Minna Impola
Minna Impola
Antti Koivisto
Muistan lapsuudestani Siionin laulun, jonka sanojen merkitystä en täysin ymmärtänyt. Laulussa tehdään tiliä Jumalalle ja lauletaan, että ”usein sirppi kädess´ siementä peltoon vein”.
Ymmärsin kyllä, että siemenen peltoon vieminen tuossa yhteydessä tarkoittaa Jumalan sanan kylvämistä. Olinhan kuullut puhuttavan Raamatun kylväjävertauksesta. Mutta mitä tarkoittaa kylväminen sirppi kädessä? Sirppiähän tarvitaan silloin, kun sato korjataan.
Myöhemmin olen ymmärtänyt laulun sanat. Kun Jumalan sanaa kylvetään, on inhimillinen mieli malttamaton. Ihminen haluaisi, että tulokset näkyisivät nopeasti. Jumalan sanan siemenet itäisivät heti, ihmiset uskoisivat ja syntyisi kasvua ja hedelmiä. Kylväjä siis haluaisi korjata satoa jo heti kylvämisen yhteydessä. Näin ei kuitenkaan ole. Paavali opettaa: ”Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun” (1. Kor. 3:7).
Erityisen kipeältä tuntuu silloin, kun rakkaudella vaalittu lähipellon kylvö ei juurrukaan ja maailman tuulet kuivattavat ja kuihduttavat kasvun. Tämän moni vanhempi on joutunut lastensa kohdalla toteamaan, nöyrtymään ja rukoilemaan, että Jumala vielä joskus antaisi uuden elämän ja kasvun.
Jumalan järjestyksen olen joutunut huomaamaan usein työssäni pappina. Jos Jumala ei anna kasvua, ihminen ei voi sitä synnyttää. Joskus kasvu voi tulla vasta vuosien päästä kylvämisestä.
Kerran minut pyydettiin sairaalaan. Siellä oli potilas, joka kertoi elämästään. Hän oli elänyt aika tavanomaista elämää. Kertoi muun muassa laulaneensa paikkakuntansa kirkkokuorossa ja kuunnelleensa hartauksia radiosta. Noissa toimissaan hän oli kuullut elämässään lukuisia saarnoja. Joissakin puheissa oli kuulunut erityisesti Jumalan sanan ääni. Niitä saarnoja kuunnellessaan hän oli tuntenut, että jotakin puuttuu. Hänellä ei ollut sisimmässään turvaa ja luottamusta Jumalaan. Nyt hän oli tilanteessa, jossa lääkäri oli antanut tuomion. Aikaa ei ollut paljon. Hänellä oli hätä.
Ei minulla ollut paljon sanottavaa. Kerroin vain sairastuneelle, että hän saa uskoa ilosanoman Jeesuksesta, joka on sovittanut hänen syntinsä ja voittanut ylösnousemuksessa kuoleman vallan. En julistanut synninpäästöä omissa nimissäni, vaan Jeesuksen nimessä ja veressä, Pyhän Hengen voimasta. Juuri tuota sanomaa hän oli kaivannut. Rauha, ilo ja riemu valtasivat hänet. Kauan sitten kylvettyä, juuri valmistunutta satoa korjattiin taivaan varastoihin.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys