JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kalenterin kimalletta ja tallin tuoksua

16.12.2023 6.00

Juttua muokattu:

8.12. 11:44
2023120811441720231216060000

Eli­na Lu­mi­jär­vi

Lap­se­na tui­jo­tin jou­lu­ka­len­te­rin fan­ta­si­a­maa­il­mas­ta ker­to­vaa ku­vaa muu­ta­man sen­tin pääs­tä sel­lai­sel­la in­ten­si­tee­til­lä ja har­tau­del­la, et­tä ta­val­li­nen elä­mä ym­pä­ril­tä­ni hä­vi­si. Muis­tan, kuin­ka äi­ti jou­tui erään­kin ker­ran huu­dah­ta­maan, et­tä ”kou­luun hyvä lap­si ja äk­kiä”. Sel­väs­ti muis­tan myös sa­mas­ta syys­tä juos­see­ni kou­luun ve­ren­ma­ku suus­sa, re­pun keik­ku­es­sa se­läs­sä puo­lel­ta toi­sel­le hol­tit­to­mas­ti.

Jou­lu­ka­len­te­rin maa­il­maan pys­tyi ai­kan­sa ku­vaa tui­jo­tet­tu­aan liu­ku­maan si­sään. Ku­vi­tet­tu tal­vi­nen sa­tu­maa­il­ma met­sän eläi­mi­neen ja tont­tui­neen, tai­vaas­ta il­mes­ty­vi­ne iha­ni­ne en­ke­lin pal­le­roi­si­neen kera tor­vien ja hui­lu­jen. Ku­van pin­nal­la ole­vat ki­mal­le­ki­teet, joi­hin keit­ti­ön pöy­däl­lä pa­la­va kynt­ti­lä loi hoh­det­ta. Ra­kas­tin ja ra­kas­tan edel­leen jou­lu­ka­len­te­rei­ta, juu­ri noi­ta edel­lä ku­vaa­maa­ni mal­lia ole­via.

Jou­lun al­la moni tuo ko­tiin ha­vu­nok­sia, aset­te­lee pu­nai­sia ome­noi­ta nii­den rin­nal­le, tait­te­lee pa­pe­ri­täh­tiä tai lait­taa pyö­ri­vän vä­ri­va­lo­maa­il­man töp­se­lin sei­nään. Näil­lä asi­oil­la, mitä ne iki­nä ovat­kaan, val­mis­tau­dum­me jou­luun ruok­ki­mal­la sa­mal­la vi­su­aa­lis­ta sil­määm­me. Ha­em­me jou­lun tun­tua si­si­kun­tam­me ilok­si ja ar­kem­me va­lok­si, tai toi­sin­päin: si­sim­päm­me va­lok­si ja ar­kem­me ilok­si.

Mikä se asia sit­ten on jou­lus­sa, joka saa mei­dät val­mis­ta­maan tai val­mis­tu­maan? Ha­ke­maan tun­net­ta ja läm­pöä, jo­ta­kin joka on kos­ket­ta­nut, ja toi­vom­me har­taas­ti löy­tä­väm­me tuon läm­mön kos­ke­tuk­sen uu­del­leen ja uu­del­leen.

Jou­luun val­mis­tau­tu­mi­seen on elä­mä tuo­nut omat li­sän­sä.

Olen näh­nyt päi­vän­va­lon, tai eh­kä pa­rem­min­kin sen ka­jon en­si ker­taa jou­lu­kuun puo­li­vä­lis­sä Koil­lis-La­pis­sa. Päi­väl­leen kak­si­tois­ta vuot­ta myö­hem­min, kuin van­hin si­sa­ruk­sis­ta­ni, vel­je­ni, oli syn­ty­nyt. 48 vuot­ta myö­hem­min, sa­ma­na päi­vä­nä taas, äi­ti­ni mai­nen mat­ka päät­tyi ja hän sai siir­tyä tai­vaan jou­luun.

21 vuot­ta sit­ten odo­tim­me omaan per­hee­see­ni vau­vaa. Lap­sen las­ket­tu ai­ka oli jou­lu­aa­ton aat­to­na. Hai­kein mie­lin val­mis­tau­duim­me viet­tä­mään jou­lua eri osoit­teis­sa mie­he­ni ja mui­den lap­sien kans­sa. Yri­tim­me ol­la reip­pai­ta ja so­vim­me, et­tä täs­tä tu­li­si eri­lai­nen jou­lu ja jou­lu jou­lu­jen jou­kos­sa. Kä­vi­kin niin, et­tä pie­ni poi­ka päät­ti syn­tyä vii­si päi­vää etu­a­jas­sa. Tuo jou­lu­nai­ka jäi mie­leen ai­van eri­tyi­se­nä. Olim­me nuo­ria ja pa­loim­me ilos­ta, et­tä saam­me­kin viet­tää jou­lua yh­des­sä.

Kun it­se pöt­kö­tin pie­ni poi­ka kai­na­los­sa­ni sai­raa­las­sa, ko­to­na mies kas­vat­ti it­sel­leen ai­van va­paa­eh­toi­ses­ti muu­ta­man raa­jan li­sää. Ton­tuk­si hän tun­tui muut­tu­neen. Soit­ti tuon tuos­ta, et­tä mon­ta­ko hii­vaa sii­hen, tä­hän ja tuo­hon lai­te­taan. Muis­tu­tin, et­tä sel­vi­tään vä­hem­mäl­lä­kin, mut­ta toi­saal­ta ais­tin tuon ilon, ener­gi­an ja elä­män­voi­man hä­nes­tä – hy­myi­lin ja olin ko­vin on­nel­li­nen.

Poi­ka­lap­sen syn­nyt­tyä läh­ti sa­mai­sen isän kän­ny­käs­tä mon­ta sa­man­si­säl­töis­tä vies­tiä omai­sil­le ja ys­tä­vil­le: ”Tul­kaa kaik­ki nyt lau­la­maan, on poi­ka syn­ty­nyt maa­il­maan, tul­kaa lau­la­maan.”

Jou­lu­aa­ton aat­to­na tu­lim­me ko­tiin. Pie­ni poi­ka ma­ka­si pin­na­sän­gys­sä kuu­sen vie­res­sä. En­ke­lit tun­tui­vat ole­van sinä jou­lu­na niin eri­tyi­sen lä­hel­lä ja jou­lun­va­lo kirk­kaam­paa ja tuik­ki­vam­paa kuin kos­kaan ai­kai­sem­min.

Vie­räh­ti­vät vuo­det ja kii­ti ai­ka.

Ky­sei­nen poi­ka kas­voi suu­rek­si ja viet­tää nyt en­sim­mäi­sen jou­lun vel­jen­sä kans­sa kau­ka­na ko­toa. Me ko­ti­maas­sa jou­lua viet­tä­vät per­heen­jä­se­net lai­toim­me laa­tik­koon jou­lu­lii­nan, pari kynt­ti­lää, puu­ro­rii­siä, jo­ta­kin muu­ta pien­tä ja mo­lem­mil­le po­jil­le pa­ke­tin. Kir­joi­tim­me ku­kin jou­lu­ter­veh­dyk­sem­me lä­he­tyk­seen.

Se sy­vin ja oleel­li­sin asia jou­lus­sa, jota ai­kai­sem­min jo ky­se­lin. Se kir­kas­tui niin sel­ke­äs­ti lä­he­tys­tä poi­ka­sil­le ka­sa­tes­sa. Hal­paan sei­meen syn­tyi Va­pah­ta­ja, joka so­vit­ti syn­tim­me ris­tin­kuo­le­mal­laan. Ei ole puh­das jou­lu­lii­na pöy­däs­sä oleel­li­sin­ta, vaan Ju­ma­lan rau­ha sy­dä­mes­sä. Evan­ke­liu­min sa­no­ma ei löy­dy juh­la­vis­ta puit­teis­ta, vaan tal­lin ha­jua kan­ta­vas­ta Va­pah­ta­jas­ta. Tä­nä­kin jou­lu­na sen us­ko­ja saa ko­kea kaik­kien hy­vien ja vai­kei­den­kin asi­oi­den kes­kel­lä rau­haa ja iloa.

ElinaLumijärvi
Olen puolivuosisataa vanha yhdeksän lapsen äiti. Olen syntynyt Sallassa, mutta sukujuuriltani karjalainen. Ulkoilen paljon ja liikun pitkiäkin matkoja. Elämä on ollut sisältörikasta, rakasta, ajoittain myös raskasta ja koettelemusten täyteistä. Pienet lapset, vanhukset, eläimet ja musiikki ovat lähellä sydäntäni. Sähköpostini elina.lumijarvi@gmail.com.
14.6.2024

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys