Kir­kol­lis­ko­kous ko­koon­tui Tur­kuun pi­tä­mään ke­vät­kau­den is­tun­to­viik­kon­sa. Ko­kouk­ses­sa kä­si­tel­tiin suu­ri mää­rä asi­oi­ta, ta­lou­sa­si­ois­ta ai­na hen­gel­li­siin ky­sy­myk­siin. Suu­rim­man huo­mi­on me­di­as­sa ja ih­mis­ten pu­heis­sa sai avi­o­liit­to­ky­sy­mys. Kä­sit­te­lys­sä oli piis­pain­ko­kouk­sen esi­tys kirk­ko­jär­jes­tyk­sen muu­tok­ses­ta, joka oli­si tuo­nut kirk­koon niin kut­su­tun kah­den rin­nak­kai­sen avi­o­liit­to­kä­si­tyk­sen mal­lin. Piis­pain­ko­kouk­sen esi­tys kaa­tui kir­kol­lis­ko­kouk­sen ää­nes­tyk­ses­sä.

Avi­o­liit­to­ky­sy­myk­sen kä­sit­te­lyn yh­tey­des­sä yhä uu­des­taan esil­le nous­sut ky­sy­mys liit­tyi Raa­mat­tuun. Mikä on sen auk­to­ri­teet­ti kir­kol­le ja yk­sit­täi­sel­le kris­ti­tyl­le? On­ko Raa­ma­tus­ta löy­det­tä­vis­sä yh­tä ai­kaa sekä kiel­tä­vät et­tä puol­ta­vat pe­rus­teet jol­le­kin us­koon, op­piin tai kris­ti­tyn elä­mään liit­ty­väl­le ky­sy­myk­sel­le? Joi­den­kin mie­les­tä sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien avi­o­lii­tol­le löy­tyy te­o­lo­gi­sia pe­rus­tei­ta. Jäi kui­ten­kin epä­sel­väk­si, mitä täl­lai­set oli­si­vat. Raa­mat­tu on yk­si­se­lit­tei­nen avi­o­liit­toa kos­kien. Avi­o­liit­to on yh­den mie­hen ja yh­den nai­sen vä­li­nen, eli­ni­käi­nen liit­to. Jee­sus it­se vah­vis­taa tä­män. Raa­mat­tu myös tor­juu muun­lai­set su­ku­puo­li- ja pa­ri­suh­teet.

Kes­kus­te­lu avi­o­lii­tos­ta on täs­sä ajas­sa haas­ta­vaa. Pe­rus­tei­ta uu­den­lai­sil­le tul­kin­noil­le avi­o­lii­tos­ta ha­e­taan ih­mi­sen oi­keu­des­ta ra­kas­taa tois­ta ih­mis­tä, syr­ji­mät­tö­myy­des­tä tai ta­sa­ver­tai­suu­des­ta. Raa­mat­tu ei ole kai­kil­le sel­lai­nen auk­to­ri­teet­ti, joka ker­toi­si Ju­ma­lan tah­don, oi­ke­an ja vää­rän. Nämä eri­lai­set pe­rus­teet nä­kyi­vät kir­kol­lis­ko­kouk­sen kes­kus­te­luis­sa. Asi­as­ta pu­hu­mi­nen he­rät­tää myös vah­vo­ja tun­tei­ta. Toi­sen ih­mi­sen nä­ke­mys ja sa­na­va­lin­nat saat­ta­vat jos­ta­kus­ta tun­tua louk­kaa­vil­ta, vaik­ka ky­sy­mys oli­si pi­täy­ty­mi­ses­tä Jee­suk­sen omiin sa­noi­hin.

Us­ko­vai­sen on tär­ke­ää mal­til­li­ses­ti pi­tää esil­lä sitä to­si­seik­kaa, et­tä Raa­mat­tu on Ju­ma­lan sa­naa, kai­ken us­kon ja elä­män kor­kein auk­to­ri­teet­ti. Il­man tätä py­sy­vää ja muut­tu­ma­ton­ta poh­jaa ja sii­nä pi­täy­ty­mis­tä myös kirk­ko jou­tuu tuu­li­a­jol­le kuin lai­va, jol­ta puut­tuu pe­rä­sin. Ylei­nen mie­li­pi­de, yh­teis­kun­ta ja sen ar­vot muut­tu­vat ai­ko­jen saa­tos­sa. Ju­ma­lan sa­nan to­tuus kes­tää kaik­ki­na ai­koi­na. Jee­sus to­te­aa: ”Jos joku ra­kas­taa mi­nua, hän nou­dat­taa mi­nun sa­naa­ni” (Joh. 14:23).