Olet­ko tul­lut aja­tel­leek­si, et­tä mo­nis­sa yh­teis­kun­nan toi­min­nois­sa on jon­kin­lai­nen ta­voi­te saat­taa asi­at ku­ta­kuin­kin val­miik­si ai­na en­nen jou­lua ja ju­han­nus­ta?

Jou­lu­na­lu­sai­kaan tii­vis­tyy eri­tyi­sen pal­jon val­miik­si saa­mi­sen ta­voit­te­lua sa­mal­la kuin päi­vät pi­me­ne­vät ja hen­gäh­dys­tau­on tar­ve työ­pai­koil­la, kou­luis­sa ja ko­deis­sa on tun­tu­vaa. Ka­len­te­ri täyt­tyy jou­lu­juh­lis­ta, myy­jäi­sis­tä ja muis­ta kau­niis­ta ja tär­keis­tä ti­lai­suuk­sis­ta, joi­den lo­mas­sa ko­din jou­lu­val­mis­te­lut ja eri­lai­set jou­lu­muis­ta­mi­set ris­tei­le­vät ja ruuh­kau­tu­vat mie­les­sä.

Par­haim­mil­laan jou­lun val­mis­te­lut aut­ta­vat vi­rit­täy­ty­mään juh­lan­viet­toon. Täl­löin konk­reet­ti­set­kin as­ka­reet rai­vaa­vat mie­len­ti­laa juh­lal­le, le­vol­le ja yh­des­sä­o­lol­le.

In­nos­tu­es­sa tai pai­nei­den vai­va­tes­sa juh­la­val­mis­te­luun saat­taa muo­dos­tua tar­peet­to­mia vaa­ti­muk­sia. Kii­rei­den kes­kel­lä myös yö­u­net jää­vät her­käs­ti vä­häi­sik­si. Niin­pä moni meis­tä käy jou­lun­viet­toon mel­ko vä­sy­nee­nä ei­kä juh­lan al­ka­mi­nen­kaan mah­dol­lis­ta kai­kil­le riit­tä­väs­ti le­von het­kiä. Riit­tä­mät­tö­myy­den ja kel­paa­mat­to­muu­den tun­teet ovat omi­aan aset­tu­maan vä­sy­nee­seen mie­leen, jon­ne sie­lun­vi­hol­li­sen­kin on help­po pääs­tä kyl­vä­mään rii­to­ja ja vää­rin­kä­si­tyk­siä. Jou­lu­na­kin on koh­dat­ta­va oma epä­täy­del­li­syy­ten­sä. Ilon, va­lon ja kii­tol­li­suu­den rin­nal­la jou­lu­na­kin näyt­täy­ty­vät asi­at ja tun­teet, joi­ta em­me oli­si omaan em­me­kä lä­heis­tem­me juh­laan toi­vo­neet.

Kuin­ka oli en­sim­mäi­se­nä jou­lu­na? Jou­lu tuli työn ja puut­teel­lis­ten val­mis­te­lu­jen kes­kel­le. Ma­ri­an osak­si oli an­net­tu teh­tä­vä, jos­ta oli tuo­na ai­ka­na odo­tet­ta­vis­sa pilk­kaa ja hä­pe­ää, mut­ta Ju­ma­lan tah­toon tyy­ty­mi­ses­tä seu­ra­si­kin suu­ri ilo ja kii­tol­li­suus (Luuk 1:26–56). Vas­ta­syn­ty­neen Jee­suk­sen syn­nyin­si­ja oli tuon­kin ajan ih­mis­ten mit­ta­puul­la vaa­ti­ma­ton, mut­ta sen kau­neus on vie­lä vuo­si­tu­han­sien jäl­keen­kin ihas­tel­ta­va­nam­me: Va­pah­ta­ja ma­kaa sei­mes­sä eläin­ten ym­pä­röi­mä­nä. Myös pai­me­net läh­ti­vät jou­lun ilo­sa­no­maa ih­met­te­le­mään suo­raan vä­syt­tä­vän työn kes­kel­tä. (Luuk 2:1–20).

Tä­nä­kin jou­lu­na ilo­sa­no­ma las­keu­tuu kes­ke­ne­räi­syy­den kes­kel­le. Ilo­sa­no­ma kuu­luu le­vol­li­sin mie­lin juh­laa odot­ta­vil­le ja kii­reen kes­kel­lä ki­ris­ty­neil­le. Se kai­kuu niin yk­sin py­hiä viet­tä­vil­le kuin heil­le, joi­den jou­lun täyt­tää suu­ri lä­heis­ten jouk­ko.

Ju­ma­lan edes­sä ei kat­so­ta jou­lun ul­kois­ten puit­tei­den kel­vol­li­suut­ta. Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min us­ko­mi­nen omal­le koh­dal­le riit­tää. Ajan­koh­tai­nen on yhä myös en­ke­lien vies­ti: ”Ju­ma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ih­mi­sil­lä, joi­ta hän ra­kas­taa (Luuk. 2:14)”.