Rippikouluopetukseen liittyy pyhän, kolmiyhteisen Jumalan tutkiminen. Tässä yhteydessä usein muistetaan kristinopin painotus siitä, kuinka Jumala ilmoittaa itsensä meille Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Jumaluuden kolmas persoona on Pyhä Henki, joka on Isän Jumalan Henki ja Jeesuksen Kristuksen Henki. Viimeisen kerran opetuslastensa kanssa koolla ollessaan Jeesus lupasi lähettää omilleen Pyhän Hengen voimaksi ja lohduttajaksi (Joh. 14:26).
Pyhän Hengen vuodattamisen juhla on helluntai. Helluntai on kolmas suuri kristillinen juhla joulun ja pääsiäisen ohella. Pääsiäisestä on viisikymmentä päivää helluntaihin. Apostolien teoissa kuvataan, kuinka tulen liekkien tavoin Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen omien ylle, kun he olivat koolla helluntaipäivänä (Apt. 2:1–4).
Paavali Jumalan lähettiläänä
Apostoli Paavali vieraili Korintin seurakunnassa toisella lähetysmatkallaan. Hän oli siellä kaikkiaan noin puolitoista vuotta. Seurakunta tuli näin Paavalille tutuksi ja rakkaaksi. Seurakunnan keskellä syntyi hyvin pian puhetta Hengestä ja sen vaikutuksista. Kaikki puhe ja toiminta ei ollut kuitenkaan rakentavaa. Paavali lähestyy kirjeessään seurakuntaa ja haluaa Jumalan antamalla viisaudella opettaa veljiään. Hän kehottaa yksimielisyyteen, varoittaa epäjumalien palvelemisesta, antaa ohjeita Herran aterian oikeasta vietosta. Tarpeen oli myös puhua selkeästi Pyhän Hengen lahjoista ja niiden merkityksestä.
Kolmannen uskonkappaleen selityksessä Martti Luther muistuttaa Pyhän Hengen tehtävästä: ”Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut oikeassa uskossa” (Vähä katekismus). Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnan keskellä. Sen voimasta julistetaan evankeliumia. Pyhän Hengen voima varjelee seurakunnan asuvaisia pysymään oikeassa uskossa, Jumalan lapsina.
Myös Korintin Jumalan lasten keskuudessa olivat Pyhän Hengen lahjat ja vaikutus näkyvissä monin tavoin. Hyvin merkittävä on kirjeen sanoma: ”Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi” (1. Kor. 12:7). Lahjojen avulla palvellaan siis koko seurakuntaa. Ne on tarkoitettu Kristuksen sovitustyön kirkastamiseksi, ei oman aseman nostamiseksi tai kerskailun aiheeksi. Ne eivät ole myöskään kenenkään seurakunnan asuvaisen omaa ansiota. Tärkeä on kirjeen muistutus: ”Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.” (1. Kor. 12:11).
Jumalan Henki ja Antikristuksen henki
Maailmassamme vaikuttaa Pyhän Hengen voiman lisäksi Jumalan vastustajan voima. Tuo sielunvihollisen voima houkuttelee meitä. Usein meistä saattaa tuntua siltä, että uskovaiset ihmiset ovat sen erityinen kohde ja maali. Johannes puhuu kirjeessään Antikristuksen hengestä – hengestä, joka kieltää Jeesuksen. (1. Joh. 4:2–3). Korinttilaiskirjeessä Paavali avaa kirkkaan näkymän. Vain Jumalan Hengen vaikutuksesta sydämestämme ja huuliltamme voi kaikua uskontunnustus: Jeesus on Herra.
Paavali tuntee Korintin seurakunnan asuvaiset. Hän muistuttaa siitä, kuinka heidän ollessaan pakanuudessa tämä Jumalan vastustajan voima ajoi heitä mykkien epäjumalien palvelemiseen. Jumalan lapsi sen sijaan saa tänäkin päivänä kokea olevansa Jumalan seurakunnassa kaiken aikaa Pyhän Hengen elävän saarnan ja voiman hoidettavana. Pyhän Hengen voiman vaikutus näkyy myös armolahjoina ja palvelutehtävinä.
Armolahjat ja tehtävät
Taivaallinen Isä on seurakuntansa yhteiseksi parhaaksi jakanut erilaisia armolahjoja. Niitä on monia, mutta Henki on sama. Samoin palvelutehtäviä on monia, mutta Herra on sama (1. Kor. 12:4–5). Paavali kirjoitti Rooman kristityille: ”Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon.” (Room 12:6–8.)
Jumala on varustanut meitä erilaisin lahjoin. Jollekin veljelle tai sisarelle on annettu opettamisen jalo taito. Toisella on kuuntelijan ja rohkaisijan lahjat. Sananpalvelijoissa on erilaisin lahjoin varustettuja. Toiselle avautuu Vanhan testamentin profetiat, toiselle Uuden testamentin evankeliumit. Jollekin on annettu esirukoilijan lahja, toiselle taito palvella käytännön lahjoilla esimerkiksi toimitalon remontoijana tai keittiön marttana. Kaikkia tarvitaan yhteiseksi parhaaksi ja evankeliumin sanan eteenpäin viemiseksi: ”varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen” (Ef. 4:12).
Paavali mainitsee Korintin seurakunnan lahjoista seuraavia: viisauden ja tiedon jakamisen, uskon voiman ja parantamisen lahjan, ihmeiden tekemisen voiman ja profetoimisen lahjan, henkien erottamisen kyvyn sekä kielillä puhumisen ja kyvyn tulkita tällaista puhetta. Lahjoja oli paljon Korintissa ja niin on meidänkin ajan Jumalan lapsilla. Kaiken tarkoituksena oli silloin ja on yhä evankeliumin työ. Teemme Jumalan valtakunnan työtä, jotta mahdollisimman moni voisi löytää armollisen Jumalan sydämeensä. Tähän työhön tarvitaan moninaisia lahjoja. Kunnia työstä jää lahjojen antajalle, Jumalalle. Tärkein ja suurin lahja on iankaikkinen elämä. Tätä lahjaa omistamme armosta, uskon kautta, Kristuksen sovitustyön tähden.
Juha Seppälä
Tekstissä käsitellään seuraavaa raamatunkohtaa: 1. Kor. 12:1–11.
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 9/2014.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys