KUVA: HETA VESAMäKI
KUVA: HETA VESAMäKI
Toisessa Kuningasten kirjassa ja profeetta Jesajan kirjassa kerrotaan Juudan kuningas Hiskiasta, hänen hallitusajastaan ja elämästään. Tutkittavana oleva tekstikatkelma liittyy tilanteeseen, joka ravisutti nuoren kuninkaan koko elämän perustuksia.
Hiskia oli sairastunut vakavasti. Sairasvuoteelleen hän sai profeetalta järisyttävän tiedon: ”Näin sanoo Herra: 'Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!'” (2. Kun. 20:1.)
Ahaksen ja Abian poika Hiskia oli Vanhan testamentin aikana Juudan valtakunnan kolmastoista kuningas. Hän hallitsi juutalaista kansaa 29 vuoden ajan 700 eKr. vaiheilla. Raamattu antaa Hiskiasta hyvän todistuksen: ”Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt” (2. Kun. 18:3).
Samassa luvussa on maininta siitä, kuinka Hiskia hävitti epäjumalien palvontakohteet. Hän löi palasiksi Mooseksen tekemän vaskikäärmeen, koska siitä oli tullut ulkonainen merkki, pyhäinjäännös, jolle israelilaiset olivat alkaneet polttaa uhreja.
Mielenkiintoista on havaita, että Hiskia mainitaan myös Uudessa testamentissa. Hänen nimensä on Matteuksen evankeliumikirjan alussa olevassa Jeesuksen sukuluettelossa.
Perimmäisen kysymyksen äärellä
Kuningas Hiskia sai Jesajalta pysähdyttävän tiedon elämän katoavaisuudesta ja lähestyvästä kuolemasta. Silloin hän kääntyi vuoteessaan seinään päin ja huutaen rukoili Jumalan apua. Kuoleman ahdistus ja sairauden kipu vie jokaisen ihmisen perimmäisen kysymyksen äärellä itsensä tutkimiseen.
Hätääntyneenä itkevä kuningas sai lohduttavan vastauksen. Jumala vastasi tavalla, jonka vain harva ihminen on saanut osakseen: ”Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: ’Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt sinun kyyneleesi. Katso, minä parannan sinut: jo kolmantena päivänä sinä menet Herran temppeliin.’” (2. Kun. 20:5.)
Jumalan vastauksesta käy ilmi, kuinka Hiskia oli itkenyt kuolemaansa. Hän oli tuolloin todennäköisesti vasta 39-vuotias ja elämän halu oli voimakas. Vakavasti sairastunut kuningas sai kokea ihmeellisen parantumisen, joka tapahtui kolmen päivän aikana. Jumalan profeetta Jesaja käytti siihen ulkoista parantamistapaa. Hänen käskynsä mukaan paiseen päälle pantiin viikunakakku.
Hiskia parantui ja Jumala lupasi hänelle vielä viisitoista vuotta lisää elinaikaa. Kuningas sai elämäänsä ikään kuin jatkoajan ja vielä poikkeuksellisen ilmoituksen sen pituudesta. Kaikkivaltias Jumala osoitti voimansa Hiskian parantamisessa ja antoi vielä todistukseksi ihmeellisen merkin: Aahaan aurinkokellon varjo siirtyi takaisin kymmenen astetta, jotka se oli jo laskeutunut.
Jumalan siunausta oli myös se, että parantumisensa jälkeen Hiskia sai pojan, Manassen, joka peri myöhemmin kuninkuuden.
Jumalan armo vapahtaa
Jesaja on tallettanut kirjaansa Hiskian koskettavan rukouksen, kun kuolema oli hänen silmiensä edessä: ”Niinkuin pääskynen, niinkuin kurki minä kuikutan, minä kujerran kuin kyyhkynen; hiueten katsovat minun silmäni korkeuteen: Herra, minulla on ahdistus, puolusta minua" (Jes. 38:14).
Suuren ahdistuksensa keskelle Hiskia sai kokea Jumalan armahtavan rakkauden. Armon omistaminen synnytti sydämen kiitollisuutta ja suurta iloa. Vapahdettu kuningas ilmaisi sen näin: ”Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa” (Jes. 38:17).
Kuningas Hiskian tuhansia vuosia sitten kokema tapahtuma elämän rajallisuudesta ja kuoleman todellisuudesta on aina ajankohtainen. Asumme katoavaisuuden maailmassa, ja jokaisen elämän matka lyhenee hetki hetkeltä. Profeetan kehotus ”toimita talosi” on puhutteleva. Elämän iltaa lähestyvillä on tapana järjestellä ajallisia ja perinnönjakoon liittyviä asioita jälkipolville. Kaikkein tärkeintä ”talon toimittamisessa” ovat iäisyysasiat, hyvässä omassatunnossa tallettuva elävä usko ja sen lahjana sielun autuus.
Jumalan lapsen sydämen tärkein rukous on, että saisi varjeltua uskovaisena Siionin rakkaudessa elävien ja puhdistavien vesilähteitten äärellä. Kilvoituksen tietä matkaavalle apostoli Paavalin puheenvuoro maaherra Feliksin edessä on yhäti tarpeellinen. Siinä hän tunnustaa kuuluvansa halveksittuun Jumalan seurakuntaan, uskonsa Jumalan sanaan ja kuolleiden ylösnousemukseen. Sitten apostoli muistuttaa omakohtaisesta uskonelämän hoitamisesta: ”Sen tähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Apt. 24:16).
Pentti Saulio
Tekstissä käsitellään seuraavaa raamatunkohtaa: 2. Kun. 20:1–11
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 10/2015
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys