Luodessaan ihmisen Jumala antoi hänelle luomansa maan elettäväksi (1. Moos. 1:28–29). Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen sai kivun ja vaivan elämäänsä maailmassa, mutta Jumala lupasi pitää hänestä huolen (1. Moos. 3:14–19).
Jumala lähestyy ihmistä luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassatunnossamme. Erityisesti Jumala ilmaisee itsensä Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa (KO 4). Jumala on antanut Pyhän lakinsa ohjaamaan ihmisten välistä elämää. Kymmenen käskyn laki muodostaa myös perustan ajallisen yhteiskunnan lainsäädännölle.
Ihminen voi lähestyä Jumalaa rukouksessa. Se on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Ihminen on ainoa olento maailmassa, joka voi lähestyä Jumalaa ja kuulla hänen äänensä, sillä hän on luotu Jumalan kuvaksi. Jumala kuulee jokaisen rukouksen.
Jeesus opettaa rukoilemaan
Jumala kuulee nöyrän rukouksen; tekopyhä rukous on hänelle kauhistus (Matt. 6:1–8). Isä meidän -rukous on osa Jeesuksen vuorisaarnan opetuksia. Siinä Jeesus erityisesti opettaa Jumalalle kelpaavasta elämästä ja elämän vanhurskaudesta. Opetuslapset tunsivat itsensä kelvottomiksi rukoilijoiksi ja pyysivät Jeesusta avuksi. Jeesuksen opettama Isä meidän -rukous sisältää sekä ajallisen että iankaikkisen elämän tarpeet. Lutherin selitys katekismuksessa avaa turvallisen uskon näkökulman rukouselämäämme.
Miksi ristimme kädet rukoillessamme? Oletko huomannut, että se auttaa ajatusten keskittymisessä rukouksen sisältöön? Siinä tuntee konkreettisesti olevansa Taivaan Isän rakas lapsi, jolla on asiaa Isälleen. Isä vastaa rauhalla rukoukseen, ja rukoilija voi jatkaa elämäänsä luottaen Taivaan Isän lupauksiin. ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.”
Jokapäiväinen leipä
Luther jakaa katekismuksessa (kolmas pääkappale) Isä meidän -rukouksen seitsemään rukoukseen. Tämän lehden teemana on neljäs rukous ”Jokapäiväinen leipä”. Luther lukee siihen kuuluvaksi kaiken, mikä kuuluu ruumiin ravintoon ja tarpeisiin aina kotia, esivaltaa, terveyttä, hyviä ystäviä, uskollisia naapureita ja muuta senkaltaista myöten.
Mitä on meidän jokapäiväinen leipämme? Onko se samaa kuin profeetta Elialla (lue 1. Kun. 17:1–16), vai olemmeko vailla kuningas Salomon elämänsisältöä (1. Kun. 10:14–26)? Tyydymmekö kenties Jeesuksen opetuslasten osaan? Vai löydämmekö itsestämme tyytymättömyyttä, kun emme ole saaneet samaa kuin läheisillä naapureilla tai ystävillämme?
Jumala on säätänyt kansoille määräajat ja asumisen rajat (5. Moos. 32:8) ja jokaiselle ihmiselle heidän elämänsä ajan, paikat ja elämäntehtävän (Gal. 1:15). Jokainen ihminen on Jumalan luomistyö, ainutkertainen ja täydellinen (Jer. 1:5). Olemme saaneet myös kaikki ne lahjat, joita tarvitsemme Jumalan säätämään elämäämme, ja niille meidän tulee olla uskollisia (Room. 12:1–10).
Kehottaessaan tyytyväisyyteen uskon ja elämän lahjojen nauttimisessa apostoli Paavali varoittaa ahneuden ja kateuden himosta, joka saattaa käydä uskolle vaaraksi (1. Tim. 6:6–12). Meidän tulee käyttää saamamme leiviskät vastuullisesti. Mitä se tarkoittaa minun elämässäni? Sitä saamme kysellä Taivaan Isältä. ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.”
Usko on henkilökohtainen
Pyydämme Isä meidän -rukouksessa, että Taivaan Isä antaisi ajallisen ja ennen kaikkea iankaikkisen siunauksensa. Rukoilemme, että löytäisimme Jumalan valtakunnan ja saisimme syntimme anteeksi. Jumalan valtakunnasta saarnattu evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta antaa sen uskojalle Jumalan rauhan. Evankeliumi on Jumalan voima myös uskon kilvoituksessa.
Taivaallinen Isä antaa Pyhän Henkensä, niin että armosta uskomme hänen pyhän sanansa ja elämme autuaina täällä ajassa ja sitten taivaassa (Vähä katekismus, toisen rukouksen selitys).
Timo Määttä
Raamatunkohta: Matt. 6:9–13
Siionin Lähetyslehti 11/2016
Kuvituskuva: Kari Vengasaho
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys