Vaikka Sanni Kallunkia hieman jännitti etukäteen, osaisiko hän toimia Suviseurojen ehtoollisella oikein, kaikki meni hyvin. Ehtoollisella kävijöitä opastaneet näyttivät selkeästi, minne milloinkin piti mennä.
Kuva: Sanni Kallungilta
Vaikka Sanni Kallunkia hieman jännitti etukäteen, osaisiko hän toimia Suviseurojen ehtoollisella oikein, kaikki meni hyvin. Ehtoollisella kävijöitä opastaneet näyttivät selkeästi, minne milloinkin piti mennä.
Kuva: Sanni Kallungilta
Päivämies
Suviseurojen lauantai-ilta tarjosi seinäjokiselle Sanni Kallungille ainutlaatuisen kokemuksen: hän osallistui ehtoolliselle ensimmäistä kertaa paitsi Suviseuroissa, myös ensimmäistä kertaa rippileirinsä jälkeen.
Kesäkuussa Jämsän 4. riparilla olleen Sannin mielestä rippikouluviikko oli tosi mukava. Siellä sai uusia ystäviä, mutta se tarjosi myös vastauksia kysymyksiin, kuten siihen, miten Jumala ajattelee.
– Meidän ei tarvitse ymmärtää kaikkea, mitä Jumala tekee. Niille on silti aina jokin tarkoitus.
Riparin ehtoollisopetuksesta Sanni muistaa erityisesti puolikaaren.
– Ehtoollispöytä on toinen puolikaari, ja toisen puolen muodostaa poisnukkuneet uskovaiset. Niistä muodostuu kokonainen ympyrä, jonka toinen puoli on maan päällä ja toinen puoli taivaassa.
Ehtoollisella käynti Suviseuroissa oli Sannille itsestäänselvyys. Malli siihen on tullut isosisaruksilta, vanhemmilta ja muilta sukulaisilta. Hän oli jo hyvissä ajoin sopinut viesteillä osan riparikaveriensa kanssa, että ehtoolliselle mennään yhdessä.
– Ne tulivat, ketkä siitä porukasta pääsivät. Mukana oli myös yksi, jonka osa meistä tunsi.
Ehtoolliselle meno jännitti vähän, Sanni kertoo.
– Se, että osaako siellä toimia oikein, hän tarkentaa.
No, osasitko?
– Osasin, hän nauraa.
Kaverusten oli tarkoitus ennen ehtoollisella käyntiä mennä kuuntelemaan viikkomessua seuratelttaan. Teltta oli kuitenkin niin täysi, ettei sinne mahtunut, ja porukka päätti mennä suoraan ehtoollisjonoon.
– Messusta ei hirveästi jäänyt mitään mieleen, mutta itse ehtoollisella käynti oli uusi, mukava kokemus. Se oli aika juhlallista.
Juhlallisuuden lisäksi Sanni koki, että ehtoollinen oli jollain tavalla omaa uskoa vahvistava kokemus.
– Tuntui myös, että se yhdistää itsen kaikkiin toisiin uskovaisiin.
Sannin kokemuspankki on Suviseurojen ehtoollisen myötä hieman entistä rikkaampi. Hän arvelee käyvänsä jatkossakin ehtoollisella, kun siihen vain tulee mahdollisuus, ja haluaa rohkaista myös muita nuoria osallistumaan ehtoolliselle.
– Vaikka ei olisi edes omaa kaveria, kannattaa silti mennä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys