Tarja Korri
Maaliskuun lopulla järjestettiin Siikatörmän leirikeskuksessa kurssi SRK:n viestinnän eri ryhmille. Mukana olivat podcastien ja Kuule-sovelluksen työryhmät, Lastenpolun kirjoittajat ja kuvittajat sekä verkkolehden blogistit. Samaan aikaan paikalla oli myös aviopuoliso- ja lastenleirien väkeä.
Perjantai-ilta alkoi ruokailulla ja yhteisellä alkuhartaudella. Kun turvallisuusohjeet ja yleiset säännöt oli käyty yhdessä läpi, leiriläiset jakautuivat omiin ryhmiinsä.
Päivämiehen päätoimittaja Harri Vähäjylkkä kertoi kuulumisia viestinnän saralta. Päivämies-lehden paperiversion lisäksi sillä on tuhansia lukijoita netissä. Lasten polku on Suomen laajalevikkisin lastenlehti. Yksi toimittajista kertoi usein ihmettelevänsä sitä, miten lehti saadaan viikko toisensa jälkeen tehtyä lähes kokonaan vapaaehtoisten toimesta. Myös blogikirjoitukset syntyvät vapaaehtoistyönä.
Ehdimme perjantai-illan ja lauantain aikana keskustella paikalle päässeiden blogistien kanssa kirjoittamiseen liittyvistä asioista. Huomasimme, että monella meistä oli samanlaisia kokemuksia. "Tekstikiusauksiakin" oli ollut useammalla. Joskus aihe löytyy helposti, ja teksti on nopeasti kirjoitettu. Joskus taas tuntuu, että palautuspäivä lähestyy kovaa vauhtia eikä mielessä ole mitään mistä kirjoittaa.
Lauantaina yksi tehtävä oli analysoida jonkun paikalla olevan blogistin kirjoitus. Oli yhtä jännittävää sekä antaa että ottaa vastaan palautetta. Toinen tehtävä oli kirjoittaa jostakin esineestä. Aikaa oli kymmenen minuuttia, ja teksti piti kirjoittaa niin, ettei esineen nimeä mainita ollenkaan ja muut saavat arvata, mikä esine on kyseessä. Mielikuvitus pääsi hyvin valloilleen tässä tehtävässä.
Aviopuolisoleiriläisillä oli ryhmätyötä, alustuksia, ulkoilua ja vapaata seurustelua. Emme ehtineet juuri nähdä muita leiriläisiä, kun ruokailutkin oli porrastettu eri aikaan. Yhdellä ruokailulla olimme vielä syömässä, kun myös aviopuolisoleirin väkeä alkoi tulla syömään. En muista tarkkaa sanaa, mitä pöytätoverini sanoi heistä, mutta jotain sellaista, että heidän mukanaan tuli harras tunnelma. Koin sen itsekin. Sopivia sanoja olisivat olleet myös rauha, levollisuus ja tyyneys. Heillä oli juuri ollut alustus ja siihen liittyvä keskustelu. He myös lauloivat paljon.
Lastenleiriläiset olivat pääosin eri rakennuksessa, mutta he osallistuivat yhteisiin hartaushetkiin. Oli ilo kuunnella heidän laulamistaan. Kioskijono ruokailun jälkeen, monenlaiset pelit ja leikit sekä ulkoilu kuuluvat lastenleiriin raamattutuntien lisäksi. Lapsissa näkyi ja kuului ilo ja riemu.
Yksi ihmetyksen ja ilon aihe on se, miten paljon erilaisia vapaaehtoisia oli tuonkin viikonlopun aikana tekemässä Jumalan valtakunnan työtä. Lastenleirin vetäjinä oli nuoret pariskunnat ja isoset. Aviopuolisoiden pienille lapsille oli lastenhoitajia, ja leiriväen ruokkimiseen oli keittiöllä suuri joukko työntekijöitä. Kaikki näyttivät tekevän työtä iloisella mielellä.
Omalta osaltani olin tyytyväinen kurssiin ja siihen, että tuli lähdettyä mukaan. Sen lisäksi, että saimme neuvoja tekstien kirjoittamiseen, sai nähdä kasvotusten muita blogisteja. Kurssi oli mukava piristys yksinäiseen kirjoitustyöhön. Oli mukava nähdä myös oma yhteyshenkilömme ja muuta toimituksen väkeä. Toimittajilla on vaativa ja joskus vaikeakin työ. He korjailevat kielioppivirheitä ja miettivät yhdessä kirjoittajien kanssa, että teksti on julkaisukelpoinen.
Perjantai-illan yhteisessä aloituspalaverissa mietimme, millaista viestiä viemme ja kenelle. Lukijoita ja kuuntelijoita voi olla netin välityksellä ympäri maailmaa. Totesimme, että emme ole viemässä omaa viestiämme, vaan sitä samaa viestiä, jonka enkelit ilmoittivat jouluyönä paimenille: "Teille on syntynyt Vapahtaja." Tätä viestiä on ilo viedä eteenpäin.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys