Jou­lu on juh­la, joka saa liik­keel­le ih­mi­siä ym­pä­ri maa­il­man. Jou­lun kris­til­li­nen pe­rin­ne ei ole kui­ten­kaan se, joka lii­kut­taa ih­mi­siä, vaan jou­lus­ta on tul­lut ku­lu­tuk­sen, kau­pal­li­suu­den ja viih­teen huip­pu­se­son­ki. Vii­meis­tään mar­ras­kuus­sa kaup­poi­hin tu­lee jou­lu­tee­ma. Jou­lu­ko­ris­teet, -lah­jat, -ruo­at ja -ta­va­rat täyt­tä­vät kau­pat ja ko­dit. Kai­ken pa­nos­tuk­sen ja ku­lu­tuk­sen pyör­teis­sä jou­lun al­ku­pe­räi­nen hen­gel­li­nen sa­no­ma on mo­nel­le etään­ty­nyt, jopa täy­sin unoh­tu­nut.

Ky­sy­mys ei ole sii­tä, et­tem­me­kö pien­ten las­ten ta­voin voi­si ko­kea iloa tont­tu- ja jou­lu­puk­ki­pe­rin­tees­tä, lah­jo­jen ja­ka­mi­ses­ta ja pi­meim­män vuo­de­na­jan jou­lu­va­lois­ta. Ky­sy­mys on pa­rem­min­kin sii­tä, et­tä jou­lun ar­vo ei ole niin­kään lah­jo­jen mää­räs­sä tai jou­lu­pöy­dän tar­joi­lu­jen run­sau­des­sa, vaan sii­nä, mitä jou­lun al­ku­pe­räi­nen sa­no­ma, ilo­sa­no­ma Va­pah­ta­jan syn­ty­mäs­tä meil­le mer­kit­see.

Voi­ko maa­il­mas­sa ol­la suu­rem­paa ilo­nai­het­ta kuin Va­pah­ta­jan syn­ty­mä tän­ne ih­mis­ten kes­kel­le. Bet­le­he­min pai­me­net kuu­li­vat ja nä­ki­vät, kun en­ke­lit tai­vaal­li­sen kirk­kau­den ym­pä­röi­mä­nä ker­toi­vat ilou­u­ti­sen. ”Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra.” (Luuk 2:11.) Vuo­si­tu­han­sia odo­tet­tu lu­paus oli to­teu­tu­nut: Ju­ma­la oli syn­ty­nyt ih­mi­sek­si.

Jou­luun liit­ty­väs­sä sym­bo­lii­kas­sa on mo­nil­ta osin yh­teys en­sim­mäi­seen jou­luun. Kynt­ti­löi­den valo muis­tut­taa sii­tä va­los­ta, joka lois­taa Kris­tuk­sen kas­vois­ta (Joh. 8:12, 2. Kor. 4:6). Tuo valo on tul­lut maa­il­maan jo luo­mi­sen aa­mus­sa (Joh. 1:1–3). En­ke­li­ko­ris­teet muis­tut­ta­vat ilo­sa­no­man tuo­jis­ta. Va­lo­täh­det ik­ku­nois­sa ja jou­lu­kuu­sen lat­vas­sa muis­tut­ta­vat Bet­le­he­min täh­des­tä, joka joh­dat­ti tie­tä­jät Va­pah­ta­jan sei­men ää­rel­le.

Py­hän Hen­gen avaa­ma Ju­ma­lan sana joh­dat­taa edel­leen ih­mi­siä Jee­suk­sen luok­se. Jee­suk­sen asuin­si­ja on mei­dän ai­ka­nam­me Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa. Jee­sus-lap­sen löy­tä­mi­nen ihas­tut­ti ja ilos­tut­ti tie­tä­jät. Kii­tol­li­si­na löy­tä­mäs­tään he oli­vat val­miit an­ta­maan hä­nel­le ar­vok­kaat lah­jat. Ajal­li­set lah­jat oli­vat sil­loin ja ovat edel­leen­kin vä­häi­siä sii­hen ver­rat­tu­na, mitä Va­pah­ta­jan omis­ta­mi­nen eli elä­vän us­kon saa­mi­nen mer­kit­see ih­mi­sel­le: syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen osal­li­suut­ta, rau­haa, iloa ja va­paut­ta sekä ian­kaik­ki­sen elä­män toi­voa.