Päivi Kamula toivoo, että kohtaisimme hädänalaiset Raamatun ohjeen mukaan. – Raamattu ottaa mielestäni tähän suoraan kantaa, hän toteaa.
Timo Olli
Päivi Kamula toivoo, että kohtaisimme hädänalaiset Raamatun ohjeen mukaan. – Raamattu ottaa mielestäni tähän suoraan kantaa, hän toteaa.
Timo Olli
Päivi Kamulan asiakkaat toivovat tavallisia turvaa tuovia asioita. Hän antaa heille aikaansa ja tarjoaa konkreettista apua huolien ja menetysten keskelle.
Loppilainen Päivi Kamula työskentelee kotoutumisen edistämisen sosiaalipalveluissa. Hänen asiakkaansa ovat kansainvälistä ja tilapäistä suojelua saaneita sekä heitä, joille suojelua ei ole myönnetty, mutta he eivät voi palata kotimaahansa esimerkiksi puuttuvan kansalaisuuden vuoksi.
– Maailmassa on edelleen valtioita, joissa vangitaan mielivaltaisin perustein jopa äitejä taaperoikäisen lapsensa kanssa asuttaen heidät vuosiksi työleireille. Olosuhteet siellä ovat poikkeuksetta erittäin epäinhimilliset, kuvailee Kamula.
Kamula kertoo, että hänen työssään näkyy maailmassa tapahtuva paha. Valtaosa pakolaisista on paennut kotimaansa sotaa tai korruptoitunutta hallintoa.
– Vaihtoehtoisesti kotimaahan jäädessä ihmisoikeudet tulisivat hyvin pian loukatuksi, mikäli henki ylipäänsä säästettäisiin. Suomi on siksi antanut heille suojelunsa YK:n kansainväliseen sopimukseen perustuen.
Asiakaskunnassa on myös ukrainalaisia, jotka ovat paenneet Venäjän hyökkäyssotaa.
Raastavia tilanteita
Monilla Kamulan kohtaamilla ihmisillä on huoli läheisistään.
– Perhe on joutunut eroon toisistaan tai joku on kadonnut. On hyvästelty läheinen lähtömaan huonotasoiseen sairaalaan, eikä kenelläkään ole varaa kustantaa tarvittavia hoitotoimenpiteitä edes vuosien jälkeen, Kamula kuvailee.
Hän jatkaa, että varttuneet vanhemmat pelkäävät lastensa perheiden puolesta tai ikävöivät videopuhelujen takana olevaa suurta lapsi- ja lastenlapsijoukkoaan. Nuoret surevat ikääntyviä ja vaikeassa niukkuudessa eläviä vanhempiaan, joita eivät voi taloudellisesti auttaa.
– Raastavinta lienee psyykkinen kuorma. Mieli pakottaa toimimaan jatkuvasti, jotta voisi paeta muistojaan. Esiintyy hulluuden partaalle ajavaa unettomuutta tai kipuja, jotka eivät selity lääketieteellä. On hiljaista syvää surua, joka näkyy kehon ennenaikaisena vanhentumisena.
Turvan ja toivon tuomista
– Usein kaivataan kuuntelijaa, jolla on hetki aikaa. Joku, jonka kanssa harjoitella uutta kieltä. Kaivataan ihmisyyttä, luottamusta ja huumoria, kuvailee Kamula asiakkaidensa tarpeita.
He toivovat tavallisia turvaa tuovia asioita: lapset haluavat kouluun ja pitkäaikaissairaat hoitoon.
Traumataustansa vuoksi ihminen on voinut unohtaa kykynsä.
– Oppiminen luo toivoa, kun huomaa sittenkin puhuvansa uutta kieltä tai ymmärtävänsä uuden yhteiskunnan toimintatapoja, Kamula huomauttaa.
Toivoa luo arjen rakenteiden selkiyttäminen. Tyypillinen näköalojen luominen käy hänen mukaansa usein konkretian kautta.
– Voidaan yhdessä varata hammaslääkärin särkypäivystysaika, soittaa pitkä puhelu Kelan viranomaislinjalle tai tehdä pieni maksusitoumus ruokakauppaan.
Rakkaus lähimmäisiin
– Vanhemmat haluavat lapsilleen hyvää, muistuttaa Kamula.
Hyvän tavoittelu on saanut heidät pakenemaan väkivaltaa. Vanhemmat näkevät tulevaisuuden lastensa kautta. Opiskelumahdollisuudet ja sukupuolten välinen kohtalaisen hyvä tasa-arvo saa heidät uskomaan tulevaisuuteen.
– Kuulen hyvin harvoin pakolaisten suusta valitusta korkeasta verotuksesta. Ihmiset ovat työllään valmiita maksamaan takaisin kaiken sen hyvän, minkä Suomi heille antoi.
Kamulan mielestä hädänalaiset ihmiset tulisi kohdata Raamatun ohjeen mukaan.
– Raamattu ottaa mielestäni tähän suoraan kantaa: ”Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niin kuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niin kuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (3. Moos. 19:33–34.)
Vaikka uskoa ei voi suorittaa vapaaehtoistyöllä tai hyvillä teoilla, uskon lahjan saanut sydän todistaa Kamulan mielestä usein käytöksellään Hengen hedelmien vaikutusta.
– Rakkaus voi näkyä vieraan ihmisen huomaamisena, vaikkapa tervehtimällä arjessa. Jumala on luonut meidät kaikki omaksi kuvakseen ja tarkoittanut meidät kantamaan toistemme iloja ja taakkoja.
Toivoa on
Kotoutumisen edistämisen sosiaalipalveluissa eteen tulee monenlaista. Miten Kamula säilyttää toivon omassa elämässään?
Hän vastaa, että kiitollisuus ruokkii toivoa.
– Olen saanut rakkaan perheen, kodin sekä laajan, monenkirjavan ystäväjoukon elämääni. On kohtuullisesti terveyttä. Minusta näissä on jo paljon yhdelle.
Lisäksi hän on työnsä kautta usein todistanut, millaisiin asioihin rikkoutunutkin ihminen pystyy.
– Ihmisen mieli on uskomattoman joustava ja harvoin voi ajatella kaiken olevan menetettyä.
Suurinta toivoa Kamulan elämään tuo elävä usko.
– Jumala on luvannut pitää meistä huolta. Jumala on myös luvannut, ettei mitään tapahdu hänen tietämättään.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys