
– Silloin piti ryhtyä miettimään, mitä ruljanssi tarkoittaisi käytännössä. Valituksi tulemista en osannut edes ajatella.
Vaalityön sujumisesta vastasi tukiverkosto, ja Kerola tuli valituksi.
– Astelin ensimmäistä kertaa elämässäni eduskuntatalon portaita ja kädessäni oli kansanedustajan valtakirja. Olihan se erikoinen tunne, Kerola muistelee.
Arki eduskunnassa osoittautui työlääksi, ja työtä riitti aamusta iltamyöhään. Kerola huomasi verkostoitumisen merkityksen sekä talon sisällä että sen ulkopuolella ja valitsi siihen panostamisen. Päivien hektisyys ja tiukat aikataulut vaativat sovittelua. Erinomainen työyhteisö auttoi selviytymään monesta tukalasta tilanteesta, Kerola kehuu.
– Sauna ja uinti katkaisivat päivän. Sen jälkeen alkoivat iltatyöt, kansalaishuoliin vastaaminen. Viikonloput kuluivat maakunnan sidosryhmätapaamisissa, kokouksissa ja muissa tapahtumissa.
Kerola painotti yhteydenpitoa vaaliorganisaatioonsa. Siellä syntyneet ystävyyssuhteet kantavat edelleen. Maakunnassa vaalipäällikkö Vesa Tahkola ja hänen puolisonsa Raija oli Kerolalle ehdoton työn tukipilari.
Uudessa
toimintakulttuurissa
Kansanedustaja valitaan säätämään lakeja. Haastetta työhön tuo Kerolan kokemuksen mukaan kokonaisuuksien hallinta sekä lainsäädäntötyön lisäksi valtion talous ja kansainväliset kysymykset – kaikki nämä suhteutettuina kansalaisten toiveisiin.
Merkityksellisin työ tehdään valiokunnissa. Yleensä laista nousee muutama pykälä käsittelyn kärkeen.
– Asiantuntijakuulemiset veivät aikaa, ja usein käsittely mutkistui. Monestihan kansalaiskeskustelu törmää juuri tähän. Suoraviivainen ajattelu ei tahdo tähän yhtälöön sopia, naurahtaa Inkeri Kerola.
Työn nurjaan puoleen Kerola listaa päätöksenteon hitauden sekä demokratiaan kuuluvan monesti asian vierestä kulkevan ”kaikenlaisen jappasun”. Median toimintapa sai Kerolan suhtautumaan uutisointiin eri tavalla.
– Sama uutinen talon sisällä pieneni pienenemistään, ja ulkopuolella se suureni suurenemistaan, Kerola pohdiskelee.
Laajoja kokonaisuuksia ja pienen ihmisen huolia
Kerola näkee mielenkiintoisen työn ja mieleenpainuvat ihmissuhteet kansanedustajan työn suolana.
– Timanttihetkiä kohtaa silloin, kun löydetään kaikkia tyydyttävä ratkaisu tai saa hoidettua yhdenkin ihmisen asian kuntoon. ”Niin pientä asiaa ei ole, etteikö siinä pidä auttaa” oli oma ohjenuorani. Se oli palkitsevaa, mutta myös aikaa vievää, hän lisää.
Kerola on seurannut kiinnostuneena erityisesti puolustushallinnon sarkaa. Puolustusvaliokunnassa toimiminen avasi ovia Suomen ”ytimeen”.
– Jo silloin kävimme sisäistä keskustelua Natosta.
Toinen mielenkiintoiseksi kokema aihealue Kerolalle oli merenkulku, jossa hän sai toimia merenkulun eri järjestöjen eduskuntakontaktina. Työ oli eduskunnan ”ulkokehällä” tapahtuvaa toimintaa.
Vakaumus luonnollisena osana työtä
Jokaisella kansanedustajalla on oma arvomaailmansa. Kerolan kausilla eduskunnassa oli useampia uskovaisia edustajia. Käytännön eduskuntatyössä vakaumus ei työtä eikä kanssakäymistä häirinnyt. Omantunnon kysymykset luonnollisesti aiheuttivat keskustelua, mutta eivät häiritsevästi. Uskovaisten edustajien vakaumus oli yleisesti tiedossa jo valinnan tapahduttua. Asioita ei tarvinnut omantunnon kysymyksissä linjata erikseen, sillä yhteinen vakaumus ja arvot ohjasivat päätöksentekoa.
– Päivittäinen työ vei jokaisen ajan ja toiminnot kuitenkin omille tahoilleen, Kerola kuvaa.
Kerran edustaja,
aina edustaja
Päätös luopua kansanedustajuudesta oli Kerolalle lopulta helpottava.
– Muistan kävelleeni meren jäällä luontoa ihastellen kollegoiden pakertaessa vaalikentillä. Vapauden tunne riemastutti, Kerola kertoo.
Kerola saa edelleen vastailla kysymyksiin ja selvittää, mitä missäkin laissa sanotaan. Ihmiset olettavat muistin kantavan kaikkiin pieniinkin yksityiskohtiin.
– Vasta pari viikkoa sitten eräs henkilö ihmetteli, ettenkö olekaan enää kansanedustajana, naurahtaa Kerola.
Nykyistä eduskuntatyöskentelyä Kerola seuraa tiiviisti mutta ulkopuolelta. Kerola haluaa pysyä ajan tasalla tapahtumista ja ilmiöistä ja kannustaa tähän kaikkia:
– On hyvä tietää, mitä päättäjämme asioista keskustelevat ja miltä pohjalta he päätöksiä tekevät, hän summaa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys