Vil­ho Räi­hä

Saa­ra ja Ee­ro Puo­li­tai­pa­leen elä­mä on ol­lut ri­kas­ta. Sitä ovat vä­rit­tä­neet so­ta­lap­suus, Saa­ran evak­ko­reis­su sekä nuo­ruus­vuo­det toi­ses­sa per­hees­sä, per­he-elä­mä, työ, us­ko­vien yh­teys ja mu­ka­vat har­ras­tuk­set.

Kii­min­gin Nie­me­län­tör­mäl­lä asu­vien Saa­ra ja Ee­ro Puo­li­tai­pa­leen elä­mään on mah­tu­nut mo­nen­lai­sia vai­hei­ta.

– Tai­vaan Isä on pi­tä­nyt huol­ta, elä­mä on ol­lut hyvä, he to­te­a­vat kuin yh­des­tä suus­ta.

– Olem­me saa­neet ol­la tur­val­li­ses­ti us­ko­vien yh­tey­des­sä.

Kol­me hy­vää vai­het­ta

Kun Saa­ra oli vii­si­vuo­ti­as, hä­nen ko­ti­paik­ka­kun­nal­taan Tai­val­kos­kel­ta piti läh­teä evak­koon. Per­he muut­ti Pulk­ki­laan. Lap­sis­ta evak­ko­reis­su ei tun­tu­nut pa­hal­ta, ihan mu­ka­vaa siel­lä oli.

– Len­to­ko­nei­ta kyl­lä pe­lät­tiin ko­vas­ti, Saa­ra sa­noo.

Kun per­he pää­si lo­pul­ta pa­laa­maan Tai­val­kos­kel­le, oli koti säi­ly­nyt eh­jä­nä ja jopa per­heen Nät­ti-koi­ra juok­si vas­taan iloi­se­na ja ter­vee­nä.

Saa­ran ol­les­sa 10-vuo­ti­as per­het­tä koh­ta­si suu­ri suru, äi­din kuo­le­ma. Tai­val­kos­kel­la oli tuo­hon ai­kaan nuo­ri kirk­ko­her­ra Ant­ti Kouk­ka­ri, jon­ka vai­mo An­nik­ki oli Saa­ran su­ku­lai­nen.

– Äi­ti­ni oli en­sim­mäi­nen, jon­ka Kouk­ka­ri siu­na­si hau­dan le­poon, Saa­ra ker­too.

Saa­raa su­ret­ti ko­vas­ti äi­din pois­me­no. Kouk­ka­rit sää­li­vät tyt­töä ja ky­syi­vät, tu­li­si­ko tämä asu­maan heil­le.

– Tun­sin , et­tä mi­nut otet­tiin heti per­heen­jä­se­nek­si. En­sin mi­nua ujos­tut­ti, mut­ta Ant­ti-isän leik­ki­mie­li­nen ja läm­min lä­hes­ty­mis­ta­pa va­paut­ti al­ku­jän­ni­tyk­ses­tä, Saa­ra ker­too.

Omas­ta ko­dis­taan Saa­ral­la on läm­pi­mät muis­tot. Siel­lä oli oi­kein hyvä ol­la.

– Elä­mäs­sä­ni on ol­lut kol­me eri vai­het­ta, yh­tä hy­viä kaik­ki. Iha­na lap­suus omas­sa ko­dis­sa, mu­ka­vat nuo­ruus­vuo­det Kouk­ka­rin per­hees­sä ja vie­lä ai­kui­suus Ee­ro-puo­li­son ja omien las­ten kans­sa. Koen, et­tä olen kul­ke­nut sitä tie­tä, mikä mi­nul­le oli vii­toi­tet­tu, hän to­te­aa..

Mie­lui­sia har­ras­tuk­sia

Saa­ra ja Ee­ro avi­oi­tui­vat vuon­na 1970. Hei­dän en­sim­mäi­nen yh­tei­nen ko­tin­sa oli Ou­lun Hei­nä­pääs­sä. Kun per­he kas­voi, he muut­ti­vat Kar­ja­sil­lal­le isom­paan huo­neis­toon, sit­tem­min siel­tä Kii­min­kiin.

Saa­ra työs­ken­te­li pe­rus­hoi­ta­ja­na van­hain­ko­deil­la ja Ou­lun yli­o­pis­tol­li­ses­sa sai­raa­las­sa. Vä­lil­lä heil­lä oli apu­lai­sia ko­to­na. Ee­ro teki pit­kän päi­vä­työn, yli 30 vuot­ta, Pos­ti­lai­tok­sen pal­ve­luk­ses­sa.

Saa­ral­la on har­ras­tuk­si­naan lu­ke­mi­nen, lenk­kei­ly ja ku­to­mi­nen. Mo­net läm­pi­mät vil­la­su­kat on Ee­ro saa­nut tä­män har­ras­tuk­sen tu­lok­se­na.

Ee­ro har­ras­taa kir­jo­jen ke­räi­lyä. Eten­kin las­ten­kir­jat, ku­ten To­pe­liuk­sen sa­dut, poi­kien seik­kai­lu­kir­jat sekä his­to­ria- ja so­ta­kir­jat kieh­to­vat hän­tä. Myös maan­puo­lus­tus­jär­jes­tö­jen työ on hä­nel­le tär­keä har­ras­tus.

Oma paik­ka

Puo­li­tai­pa­leet iloit­se­vat suh­teel­li­sen hy­väs­tä ter­vey­des­tään. Las­ten ja hei­dän per­hei­den­sä nä­ke­mi­nen on mie­lui­saa. Lä­hel­lä asu­vat käy­vät­kin usein ter­veh­ti­mäs­sä, ja kau­em­pa­na asu­vat ovat mie­les­sä myös.

Kii­min­gin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä Puo­li­tai­pa­leet ovat tut­tu näky va­ki­o­pai­kal­laan. Sen työ on ai­ka­naan ol­lut ra­kas­ta ja tär­ke­ää heil­le.

– Ny­ky­ään saam­me tul­la val­miin pääl­le ker­hoi­hin ja seu­roi­hin. Mat­ka­ys­tä­vien ta­paa­mi­nen vir­kis­tää, he sa­no­vat.

Tämä haas­tat­te­lu on ly­hen­nel­mä. Lue kes­ki­viik­ko­na 6.3.2024 il­mes­ty­väs­tä leh­des­tä, mil­lä kul­ku­pe­lil­lä Saa­ra muut­ti pap­pi­laan asu­maan ja mitä hän ker­too elä­mäs­tään Kouk­ka­rin per­hees­sä. Leh­des­sä ker­ro­taan myös, mitä puo­les­taan Ee­ron elä­mäs­sä ta­pah­tui, kun hän asui tä­tin­sä luo­na.