Tarja Korri
Kuva: Marielle Raappana
Kuulin radiosta Ylen tekemästä "Pelot ja haaveet" -tutkimuksesta, joka tehtiin nyt kuudetta kertaa. Siinä valtaosa vastaajista kertoo olevansa varsin tyytyväisiä elämäänsä. Tyytyväisimpiä ovat yli 60-vuotiaat sekä nuoret miehet. Vähiten tyytyväisiä ovat nuoret naiset ja keski-ikäiset miehet.
Tutkimuksen mukaan eniten huolta aiheuttavat vanhustenhoito, terveyspalveluiden saatavuus sekä sosiaalietuuksien saanti. Ne huolettavat enemmän kuin ilmastonmuutos tai valtion velkaantuminen.
Olen itse saanut elää terveydenhuollon kulta-aikaa. Olen aikuisiälläni eniten tarvinnut apua ja hoitoa raskauksiin, synnytyksiin ja lapsiin liittyen. Vanhimman ja nuorimman lapsemme ikäero on reilut 21 vuotta. Koko sen ajan neuvolapalvelut olivat aivan loistavat sekä raskausaikana että lapsen synnyttyä. Myös lääkäriin pääsi lasten kanssa aika helposti. En muista yhtään tilannetta, ettei olisi saatu apua, kun sitä on tarvittu.
Sain synnyttää kaikki lapsemme samassa, kohtuullisen lähellä olevassa sairaalassa. Synnyttäjän toiveita kuunneltiin, ja joka kerta koin olevani ammattitaitoisen henkilökunnan turvallisissa käsissä. Joskus synnytyksen aikana ihmettelin neuvoja, joita kätilö rauhallisesti antoi. Myöhemmin selvisi, että vauvalla oli ollut napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä ja tilanne piti rauhoittaa, että kätilö sai sen löysättyä ja lapsi sai syntyä.
Nuorimman lapsemme syntymä eteni nopeasti, mutta ehdimme kuitenkin ambulanssilla sairaalaan synnyttämään. Kotona jo vähän pelotti, kun hätäkeskuksessa ei meinattu uskoa synnytyksen alkaneen. Mielessä oli ne kaksi läheltä kuultua tapausta, kun äidin henki oli suuressa vaarassa ja vauva menehtyi istukan irtoamisen seurauksena. Vasta, kun sanoin, että tämä on minulle 15. synnytys, ambulanssi lähetettiin tulemaan.
Myös vauvan kanssa osastolla ollessa palvelu oli huikeaa. Ruuat tuotiin neljä kertaa päivässä tarjottimella sängyn viereen, ja hoitajat ottivat vauvan hoitoon aina, jos itse halusi nukkua. Useimmiten huonekaverina oli joku toinen ison perheen äiti. Hoitajat osasivat laittaa samanhenkisiä ihmisiä samaan huoneeseen, ja aika kului rattoisasti jutellessa. Joskus joku hoitaja kävi ovella ihmettelemässä, kun huoneesta kuului naurua käytävälle asti.
Vaikka meille on syntynyt lapsia näinkin paljon ja lisäksi on ollut keskenmenoja, olen aina saanut asiallista palvelua. Kukaan ei ole kyseenalaistanut valintaani. Joskus jälkitarkastuksen yhteydessä on vain kysytty, onko ajatuksemme lasten vastaanottamisesta ennallaan. Ajattelin, että terveydenhoitaja joutuu kysymään siitä työnsä puolesta.
Kyselin kolmelta tyttäreltäni, jotka saivat vauvan viime syksynä, miten he ovat kokeneet nykyiset neuvolapalvelut. Pääosin kokemukset ovat myönteisiä, vaikka palveluja onkin supistettu. Omia vauvojani käytiin neuvolasta katsomassa kotona kolme kertaa, nyt käydään kerran tai ei ollenkaan.
Perheen jaksamista seurataan ja tukiverkoista kysellään ehkä enemmän kuin omana aikanani. Isät otetaan neuvolakäynneille mukaan aktiivisesti ja sairaalasta kotiudutaan nopeasti. Minä halusin viipyä sairaalassa suositellut kolme vuorokautta, jotta lääkäri ehti tarkastaa vauvan ja minä itse kuulostella omaa vointiani. Nykyään kotiin voi päästä jo samana päivänä. Sairaaloiden henkilökunta sai kaikilta tytöiltäni kiitosta. Uskon, että näissäkin asioissa henkilökemiat ja oma asenne voivat vaikuttaa siihen, miten asioita koetaan.
Alussa mainitsemani tutkimuksen tuloksissa näkyy ehkä se, että yli 60-vuotiaat ovat nähneet, miten sodanjälkeinen Suomi on kehittynyt hyvinvointivaltioksi. Vanhimmat heistä muistavat ajan, jolloin äiti- ja lapsikuolleisuus oli suurta eikä lääkäripalveluja ollut helposti saatavilla.
Vielä kaukaisempina aikoina vanhukset ja köyhät ovat joutuneet köyhäintaloon, eikä nykypäivän kaltaisista sosiaalietuuksista ole ollut tietoakaan. Keskuudessamme elää vielä ihmisiä, joiden lapsuudessa nämä ajat ovat olleet ihan lähihistoriaa. Ovatkohan he siksi niin tyytyväisiä nykyiseen elämäänsä, kun ovat nähneet vaikeat puutteen ajat? Ehkä meille hyvään tottuneille jostain edusta luopuminen aiheuttaa tyytymättömyyttä, vaikka moni asia on hyvin. Nyt meillä on esimerkiksi hyvät terveyspalvelut, ja Jumala on antanut ihmisille viisautta kehittää lääketiedettä sairauksien parantamiseksi ja ihmishenkien pelastamiseksi.
En ole tutustunut tarkemmin Ylen tekemään tutkimukseen; vain sen verran mitä uutisissa kerrottiin. Haaveista kysyttäessä monen vastaajan mielestä oma ja läheisten terveys sekä rauha ja turvallisuus ovat tärkeitä asioita elämässä. Rikkaudesta, rahasta tai omaisuudesta siinä ei puhuttu. Niin vähän ajallisia asioita me lopulta tarvitsemme hyvään elämään.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys