– Ehdin sopeutua ajatukseen, että jään yksin, kertoo Sinikka Säily, joka suunnitteli elämää eteenpäin jo puolison sairauden aikana.
– Ehdin sopeutua ajatukseen, että jään yksin, kertoo Sinikka Säily, joka suunnitteli elämää eteenpäin jo puolison sairauden aikana.
Puolisonsa menettänyt Sinikka Säily viettää aktiivista elämää muun muassa matkustellen. Hän toteaa, että itse pitää lähteä liikkeelle, eikä jäädä neljän seinän sisään suremaan ja katkeroitumaan.
Erään leskeksi jääneen sisaren sanat lohduttavat kajaanilaista Sinikka Säilyä edelleenkin: ”Eihän meillä ole mitään hätää, kun on nämä uskovaiset ympärillä.”
Säily on jäänyt leskeksi 14 vuotta sitten. Ossi-puoliso sairasti parantumatonta ja vakavaa sairautta hiukan yli vuoden. Avioliitto kesti 40 vuotta ja perheeseen syntyi 10 lasta. Jussi-poika noudettiin taivaan kotiin 2-vuotiaana.
Jumala kuuli
– Olen kohta yksin, ajatteli Säily, kun tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi asunto omakotitalon tilalle.
Uudeksi kodiksi löytyi kerrostalokolmio Kajaanin keskustasta. Siinä Ossi ennätti asua vain kaksi kuukautta.
Miehen sairautta tutkittiin ja tuli tieto: syöpä. Hoidot aloitettiin, mutta onneksi niistä ei tullut vaikeita oireita. Ossin kunto kesti useampia hääjuhlia, joihin häntä pyydettiin viimeisenä kesänä säestämään. Samoilla reissuilla hän viritti pianoja.
Ossi ei halunnut jäädä kiikkutuoliin sairastamaan. Pariskunta teki vielä syksyllä viikon seuramatkan Israeliin. Lokakuussa Ossi nukkui pois kotonaan.
Apua saa, kun pyytää
Säily suunnitteli elämää eteenpäin jo puolison sairauden aikana. Hän kokee olevansa ”jalat maassa”-ihminen.
– Ehdin sopeutua ajatukseen, että jään yksin.
Säily ajatteli, että autosta hän luopuu. Hän luotti, että kyytejä saa, kun pyytää.
– Säästyneillä rahoilla olen matkustellut.
Tärkeää on se, että muutamia pariskuntaystäviä on säilynyt, vaikka kyläily on vähentynyt puolison kuoleman jälkeen. Ystävät pitävät yhteyttä ja soittelevat. Heidän kyydissään pääsee seuroihin ja muihin rauhanyhdistyksen tilaisuuksiin.
Muistot kannattavat arkea
Kämppäkaverin puute vaivaa joskus. Säily kokee kuitenkin olevansa sosiaalinen ihminen, joten sopeutumiskykyä löytyy.
– Olen myös työntynyt sisarusteni mukaan reissuun. Itse pitää lähteä liikkeelle. En halua jäädä neljän seinän sisään suremaan ja katkeroitumaan, tiivistää Säily.
Hän on kokenut virkistyvänsä, kun käy jossakin, ja muistot kannattavat arkea.
– Eläkettä ihmettelen. Työhistoriani on lyhyt, koska hoidin lapset kotona. Mutta leskeneläke on riittänyt hyvin. Jumala on siunannut taloudellisestikin. Ossi ennätti nauttia vain kahden kuukauden eläkkeestä.
Korona-ajan ja sen pakkoyksinäisyyden Säily koki ikävänä. Arkista keskustelukaveria hän on kaivannut. Samoin sota Ukrainassa ahdistaa.
– Ukrainalaisten kärsimys surettaa. Rukoilen heidän puolestaan. Kaikki on Jumalan käsissä. Jumalalla on omat suunnitelmansa.
”Saa elää valmiilla”
Seuraava ulkomaanmatka suuntautuu Ranskaan, jossa Säilyn poika asuu perheineen.
– Yksin lähteminen ulkomaille ei ole helppoa, kun ei osaa riittävästi kieltä. Mutta sain houkuteltua siskon mukaan matkalle, hän iloitsee.
Uskovaisena on turvallinen ja hyvä olo. Kaikki päivät ovat Jumalan tiedossa.
– Saa elää valmiilla. Rukous auttaa, ja Taivaan Isällä on kuulevat korvat, lopettelee pirteä kohta 80-vuotias Säily.
Lue lisää Säilyn ajatuksia tämän viikon Päivämies-lehdestä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys