Je­sa­jan kir­jan al­kuo­sa si­säl­tää eri ai­koi­na kir­joi­tet­tu­ja teks­te­jä, jois­ta en­sim­mäi­set 39 lu­kua si­säl­tä­vät va­roi­tuk­sia ku­nin­kaal­le ja kan­sal­le se­län kään­tä­mi­ses­tä Ju­ma­lal­le. Je­sa­jan kir­jan ai­koi­hin ete­lä­val­tio, Juu­da, kään­tyy, ja as­sy­ri­a­lai­set ar­mah­ta­vat sen. Sen si­jaan poh­jois­val­tio, Is­ra­el, val­loi­te­taan, ja väki siir­re­tään pois.

Je­sa­ja-pro­fee­tan va­roi­tuk­set ovat va­ka­vaa lu­et­ta­vaa myös ny­ky­a­jan kris­tit­ty­jen kes­kuu­des­sa. Ju­ma­lan kär­si­väl­li­syyt­tä ei kan­na­ta uh­ma­ta, vaan us­koa ja luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­la kul­jet­taa kan­saan­sa myös eri ai­ka­kau­si­na. Siel­lä, mis­sä on elä­vää us­koa, on myös elä­vää tai­vas­toi­voa. Ju­ma­la ei hyl­kää kan­saan­sa, el­lei kan­sa it­se hyl­kää sitä. Je­sa­ja ke­hot­taa pa­ran­nuk­seen ja us­ko­maan syn­nit an­teek­si ”Pe­sey­ty­kää, puh­dis­tau­tu­kaa, teh­kää lop­pu pa­hois­ta töis­tän­ne, ne ovat ai­na sil­mis­sä­ni. La­kat­kaa te­ke­mäs­tä pa­haa.” (Jes.1:16.)

Py­häl­le vuo­rel­le ra­ken­net­tu temp­pe­li

Je­sa­jan kir­jan al­kuo­saan si­säl­tyy myös ny­kyi­sen kirk­ko­kä­si­kir­jan eräs syn­nin­pääs­tön sa­na­vaih­to­eh­to ”Vaik­ka tei­dän syn­tin­ne ovat ve­ren­pu­nai­set, ne tu­le­vat val­keik­si kuin lumi, vaik­ka ne ovat purp­pu­ran­pu­nai­set, ne tu­le­vat val­keik­si kuin puh­das vil­la” (Jes. 1:18). Je­sa­jan mu­kaan ”vää­rin­te­ki­jät ja syn­ti­set sor­tu­vat kaik­ki, ne, jot­ka hyl­kää­vät Her­ran, tu­hou­tu­vat” (Jes. 1.28). Je­sa­jan mu­kaan edes­sä on tu­le­va rau­han ai­ka: ”Tu­lee vie­lä ai­ka, jol­loin Her­ran py­hä­kön vuo­ri sei­soo lu­ja­na. Ylim­pä­nä vuo­ris­ta se ko­ho­aa, kor­keim­pa­na kuk­ku­lois­ta, ja kan­sat vir­taa­vat sin­ne.” (Jes. 2:2.)

Ju­ma­la oli va­lin­nut Is­ra­e­lin kan­san omak­si kan­sak­seen, jon­ka pyhä temp­pe­li ra­ken­net­tiin ku­nin­gas Sa­lo­mon ai­ka­na Je­ru­sa­le­min temp­pe­li­vuo­rel­le. Myö­hem­min Ju­ma­lan­sa hy­län­nyt kan­sa jou­tui ko­ke­maan ba­by­lo­ni­a­lais­ten val­loi­tuk­sen, jol­loin Je­ru­sa­lem temp­pe­lei­neen tu­hot­tiin vuon­na 586 eKr. Je­sa­jan en­nus­tus osuu oi­ke­aan, Is­ra­e­lin kan­sa sai vie­lä pa­la­ta ta­kai­sin py­häl­le vuo­rel­leen, Je­ru­sa­le­miin ra­ken­ta­maan muu­ria uu­del­leen. Kui­ten­kin myös toi­nen, vuon­na 516 eKr., jäl­leen­ra­ken­net­tu temp­pe­li tu­hou­tui Jee­suk­sen myö­hem­män en­nus­tuk­sen (mm. Luuk. 21:20) mu­kaan vuon­na 70 jKr.

Kris­tus kir­kas­tuu vuo­rel­la

Is­ra­e­lin kan­sal­le vuo­ri oli sa­mal­la Ju­ma­lan maan­pääl­li­sen val­ta­kun­nan ver­taus­ku­va. Vuo­rel­la oli paik­ka, jos­sa Ju­ma­la pu­hui pal­ve­li­jal­leen. Ju­ma­la asui kan­san­sa kes­kel­lä mut­ta il­mes­tyi Sii­nain vuo­rel­la (ns. Moo­sek­sen vuo­rel­la, Ja­bal Musa, arab.). Tuol­la vuo­rel­la Moo­ses vas­taa­not­ti kym­me­nen käs­kyä. Sik­si temp­pe­li­kin oli ra­ken­net­tu niin sa­no­tul­le temp­pe­li­vuo­rel­le.

Uu­den tes­ta­men­tin puo­lel­la myös Jee­sus koki kir­kas­tu­mi­sen­sa vuo­rel­la. Mo­net kirk­ko­tai­tei­li­jat ovat ku­van­neet alt­ta­ri­ku­vis­saan tuo­ta my­kis­tä­vää ti­lan­net­ta, jos­sa Jee­sus vie Pie­ta­rin, Jaa­ko­bin ja Jo­han­nek­sen vuo­rel­le, mis­sä ”Kris­tuk­sen kas­vot lois­ti­vat kuin au­rin­ko ja hä­nen vaat­teen­sa tu­li­vat val­keik­si kuin valo” (Mark. 9:2–4).

Mer­kil­le pan­ta­vaa on se, et­tä ”heil­le il­mes­tyi­vät myös Elia ja hä­nen kans­saan Moo­ses ja nämä kes­kus­te­li­vat Jee­suk­sen kans­sa” (Mark. 9:4). Pyhä vuo­ri oli näin siir­ty­mäs­sä Is­ra­e­lin kan­sal­ta uu­den lii­ton Ju­ma­lan val­ta­kun­nak­si, jon­ka pää­nä oli Ju­ma­lan poi­ka Jee­sus Kris­tus.

Vuo­rel­la asuu on­nel­li­nen kan­sa

Ju­ma­lan val­ta­kun­taa on ver­rat­tu ja ver­ra­taan usein vuo­rek­si. Tie vuo­rel­le ei ole ai­na ol­lut ki­vu­ton­ta ei­kä tuo­ta vuor­ta ole ai­na myös­kään tun­nus­tet­tu. Psal­min 68 kir­joit­ta­ja sa­noo: ”Mik­si te, kor­ke­at vuo­ret, kat­sot­te kar­saas­ti sitä vuor­ta, jon­ka Ju­ma­la on ha­lun­nut asuin­pai­kak­seen?” (Ps. 68:16.) Kui­ten­kin Ju­ma­la pu­huu ny­kyi­sin­kin val­ta­kun­nas­saan, ny­ky­a­jan Sii­o­nin vuo­rel­la. Hän lä­hes­tyy Py­hän Hen­gen kaut­ta hen­ges­sään köy­hiä, mur­heel­li­sia ja syn­ti­siä.

Sii­o­nin vuo­rel­la asu­vat ovat lo­pul­ta on­nel­lis­ta kan­saa, sil­lä Ju­ma­la on ar­mah­ta­nut hei­tä val­ta­kun­tan­sa evan­ke­liu­mil­la. Tuol­la vuo­rel­la asuu Ju­ma­lan voi­ma ja Kris­tuk­sen kirk­kaus, joka va­paut­taa syn­ti­sen taa­kois­taan Ju­ma­lan las­ten iloon ja va­pau­teen. ”On­nel­li­nen on van­hurs­kas! Hä­nen käy hy­vin.” (Jes. 3:10.) Tuol­la vuo­rel­la asuu myös mo­nil­ta sa­las­sa ole­va ih­meel­li­nen Ju­ma­lan rau­ha, jon­ka voi ko­kea Je­sa­jan ta­voin myös ny­ky­ään: ”Vaik­ka vuo­ret järk­kyi­si­vät ja kuk­ku­lat hor­jui­si­vat, mi­nun rak­kau­te­ni si­nuun ei jär­ky ei­kä mi­nun rau­han­liit­to­ni hor­ju, sa­noo Her­ra, si­nun ar­mah­ta­ja­si”

(Jes. 54:10).

Sam­po Luuk­ko­nen

Jul­kais­tu Lä­he­tys­leh­des­sä 8.2.2017

Ku­vi­tus­ku­va: H.H.