Ani
Ani
Seppo Parkkila
Monet ihmiset laativat eläessään testamentin, jolla he ilmaisevat viimeisen tahtonsa omaisuutensa jakamisesta kuoleman jälkeen. Testamentilla voi poiketa laissa säädetystä perimysjärjestyksestä.
Oletko koskaan ajatellut tarkemmin, miksi Raamattu jaetaan kahteen osaan, joita kutsutaan testamenteiksi? Raamatun alkuosa on Vanha testamentti ja loppuosa Uusi testamentti. ”Testamentti” on peräisin latinankielisestä sanasta ”testamentum”, joka tarkoittaa jälkisäädöstä ja erityisesti Raamatussa liittoa.
Vanhan testamentin keskeinen viesti oli Jumalan tekemä testamentti eli liitto Aabrahamin kanssa. Siihen liittyi lupaus pelastuksesta, vaikka jo ensimmäinen ihmispari oli rikkonut Jumalan tahtoa vastaan ja synti oli tullut ihmisten elämään.
Jumala lupasi, että Aabraham saa suuren määrän jälkeläisiä, jotka perivät Kanaanin maan ja että Aabrahamille tulee jälkeläinen, Jeesus Kristus, jossa kaikki maan kansakunnat tulevat siunatuiksi. ”Nyt on lupaukset annettu Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. – – Tässä kohdassa ei sanota »jälkeläisille», mikä tarkoittaisi monia, vaan siinä puhutaan yhdestä: »sinun jälkeläisellesi», ja tämä on Kristus.” (Gal. 3:16.) Vaikka Jumalan antama lupaus oli järjellä mahdoton ymmärtää, ”Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi” (Room. 4:3).
Kun Jumala johdatti Israelin kansan – Aabrahamin jälkeläiset – pois Egyptin orjuudesta, Jumala solmi liiton heidän kanssaan Siinain vuorella. Tämä liitto oli luonteeltaan lakiliitto, ja sen sisältönä olivat kymmenen käskyä ja muut Mooseksen lain säädökset. Jokainen tietää omasta kokemuksesta, ettei syntisenä ihmisenä voi täyttää tuota lakia, joka vaatii täydellisyyttä. Näin Mooseksen kautta annettu laki voi paljastaa ihmiselle vain sen, että pelastus on mahdollinen yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden.
Pyhän Raamatun jälkimmäistä osaa kutsutaan Uudeksi testamentiksi, koska se kertoo Kristuksen kuoleman kautta voimaan tulleesta uudesta liitosta eli testamentista. Uusi testamentti vahvisti sen lupaukseen perustuvan liiton, jonka Jumala oli tehnyt Aabrahamin kanssa. Jumala antoi lupauksen, koska hän rakasti jokaista luomaansa ihmistä.
Vanhan liiton aikana eläneet Jumalan lapset uskoivat tuohon Jumalan antamaan lupaukseen, joka täyttyi uuden liiton aamussa, kun Kristus tuli maailmaan. ”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.” (Gal. 4:4–5.)
Uusi testamentti todistaa väkevästi uuden liiton aikana eläville Jumalan lapsille Kristuksesta ja hänen sovitustyönsä merkityksestä. ”Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä” (1. Joh. 5:13).
Uskovainen on Jumalan lapsi Kristuksen ansion tähden. ”Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.” (Gal. 4:6–7.)
Uskovainen ihminen on siis taivaan valtakunnan perillinen Jumalan tahdosta. Tuosta perintöoikeudesta jokaisen kannattaa pitää kiinni elämän loppuun saakka.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys