Päi­vit­täi­nen uu­tis­tar­jon­ta si­säl­tää ver­rat­tain vä­hän toi­von ja ilon ai­hei­ta. Moni ih­mi­nen on ker­to­nut vä­hen­tä­neen­sä uu­tis­ten seu­ran­taa täs­tä syys­tä. Ajan­koh­tai­set uu­ti­set ker­to­vat so­dan uhan kas­vus­ta, vä­ki­val­ta- ja ter­ro­ri­te­ois­ta, pa­hoin­voin­nis­ta ja epä­var­muu­des­ta. Pu­hu­taan uu­des­ta maa­il­man­jär­jes­tyk­ses­tä ja his­to­ri­an­kään­tees­tä. Sii­o­nin lau­lun sa­nat tun­tu­vat ajan­koh­tai­sil­ta: ”Maa­il­man kun täyt­tää nyt saas­te, so­dan uh­ka, ih­mis­kun­ta näyt­tää nyt hau­raal­ta kuin tuh­ka” (SL 178:3).

Muut­tu­van ja epä­var­man ajan kes­kel­lä ih­mi­nen kai­paa kes­tä­vää tur­vaa. Us­ko an­taa täl­lai­sen tur­van. Se avaa nä­ky­män, kuin­ka Ju­ma­la on kai­ken ylä­puo­lel­la, hal­lit­see kaik­kea ja suun­ni­tel­man­sa mu­kaan myös oh­jaa luo­ma­kun­nan kul­kua. Us­ko an­taa omis­ta­jal­leen rau­han, jota us­kos­ta osa­ton saat­taa ih­me­tel­lä ja kai­va­ta myös omal­le koh­dal­leen. Jos­kus us­ko­vai­sen ker­to­ma ko­ke­mus oman sy­dä­men rau­has­ta on Ju­ma­lan vai­kut­ta­maa pa­ran­nus­saar­naa et­si­väl­le ih­mi­sel­le.

Maa­il­mas­sa vai­kut­ta­vat tu­hon voi­mat ei­vät ole Ju­ma­lan vaan Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan ai­kaan­saan­nos­ta. Kris­ti­nop­pi to­te­aa, kuin­ka myös sota on syn­nin seu­raus­ta (KO 99). Kir­jees­sään Ti­mo­teuk­sel­le Paa­va­li ku­vaa lo­pun ai­kaa, joka so­pii hy­vin sii­hen, mitä nä­em­me ja kuu­lem­me. Tuol­loin ih­mi­set ”ra­kas­ta­vat vain it­se­ään ja ra­haa” ja ovat ”rak­kau­det­to­mia, lep­py­mät­tö­miä, pa­net­te­le­via, vä­ki­val­tai­sia ja raa­ko­ja, kai­ken hy­vän vi­hol­li­sia, pe­tol­li­sia, häi­käi­le­mät­tö­miä ja jär­jet­tö­miä. He ra­kas­ta­vat enem­män nau­tin­to­ja kuin Ju­ma­laa.” (2. Tim. 3:2–4.)

Kai­ken kes­kel­lä ei ole syy­tä vai­pua epä­toi­voon. Jo­kai­sen on pa­rem­pi kes­kit­tyä omiin teh­tä­viin­sä, suun­ni­tel­la tu­le­vai­suut­ta ja ru­koil­la. On hyvä kiin­nit­tää tie­toi­ses­ti­kin huo­mi­o­ta nii­hin ilon ja kii­tok­sen ai­hei­siin, joi­ta elä­mäs­sä on. Ju­ma­la an­taa omil­leen yhä tu­le­vai­suu­den ja toi­von, ku­ten pro­feet­ta Je­re­mia to­te­aa. Sa­mas­sa yh­tey­des­sä tu­lee il­mi, kuin­ka Ju­ma­lan aja­tuk­set ovat rau­han ei­vät­kä tu­hon aja­tuk­sia (Jer. 29:11).

Raa­mat­tu ker­too, et­tä Ju­ma­lan hyvä tah­to to­teu­tuu pe­las­tus­suun­ni­tel­mas­sa, jon­ka kes­kuk­se­na on Jee­sus Kris­tus (Joh. 3:16). Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei ole ajal­li­nen ja nä­ky­vä, vaan ikui­nen ja nä­ky­mä­tön val­ta­kun­ta, jota min­kään­lai­set ajan myrs­kyt ei­vät pää­se rie­pot­te­le­maan.