Jan­ne Mä­ki­nen

Yk­si tyt­tä­ris­tä­ni saat­taa hot­kais­ta il­lan pääl­le 1000 pa­lan pa­la­pe­lin. Noin vaan: kään­tää pa­lat oi­kein päin, et­sii reu­na­pa­lat ja an­taa pa­laa. Reu­na­pa­lo­jen jäl­keen so­vi­te­taan sel­keim­mät ku­vi­ot, min­kä jäl­keen on si­ner­tä­vän tai­vaan tai ty­ve­nen jär­ven­pin­nan vuo­ro. Pa­la­pe­lin ko­ko­a­mi­sen al­ku­tah­dit hoi­tu­vat nop­sas­ti, sen jäl­keen seu­raa sar­ja tark­ka­sil­mäis­tä ha­vain­noin­tia ja har­kit­tu­ja liik­kei­tä. Lop­pua koh­den vauh­ti kiih­tyy en­nen kuin eheä kuva piir­tyy uu­ras­ta­jan­sa eteen.

Su­vi­seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­nen on ai­na­kin 100 000 pa­lan pa­la­pe­lin ko­ko­a­mis­ta: ei on­nis­tu yh­des­sä päi­väs­sä ei­kä yh­den – tai­ta­van ja tar­mok­kaan­kaan – aher­ta­jan voi­min. Pa­la­pe­liä koo­taan yh­des­sä, isol­la va­paa­eh­tois­ten jou­kol­la. Vä­lil­lä jou­du­taan jo­ku­nen pala pur­ka­maan­kin ja et­si­mään ti­lal­le uut­ta, so­pi­vam­paa rat­kai­sua. Vä­lil­lä huo­ma­taan, et­tei­vät nämä pa­lat edes sovi tä­hän pa­la­pe­liin ja ne hyl­ly­te­tään. Lo­pul­ta, eh­kä juu­ri ja juu­ri en­nen Su­vi­seu­ro­jen al­ka­mis­ta, vii­mei­set­kin tar­vit­ta­vat pa­la­set lok­sah­ta­vat pai­koil­leen. Muu­ta­ma pa­la­nen jää luul­ta­vas­ti lait­ta­mat­ta, mut­ta ko­ko­nais­ku­va näyt­tää hy­vin ehe­äl­tä.

Seu­raa­vas­sa muu­ta­ma ra­o­tus su­vi­seu­ra­pa­la­pe­lin lii­ken­ne­puo­len ra­ken­ta­jiin. Pit­käl­ti täl­lä sa­mal­la jen­gil­lä olim­me suun­nit­te­le­mas­sa Vaa­sa2015-su­vi­seu­ro­jen lii­ken­net­tä. Edel­leen ol­laan vä­leis­sä ja edel­leen hy­myil­lään – toi­sil­lem­me var­sin­kin. Me kaik­ki vii­si toi­mi­kun­nan jä­sen­tä olem­me sei­nä­jo­ke­lai­sia ja en­nal­ta hy­vin­kin tut­tu­ja toi­sil­lem­me: kaik­ki sa­mo­jen seu­ra­penk­kien ku­lut­ta­jia, osa jopa työ­ka­ve­rei­ta, pe­li­ka­ve­rei­ta, ys­tä­viä.

Markku, Kenneth, Pekka, Janne ja Timo: pilipali- vai palapelipojat? Sen näkee tulevana kesänä.

Suviseurojen kuvapalvelu

Su­vi­seu­ra-asi­ois­ta tu­lee vaih­det­tua usein sa­na­nen ui­ma­hal­lis­sa, vä­li­tun­nil­la, säh­lyn tai seu­ro­jen pää­tyt­tyä. Tois­ten­sa hy­vin tun­te­mi­nen voi tuo­da aja­tuk­sen si­sään­päin läm­pi­ä­väs­tä "joo joo" -jen­gis­tä, jos­sa yk­si vuo­rol­laan ker­too aja­tuk­sen ja muut nyö­kyt­te­le­vät hy­väk­sy­väs­ti. It­se ajat­te­len, et­tä tu­tus­sa ja hy­väk­sy­väs­sä po­ru­kas­sa on tur­val­lis­ta hei­tel­lä eri­lai­sia ko­e­pal­lo­ja ja tul­la vä­lil­lä – ai­ka usein­kin – tyr­mä­tyk­si.

Tu­tus­sa po­ru­kas­sa tun­nem­me tois­tem­me vah­vuu­det. Vii­si­kos­tam­me löy­tyy ai­na­kin seu­raa­via ulot­tu­vuuk­sia: pu­hu­va pää, ai­vot, tau­lu­koi­den ke­syt­tä­jä, pa­pe­ri­tii­ke­ri, so­vit­te­li­ja, la­pi­on hei­lut­ta­ja, pit­kä­mie­li­nen, täyt­tö­mes­ta­ri ja in­hi­mil­lis­tä­jä. It­sel­le­ni esi­mer­kik­si tu­lee usein eteen "on­gel­mia", mut­ta pu­heen­joh­ta­jam­me käyt­tää ison­kin vai­keu­den koh­da­tes­saan kä­si­tet­tä "koh­tuul­li­sia haas­tei­ta".

Su­vi­seu­ra­kes­ki­viik­ko on kii­vaim­pia seu­ra­vä­en ken­täl­le saa­pu­mis­päi­viä. Usein Vaa­sa2015-su­vi­seu­ra­ke­vään ai­ka­na kään­nyin Tai­vaan Isän puo­leen: "Saat kuu­le ihan va­paas­ti rip­saut­taa vet­tä vaik­ka vuo­den jo­kai­se­na päi­vä­nä, kun­han su­va­ri­kes­ki­viik­ko­na pi­dät ha­nat vi­sus­ti kiin­ni…" Kuin­kas kä­vi­kään? Tai­vaan­kan­net avau­tui­vat kes­ki­viik­ko­aa­mu­na, ja kaa­to­sa­det­ta jat­kui pit­käl­ti tois­ta vuo­ro­kaut­ta.

Su­vi­seu­rat saa­tiin sa­tees­ta huo­li­mat­ta tur­val­li­ses­ti ja hy­vin pi­det­tyä. Lii­ken­ne­puo­len osal­ta toki piti kii­ret­tä: pal­jon ma­joi­tu­sa­lu­et­ta jau­hau­tui mu­ta­vel­lik­si ja osa seu­ra­vie­rais­ta jou­dut­tiin ma­joit­ta­maan P-alu­eil­le. Sen jäl­keen al­koi paik­ko­jen et­sin­tä päi­vä­kä­vi­jöi­den ajo­neu­voil­le. Jäl­keen­päin olem­me miet­ti­neet sii­nä ol­leen hy­vää­kin, kun eteen tuli iso­ja haas­tei­ta. Ete­lä­poh­ja­lai­si­na olem­me suh­teel­li­sen yl­pe­ää ro­tua. Eh­kä oli­sim­me saat­ta­neet hel­pos­ti ot­taa su­lan hat­tuun: "Tu­li­pa taa­sen teh­tyä mal­li­kas suo­ri­tus, vaik­ka ihan ta­val­lis­ta yri­tet­tiin…"

Tu­le­van ke­sän Su­vi­seu­roi­hin olem­me vii­sik­ko­na ot­ta­neet uu­den tak­tii­kan: jo­kai­nen ru­koi­lee eri päi­vil­le sa­tee­ton­ta päi­vää. Voim­me ol­la var­mo­ja sen toi­mi­vuu­des­ta, kos­ka luo­tam­me Tai­vaan Isään: "Ta­pah­tu­koon Si­nun tah­to­si." Niin on hyvä kuin käy.

Ar­von lu­ki­ja, si­nä­kin olet yk­si ar­vo­kas pala su­vi­seu­ra­pa­la­pe­lis­sä, sil­lä sii­hen tar­vi­taan vie­lä mon­ta pa­laa: su­vi­seu­ra­vie­ras, ru­koi­li­ja, kuun­te­li­ja, työ­vuo­ro­lai­nen, ute­li­as, tu­ki­ja, sa­nan­kuu­li­ja.