JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Jeesus ei jättänyt omiaan yksin

Hartauskirjoitukset
9.5.2024 7.00

Juttua muokattu:

8.5. 16:47
2024050816470120240509070000

Päivi Peltoniemi

Päivi Peltoniemi

Har­ri Hy­vä­ri

He­la­tors­tai­na Jee­sus as­tui ylös tai­vaa­seen, mut­ta on hen­ken­sä kaut­ta yhä kes­kel­läm­me. Hän an­toi ope­tus­lap­sil­le teh­tä­vän – ke­ho­tus pa­ran­nuk­seen ja us­ko­maan syn­nit an­teek­si jat­kuu tä­nä­kin päi­vä­nä.

Jee­suk­sen teh­tä­vä­nä oli lu­nas­taa ih­mi­set syn­nin ja kuo­le­man al­ta. Tä­män hän teki tu­le­mal­la maan pääl­le, elä­mäl­lä syn­nit­tö­män elä­män, kuo­le­mal­la pää­si­äi­se­nä mei­dän täh­tem­me ja nou­se­mal­la kol­man­te­na päi­vä­nä kuol­leis­ta.

Pää­si­äi­se­nä ta­pah­tu­neen ylös­nou­se­mi­sen jäl­keen Jee­sus il­mes­tyi vain omil­leen. En­sim­mäi­se­nä hän to­dis­ti ole­van­sa ylös­nous­sut Va­pah­ta­ja näyt­tä­mäl­lä kä­ten­sä ja kyl­ken­sä. Hän roh­kai­si pel­kää­viä ope­tus­lap­sia ja an­toi heil­le teh­tä­vän: “Jee­sus sa­noi uu­del­leen: ’Rau­ha teil­le! Niin kuin Isä on lä­het­tä­nyt mi­nut, niin lä­he­tän minä tei­dät.’ Sa­not­tu­aan tä­män hän pu­hal­si hei­tä koh­ti ja sa­noi: ’Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut. Jol­ta te kiel­lät­te an­teek­si­an­non, hän ei saa syn­te­jään an­teek­si.’” (Joh. 20:21–23.)

Myös epäi­le­vää Tuo­mas­ta hän ke­hot­ti us­ko­maan: “Ojen­na sor­me­si: täs­sä ovat kä­te­ni. Ojen­na kä­te­si ja pis­tä se kyl­kee­ni. Älä ole epä­us­koi­nen, vaan us­ko!” (Joh. 20:27.)

Jee­sus esit­tää kut­sun

Jee­suk­sen ei ol­lut tar­koi­tus jää­dä maan pääl­le, vaan men­nä ta­kai­sin Ju­ma­lan luo tai­vaa­seen. Hän ker­toi täs­tä ope­tus­lap­sil­leen: ”Äl­köön sy­dä­men­ne ol­ko le­vo­ton. Us­ko­kaa Ju­ma­laan ja us­ko­kaa mi­nuun. Mi­nun Isä­ni ko­dis­sa on mon­ta huo­net­ta – en­hän minä muu­ten sa­noi­si, et­tä me­nen val­mis­ta­maan teil­le asuin­si­jan. Minä me­nen val­mis­ta­maan teil­le si­jaa mut­ta tu­len sit­ten ta­kai­sin ja nou­dan tei­dät luok­se­ni, jot­ta sai­sit­te ol­la siel­lä mis­sä minä olen.” (Joh. 14:1–3.)

Jee­suk­sen teh­tä­vä jat­kuu tai­vaan ko­dis­sa, hän on val­mis­ta­mas­sa si­jaa kai­kil­le us­ko­vai­sil­le. Us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa lau­sum­me, et­tä Jee­sus on tu­le­va toi­sen ker­ran maan pääl­le, ja täl­löin hän tu­lee tuo­mit­se­maan elä­viä ja kuol­lei­ta. Hän esit­tää us­ko­vai­sil­le ih­mi­sil­le kut­sun: ”Tul­kaa, mi­nun Isä­ni siu­na­tut” (Matt. 25:34). Tätä kut­sua odo­tam­me ja tä­hän lu­pauk­seen luot­ta­en saam­me kil­voi­tel­la us­ko­mas­sa.

Pyhä Hen­ki op­paa­na

Jee­sus lu­pa­si, et­tei hän jätä omi­aan yk­sin kil­voit­te­le­maan sie­lun­vi­hol­lis­ta vas­taan. Jee­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­leen: “Minä kään­nyn Isän puo­leen, ja hän an­taa teil­le toi­sen puo­lus­ta­jan, joka on kans­san­ne ikui­ses­ti” (Joh. 14:16). Tämä puo­lus­ta­ja on Pyhä Hen­ki.

Jee­sus sa­noi myös: “Sil­lä mis­sä kak­si tai kol­me on kool­la mi­nun ni­mes­sä­ni, siel­lä minä olen hei­dän kes­kel­lään” (Matt. 18:20). Apos­to­li Paa­va­li muis­tut­ti ko­rint­to­lai­sia: “Tut­ki­kaa it­se­än­ne, olet­te­ko us­kos­sa. Pan­kaa it­sen­ne ko­et­teel­le. Et­te­kö huo­maa, et­tä Jee­sus Kris­tus on tei­dän kes­kel­län­ne? El­lei niin ole, et­te sel­viy­dy ko­e­tuk­ses­ta.” (2. Kor. 13:5.) Jee­suk­sen lu­paus on voi­mas­sa tä­män­kin päi­vän us­ko­vai­sil­le. Hän on hen­ken­sä kaut­ta jo­kai­sen us­ko­vai­sen tu­ke­na tai­vaan tiel­lä.

Ope­tus­lap­set su­ri­vat aluk­si Jee­suk­sen tai­vaa­seen nou­se­mis­ta. He oli­vat me­net­tä­neet opet­ta­jan, lä­hei­sen, joka oli ol­lut use­an vuo­den ajan hei­dän kes­kel­lään. He kui­ten­kin sai­vat ko­kea, et­tä Pyhä Hen­ki vai­kut­ti heis­sä, ja he sai­vat ko­kea siu­naus­ta Jee­suk­sen an­ta­maa teh­tä­vää suo­rit­ta­es­saan.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 24:46–53

Raa­mat­tu 1992: Hän sa­noi heil­le: ”Näin on kir­joi­tet­tu. Kris­tuk­sen tuli kär­siä kuo­le­ma ja kol­man­te­na päi­vä­nä nous­ta kuol­leis­ta, ja kai­kil­le kan­soil­le, Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­en, on hä­nen ni­mes­sään saar­nat­ta­va pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta. Te olet­te tä­män to­dis­ta­jat. Minä lä­he­tän teil­le sen, min­kä Isä­ni on lu­van­nut. Py­sy­kää täs­sä kau­pun­gis­sa, kun­nes saat­te va­rus­tuk­sek­sen­ne voi­man kor­keu­des­ta.” Jee­sus vei ope­tus­lap­set ulos kau­pun­gis­ta, lä­hel­le Be­ta­ni­aa, ja siel­lä hän ko­hot­ti kä­ten­sä ja siu­na­si hei­dät. Siu­na­tes­saan hän er­ka­ni heis­tä, ja hä­net otet­tiin ylös tai­vaa­seen. He ku­mar­tui­vat maa­han as­ti ja osoit­ti­vat hä­nel­le kun­ni­oi­tus­taan, ja sit­ten he rie­mua täyn­nä pa­la­si­vat Je­ru­sa­le­miin. He oli­vat ala­ti temp­pe­lis­sä ja ylis­ti­vät Ju­ma­laa.

17.6.2024

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys