JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ei kenenkään äiti

Päivämiehen vierasblogi
Nykyiset blogit
28.7.2015 6.39

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150728063900

Et­sin, taas. Olen et­si­nyt jos­kus en­nen­kin. Klik­kaan jo­kais­ta kir­joit­ta­jaa ja kat­son hei­dän pro­fii­lin­sa. Nuo­ri äi­ti. Elä­ke­läi­säi­ti. Per­hee­tön. Isä. Toi­nen isä. Taas per­hee­tön. Ei löy­dy sel­lais­ta, jon­ka per­hees­sä on kak­si nuor­ta ai­kuis­ta ei­kä yh­tään las­ta. On­ko mei­tä niin vä­hän?

On eri­lais­ta, kun puut­tuu koko per­heen si­jas­ta vain lap­set. Mi­nul­la on puo­li­so, hy­vin tär­keä sel­lai­nen. Jo var­hain muis­tan haa­veil­lee­ni avi­o­mie­hes­tä. Sen si­jaan en tien­nyt, ha­lu­an­ko lap­sia. Tun­sin it­se­ni niin usein lii­an huo­nok­si ja kär­si­mät­tö­mäk­si si­sa­rus­te­ni kans­sa. Ajat­te­lin, et­tä las­ten kan­nal­ta oli­si pa­rem­pi, et­tei hei­tä mi­nul­le an­ne­ta. Pi­lai­sin vie­lä nii­den lap­suu­den, kas­vat­tai­sin vi­noon.

Avi­oi­tu­es­sa var­maan jo­kai­nen us­ko­vai­nen pa­ris­kun­ta miet­tii, siu­naan­tuu­ko lap­sia ja mil­loin. Me toi­voim­me, et­tei ihan vie­lä. Saa­tai­siin ol­la jon­kin ai­kaa kah­des­taan. Mut­ta jos kui­ten­kin, niin hyvä niin­kin. Pel­ko­ni kas­voi kuu­kau­sien myö­tä. En­tä jos em­me saa­kaan yh­tään?

Is­tun kyl­py­huo­neen lat­ti­al­la, no­jaan sei­nään ja it­ken. Mik­si taas? Oli­sim­me­ko me niin huo­no­ja van­hem­pia? Mikä meis­sä on vi­al­la? Pik­ku­hil­jaa kyp­syy aja­tus läh­teä tut­ki­muk­siin. Soi­tan ter­veys­kes­kuk­seen aa­vis­ta­en, et­tä edes­sä on pit­kä mat­ka. Pro­ses­si, jon­ka pel­kään päät­ty­vän hil­jai­seen hy­väk­syn­tään toi­veen täyt­ty­mi­sen si­jas­ta. Läh­dem­me sil­ti koh­ti tun­te­ma­ton­ta. Olen usein lu­ke­nut, et­tä var­mim­min ta­voit­teen­sa saa­vut­taa pyr­ki­mäl­lä mää­rä­tie­toi­ses­ti sitä koh­ti. Meil­lä ei ole muu­ta kei­noa. Mi­nun täy­tyy yrit­tää. Elä­mäs­tä­ni puut­tuu jo­tain tär­ke­ää, ja se jo­kin on lap­si.

Tut­ki­muk­ses­ta toi­seen. To­tun tut­ki­mi­seen, mut­ta läh­den usein ko­tiin uu­pu­nee­na. Hen­ki­lö­kun­ta on am­mat­ti­tai­tois­ta: yh­tään epä­a­si­al­lis­ta kom­ment­tia en heil­tä kuu­le. Puo­les­sa vuo­des­sa sel­vi­ää suu­rin piir­tein, mis­sä vika pii­lee. Saam­me lä­het­teen yli­o­pis­to­sai­raa­lan lap­set­to­muus­po­lik­li­ni­kal­le.

Tal­vel­la ka­pi­noin. Huu­dan Ju­ma­lal­le: mik­si teet meil­le tä­män? An­na tä­män päät­tyä! An­na meil­le lap­si… Tie­dos­tan, et­tei se päät­tyi­si vaik­ka sai­sim­me lap­sen. Vau­va­kuu­me is­ki­si uu­del­leen, kun en­sim­mäi­nen oli­si kol­men kuu­kau­den. Jäl­leen miet­ti­sim­me: jää­kö tämä lap­si ai­no­ak­si?

Tur­val­li­sel­le isäl­le saa kiu­ku­tel­la. Seu­ra­pen­kis­sä va­pi­sen pi­dä­te­tys­tä it­kus­ta. Mi­nul­le­kin, kiit­tä­mät­tö­mäl­le, kuu­luu ar­mo. Ker­ran toi­sen­sa jäl­keen Ju­ma­la muis­tut­taa, et­tä kaik­ki on Hä­nen kä­des­sään. Tyy­dy mi­nun ar­moo­ni, mi­nun voi­ma­ni on hei­kois­sa vä­ke­vä. Jos­kus jak­san yrit­tää, ai­na en.

Su­vi­seu­rois­sa vas­taan tu­lee nuo­ri per­he. äi­ti ky­syy mie­hel­tään, jak­sat­ko työn­tää. On­han tämä ai­ka ras­kas­ta, kuu­luu vas­taus. He vaih­ta­vat las­ten­vau­nu­ja ja jat­ka­vat taas sa­ves­sa pus­ke­mis­ta. Mi­nun ja mie­he­ni kat­seet koh­taa­vat, mie­les­sä kum­mal­la­kin sama aja­tus. Meil­lä on help­poa. Voim­me kes­kit­tyä pää­a­si­aan. Ar­mo vir­voit­taa, rak­kaal­ta ja tu­tul­ta tun­tuu evan­ke­liu­mi.

Sär­ky­nyt­tä ruo­koa ei hän mu­ser­ra.

Saa­ra Yr­jä­nä

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin verkkotoimitus at srk.fi.