KUVA: HETA VESAMäKI
KUVA: HETA VESAMäKI
Ei ole vaikeaa huomata, että nykyihminen haluaa hallita elämäänsä ja jopa kuolemaansa. Jostain näkökulmasta katsoen oman elämän hallitseminen on tietenkin oikein. On tarpeellista, että huolehdimme itsellemme ja perheellemme vaatteet, kodin ja ruokaa, maksamme laskut, pidämme lupauksemme ja elämme kunnon kansalaisen elämää. Elämämme on tällöin hallinnassa.
Elämän hallitsemisessa voi mennä myös harhaan. Silloin ihminen koettaa hallita elämäänsä Jumalan antamien rajojen yli. Mitkä ne rajat ovat?
Ihmiselle annetut tehtävät
Luomisessa ihmiselle annettiin tehtäviä. Ensinnäkin ihmiselle sanottiin, että hänen tulee lisääntyä, täyttää maa ja ottaa se valtaan. Toiseksi hänen tulee vallita luomakuntaa. Vallitsemisella ei Raamatussa tarkoiteta mielivaltaista hyödyntämistä vaan hallitsemista Jumalan kuvana eli oikeudenmukaisesti ja suojellen. Kolmanneksi annettiin tehtävä viljellä ja varjella luomakuntaa (1. Moos. 1:28, 2:15).
Ihmisen tehtävät näyttävät hyvin elämänmyönteisiltä. Ensinnäkin ihminen on Jumalan kumppani uuden elämän synnyttämisessä ja toiseksi hänelle uskotaan tehtävä hoitaa ja varjella olemassa olevaa elämää.
Jumala määrittää hyvän
Luomiskertomus auttaa meitä näkemään ihmisen ja Jumalan toiminnan rajat. Kun pohdimme esimerkiksi käsitystä avustetusta kuolemasta (eutanasiasta) tai lapsettomuushoidoista, voimme kysyä, ovatko ne ihmiselle annetun tehtävän mukaisia. Auttavatko ne ihmiskuntaa lisääntymään tai vallitseeko tai varjeleeko ihminen silloin luomakuntaa?
Kysymykset eivät ole helppoja, ja joskus ihminen koettaa selviytyä niistä vetoamalla Jumalan kaikkivaltiuteen. Näin ajatellen ihminen voisi esimerkiksi aktiivisesti avustaa toista ihmistä kuolemaan luottaen siihen, että kaikkivaltiaana Jumala viime kädessä päättää, antaako hän yrityksen onnistua vai ei.
On varmasti niin, että tekemisemme eivät onnistu, ellei Jumala niin salli, ja toisaalta tekemisemme onnistuvat vain, jos Jumala sallii. Mutta kysymys ei ole siitä, mitä Jumala voi tai mitä hän sallii, vaan siitä, millaiseen tehtävään ihminen on asetettu.
Miikan kirjan (6:8) mukaan ihmiselle on ilmoitettu, mikä hänelle on hyvää ja että hänen tulee vaeltaa Jumalaa kuunnellen (myös 5. Moos. 10:12). Jumala siis ilmoittaa hyvän ja haluaa ihmisen seuraavan sitä. Ihmisen tehtävä rajautuu tähän; hyvän määrittäminen ei ole hänen tehtävänsä. Jo syntiinlankeemuskertomuksessa kuitenkin kuvataan, että ihmisen perussynti on halu olla Jumala. Ihminen haluaisi itse määrittää elämisensä rajat.
Usko ja etiikka kuuluvat yhteen
Useat aikamme keskeisistä kysymyksistä palautuvat käsitykseen ihmisen ja Jumalan tehtävistä. Julkisessa keskustelussa usko muuttuu usein etiikaksi, jossa ihminen määrittelee tekemisensä rajat. Toisten mielestä rajat löytyvät ihmisoikeusjulistuksesta, toisten mielestä kaikki lääketieteen mahdollistama on ihmisen käytettävissä. Ihmisestä tulee oman etiikkansa määrittäjä.
Raamatun mukainen ihmiskuva sotii tällaista käsitystä vastaan. Ensimmäinen uskonkappale tunnustaa selvästi, että Jumala on kaiken luoja, kaiken hyvän ja kaiken elämän antaja. Ihmisen tehtävä on Jumalan tehtävälle alisteinen: ihminen on luomistyössä kumppani, ei hallitsija. Jos tämä perusasetelma horjuu, mikään eettinen kysymys ei asetu oikeaan uomaansa. Jos taas Luoja saa säilyä Luojana ja ihminen Luojan työtoverina, moni eettinen ongelma ratkeaa, kun ihminen kysyy itseltään: miten toimisin niin, että olisin Jumalan apuna, elämän ja hyvän puolella.
Ehkä me elämme kristinuskon historiassa vaihetta, jossa koetellaan erityisesti suhdettamme ensimmäiseen uskonkappaleeseen. Ihmisen on vaikea antaa Jumalalle Jumalan paikka. Ihminen yhä selvemmin haluaa hallita elämäänsä ja kuolemaansa Jumalan tavoin.
Usko kuitenkin avaa ensimmäisessä uskonkappaleessa suunnattoman turvan: oma, läheisteni ja kaikkien ihmisten elämä ja kuolema eivät ole minun eikä kenenkään ihmisen käsissä. Ne ovat ikiaikaisen, kaikkivaltiaan, viisaan ja erehtymättömän Luojan käsissä. Sen suurempaa turvaa ei voi olla.
Veli-Pekka Ottman
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 20.7.2016.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys