Lai­la Ul­jas

Tänä vuon­na olim­me kaik­ki läh­dös­sä. Pyy­kät­tiin ja lai­tet­tiin vau­nu kun­toon. Jo­kai­nen aut­toi omal­la ta­val­laan. Lap­set kul­ki­vat ta­lon ja vau­nun vä­liä in­nos­tu­nees­ti, ja vä­lil­lä he ei­vät edes malt­ta­neet kä­vel­lä, kun piti juos­ta, ja vä­liin otet­tiin muu­ta­mia hyp­py­as­kel­kin. Pari päi­vää en­nen läh­töä kat­sel­tiin sää­tie­do­tus­ta ja to­det­tiin, et­tä Su­vi­seu­rat oli­si­vat var­sin hel­tei­set.

Asum­me täl­lä het­kel­lä sa­ta­vuo­ti­aas­sa ta­los­sa. Siel­lä on läm­min tun­nel­ma. Mei­dän pie­nel­le kym­men­viik­koi­sel­le vau­val­le nämä hel­teet ovat ol­leet hiu­kan tus­kal­li­sia. Ko­to­na lai­te­taan tuu­le­tin ke­vy­es­ti pu­hal­ta­maan, ja näin saa­daan päi­vä­u­net ja yö­u­net su­ju­maan. Pää­tet­tiin, et­tä eh­kä oli­si vii­saam­paa, et­tä jäi­sin täl­lä ker­taa ko­tiin vau­van kans­sa.

Täy­tyy myön­tää, et­tä se työ, joka täy­tyy teh­dä en­nen kuin su­vi­seu­ra­ka­ra­vaa­ni läh­tee liik­keel­le, on suu­ri. Jos­kus käy mie­les­sä, et­tä hel­pom­paa oli­si jää­dä ko­tiin.

Läh­te­mi­nen Su­vi­seu­roi­hin on jo­ten­kin tun­tei­kas­ta. Van­hem­pa­na sitä miet­tii ja kan­taa huol­ta, et­tä löy­tyy­kö jo­kai­sel­le ka­ve­ri, et­tei lap­sen tar­vit­si­si ko­kea ih­mis­pal­jou­den kes­kel­lä yk­si­näi­syyt­tä. Yk­si­näi­syy­den tun­ne voi ko­ros­tua ja ol­la eri­tyi­sen ki­peä isos­sa ta­pah­tu­mas­sa. Voi tun­tua, et­tä kai­kil­la muil­la on ka­ve­ri. Ei­hän se tie­ten­kään niin ole, mut­ta sel­lai­ses­sa mie­len­ti­las­sa hel­pos­ti nä­kee vain hei­dät, joil­la on ka­ve­ri.

Tun­nel­ma oli hai­kea, kun hy­väs­te­lin seu­roi­hin läh­ti­jät. Iloi­set kas­vot hy­myi­li­vät ja kä­det vil­kut­ti­vat. Heil­lä oli pie­net re­put, joi­hin oli pa­kat­tu su­vi­seu­ra­ra­ha ja ve­si­pul­lo. Toi­saal­ta nau­tin ta­lon hil­jai­suu­des­ta, olim­me kak­sin, vau­va ja minä. Kyl­ve­tin hä­net rau­has­sa. Ihas­te­lin mal­ja­kos­sa ole­via kuk­kia, jot­ka oli­vat jää­neet edel­li­sel­tä py­häl­tä. Sil­loin meil­lä oli pie­nen Wal­to Ti­mon ris­ti­äi­set. Sil­loin­kin oli kuu­ma, ja herk­kä kas­te­ti­lai­suus ja pi­det­tiin ul­ko­na.

Olen saa­nut sään­nöl­li­sin vä­li­a­join ku­via Su­vi­seu­rois­ta. Las­ten rie­mu nä­kyy hei­dän sil­mis­sään. Ne lois­ta­vat kuin on­nel­li­set täh­det. Mie­tin, teim­me­kö oi­ke­an rat­kai­sun, kun jäin pie­nen kans­sa ko­tiin. Muu­ta­mal­ta ys­tä­väl­tä tuli vies­ti, ta­pai­sim­me­ko seu­rois­sa. Kävi mie­les­sä, et­tä en­tä jos läh­ti­sin käy­mään päi­vä­sel­tään. Vies­ti­tel­tiin asi­as­ta mie­he­ni kans­sa. Se on­nis­tui­si ai­no­as­taan, jos käyt­täi­sin au­ton il­mas­toin­ti­huol­los­sa. Se pu­hal­taa täl­lä het­kel­lä vain kuu­maa il­maa, ja tie­dän, et­tä kuu­ma au­to oli­si pik­ku-Wal­tol­le erit­täin tu­ka­la.

Pää­tin ko­keil­la on­ne­a­ni. Soi­tin pai­kal­li­set au­to­kor­jaa­mot läpi per­jan­tai­na kel­lo 14. Yk­si kor­jaa­mo tärp­pä­si, käs­ki­vät tul­la kel­lo 15:een men­nes­sä. Pie­ni kut­kut­ta­va tun­ne he­rä­si, eh­kä pää­si­sim­me reis­suun. Ajoim­me var­tin mat­kan kor­jaa­mol­le. Koko sen ajan pik­ku-Wal­to huu­si. Tie­sin, et­tä jos il­mas­toin­tia ei sai­si kor­jat­tua, em­me voi­si läh­teä. Odo­tim­me toi­mis­tos­sa sen ajan, kun au­toa huol­let­tiin. Toi­mis­to­huo­nees­sa oli kor­jaa­mon omi­nais­tuok­su ja il­ma­läm­pö­pum­pun vii­leä. Wal­to naut­ti olos­ta ja nu­kah­ti rau­hal­li­seen uneen sy­lis­sä­ni.

Koh­ta kor­jaa­ja tuli ta­kai­sin ja sa­noi, et­tä il­mas­toin­nin put­kis­tos­ta ha­vait­tiin vuo­to. Tä­hän hä­tään sitä ei sai­si kor­jat­tua.

Nyt ei ol­lut mei­dän vuo­ro läh­teä pai­kan pääl­le Su­vi­seu­roi­hin. Mei­dän täy­tyi jää­dä ko­tiin. On­nek­si voim­me sil­ti kuun­nel­la – ja lap­sil­la on var­mas­ti mon­ta ta­ri­naa ker­rot­ta­va­na.