Sep­po Park­ki­la

Mo­net ih­mi­set laa­ti­vat elä­es­sään tes­ta­men­tin, jol­la he il­mai­se­vat vii­mei­sen tah­ton­sa omai­suu­ten­sa ja­ka­mi­ses­ta kuo­le­man jäl­keen. Tes­ta­men­til­la voi poi­ke­ta lais­sa sää­de­tys­tä pe­ri­mys­jär­jes­tyk­ses­tä.

Olet­ko kos­kaan aja­tel­lut tar­kem­min, mik­si Raa­mat­tu ja­e­taan kah­teen osaan, joi­ta kut­su­taan tes­ta­men­teik­si? Raa­ma­tun al­kuo­sa on Van­ha tes­ta­ment­ti ja lop­puo­sa Uu­si tes­ta­ment­ti. ”Tes­ta­ment­ti” on pe­räi­sin la­ti­nan­kie­li­ses­tä sa­nas­ta ”tes­ta­men­tum”, joka tar­koit­taa jäl­ki­sää­dös­tä ja eri­tyi­ses­ti Raa­ma­tus­sa liit­toa.

Van­han tes­ta­men­tin kes­kei­nen vies­ti oli Ju­ma­lan te­ke­mä tes­ta­ment­ti eli liit­to Aab­ra­ha­min kans­sa. Sii­hen liit­tyi lu­paus pe­las­tuk­ses­ta, vaik­ka jo en­sim­mäi­nen ih­mis­pa­ri oli rik­ko­nut Ju­ma­lan tah­toa vas­taan ja syn­ti oli tul­lut ih­mis­ten elä­mään.

Ju­ma­la lu­pa­si, et­tä Aab­ra­ham saa suu­ren mää­rän jäl­ke­läi­siä, jot­ka pe­ri­vät Ka­naa­nin maan ja et­tä Aab­ra­ha­mil­le tu­lee jäl­ke­läi­nen, Jee­sus Kris­tus, jos­sa kaik­ki maan kan­sa­kun­nat tu­le­vat siu­na­tuik­si. ”Nyt on lu­pauk­set an­net­tu Ab­ra­ha­mil­le ja hä­nen jäl­ke­läi­sel­leen. – – Täs­sä koh­das­sa ei sa­no­ta »jäl­ke­läi­sil­le», mikä tar­koit­tai­si mo­nia, vaan sii­nä pu­hu­taan yh­des­tä: »si­nun jäl­ke­läi­sel­le­si», ja tämä on Kris­tus.” (Gal. 3:16.) Vaik­ka Ju­ma­lan an­ta­ma lu­paus oli jär­jel­lä mah­do­ton ym­mär­tää, ”Ab­ra­ham us­koi Ju­ma­lan lu­pauk­seen, ja Ju­ma­la kat­soi hä­net van­hurs­kaak­si” (Room. 4:3).

Kun Ju­ma­la joh­dat­ti Is­ra­e­lin kan­san – Aab­ra­ha­min jäl­ke­läi­set – pois Egyp­tin or­juu­des­ta, Ju­ma­la sol­mi lii­ton hei­dän kans­saan Sii­nain vuo­rel­la. Tämä liit­to oli luon­teel­taan la­ki­liit­to, ja sen si­säl­tö­nä oli­vat kym­me­nen käs­kyä ja muut Moo­sek­sen lain sää­dök­set. Jo­kai­nen tie­tää omas­ta ko­ke­muk­ses­ta, et­tei syn­ti­se­nä ih­mi­se­nä voi täyt­tää tuo­ta la­kia, joka vaa­tii täy­del­li­syyt­tä. Näin Moo­sek­sen kaut­ta an­net­tu laki voi pal­jas­taa ih­mi­sel­le vain sen, et­tä pe­las­tus on mah­dol­li­nen yk­sin us­kos­ta, yk­sin ar­mos­ta, yk­sin Kris­tuk­sen an­si­on täh­den.

Py­hän Raa­ma­tun jäl­kim­mäis­tä osaa kut­su­taan Uu­dek­si tes­ta­men­tik­si, kos­ka se ker­too Kris­tuk­sen kuo­le­man kaut­ta voi­maan tul­lees­ta uu­des­ta lii­tos­ta eli tes­ta­men­tis­ta. Uu­si tes­ta­ment­ti vah­vis­ti sen lu­pauk­seen pe­rus­tu­van lii­ton, jon­ka Ju­ma­la oli teh­nyt Aab­ra­ha­min kans­sa. Ju­ma­la an­toi lu­pauk­sen, kos­ka hän ra­kas­ti jo­kais­ta luo­maan­sa ih­mis­tä.

Van­han lii­ton ai­ka­na elä­neet Ju­ma­lan lap­set us­koi­vat tuo­hon Ju­ma­lan an­ta­maan lu­pauk­seen, joka täyt­tyi uu­den lii­ton aa­mus­sa, kun Kris­tus tuli maa­il­maan. ”Mut­ta kun ai­ka oli täyt­ty­nyt, Ju­ma­la lä­het­ti tän­ne Poi­kan­sa. Nai­ses­ta hän syn­tyi ja tuli lain alai­sek­si lu­nas­taak­seen lain alai­si­na elä­vät va­paik­si, et­tä me pää­si­sim­me lap­sen ase­maan.” (Gal. 4:4–5.)

Uu­si tes­ta­ment­ti to­dis­taa vä­ke­väs­ti uu­den lii­ton ai­ka­na elä­vil­le Ju­ma­lan lap­sil­le Kris­tuk­ses­ta ja hä­nen so­vi­tus­työn­sä mer­ki­tyk­ses­tä. ”Tä­män kai­ken olen kir­joit­ta­nut teil­le, Ju­ma­lan Poi­kaan us­ko­vil­le, jot­ta tie­täi­sit­te, et­tä teil­lä on ian­kaik­ki­nen elä­mä” (1. Joh. 5:13).

Us­ko­vai­nen on Ju­ma­lan lap­si Kris­tuk­sen an­si­on täh­den. ”Ja kos­ka te­kin olet­te Ju­ma­lan lap­sia, hän on lä­het­tä­nyt mei­dän kaik­kien sy­dä­miin Poi­kan­sa Hen­gen, joka huu­taa: »Ab­ba! Isä!» Sinä et siis enää ole or­ja vaan lap­si. Ja jos ker­ran olet lap­si, olet myös pe­ril­li­nen, Ju­ma­lan tah­dos­ta.” (Gal. 4:6–7.)

Us­ko­vai­nen ih­mi­nen on siis tai­vaan val­ta­kun­nan pe­ril­li­nen Ju­ma­lan tah­dos­ta. Tuos­ta pe­rin­tö­oi­keu­des­ta jo­kai­sen kan­nat­taa pi­tää kiin­ni elä­män lop­puun saak­ka.