JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Mitä abortista tulisi ajatella Raamatun pohjalta?

Päivämies-verkkolehti
Artikkelit
21.10.2014 6.57

Juttua muokattu:

1.1. 23:47
2020010123471820141021065700

Mitä abor­tis­ta tu­li­si aja­tel­la? Kun tätä poh­di­taan, on syy­tä muis­taa, et­tä ky­sy­mys vie elä­män ja kuo­le­man ää­rel­le, se kä­sit­te­lee herk­kää ja ar­kaa ai­he­pii­riä. Asi­as­ta löy­tyy pal­jon tut­ki­muk­sia, ti­las­to­ja ja va­kau­muk­seen pe­rus­tu­vaa ope­tus­ta. Eri­lai­sia kan­nan­not­to­ja ja nä­ke­myk­siä löy­tyy myös kris­til­li­sis­tä kir­kois­ta.

Täs­sä kir­joi­tuk­ses­sa py­rin tar­kas­te­le­maan abort­tia Raa­ma­tun ja sen ih­mis­kä­si­tyk­sen poh­jal­ta.

Elä­mä on Ju­ma­lan lah­ja

Raa­mat­tuun poh­jau­tu­van te­o­lo­gi­sen ajat­te­lun mu­kaan elä­mä on ai­na Ju­ma­lan lah­ja. Kaik­ki pe­rus­tuu Ju­ma­laan, joka on elä­mä it­se ja voi lah­joit­taa elä­män mil­loin ja ke­nel­le ha­lu­aa. Elä­mä ei siis ole syn­ty­nyt ei­kä edel­leen­kään syn­ny tyh­jäs­tä, vaan sil­lä on al­ku Isäs­sä, jon­ka ole­mas­sa­o­lo ylit­tää ajan ra­jat ja ulot­tuu ian­kaik­ki­suu­teen saak­ka. Kun uu­si elä­mä saa al­kun­sa, ta­pah­tuu Ju­ma­lan luo­mis­työ. Tämä ei ole kil­pai­le­va te­o­ria luon­non­tie­teil­le tai kan­na­not­to nii­tä vas­taan, vaan erään­lai­nen us­kon­tun­nus­tus.

Kun Ju­ma­la luo ih­mi­sen, hän ei luo vain abst­rak­tia, yleis­tä elä­mää, vaan ai­na per­soo­nan. Eri fi­lo­so­fi­ois­sa ja aat­teis­sa on pal­jon kes­kus­tel­tu sii­tä, mitä ih­mi­sen per­soo­nal­la tar­koi­te­taan. Te­o­lo­gi­as­sa tä­hän ky­sy­myk­seen on lii­tet­ty ai­na­kin kol­me nä­kö­kul­maa.

Luo­jan ja ih­mi­sen suh­de

En­sin­nä­kin ih­mi­nen on omas­ta ole­mas­sa­o­los­taan tie­toi­nen sub­jek­ti, joka ta­ju­aa elä­vän­sä Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä. Luo­jal­la ja ih­mi­sel­lä on kes­ki­näi­nen suh­de, jo­hon liit­tyy kom­mu­ni­kaa­tio. Ju­ma­la kuu­lee ih­mis­tä, ja ih­mi­nen kuu­lee Ju­ma­lan pu­heen. Toi­sek­si kom­mu­ni­kaa­tio ei ole kah­den, toi­sis­taan täy­sin eril­li­sen ja riip­pu­mat­to­man per­soo­nan vä­lis­tä pu­het­ta, kos­ka Ju­ma­la luo ih­mi­sen ai­na omak­si ku­vak­seen.

Ju­ma­lan ku­val­la ei tar­koi­te­ta te­o­lo­gi­as­sa Ju­ma­lan ja ih­mi­sen sa­man­nä­köi­syyt­tä. Ih­mi­nen on Ju­ma­lan kuva si­ten, et­tä hä­nen si­sim­mäs­sään on luo­mi­sen seu­rauk­se­na "pei­li", jo­hon Ju­ma­lan tah­to hei­jas­tuu. Ju­ma­lan tah­don tun­te­mi­nen liit­tyy näin luo­mi­seen ja tämä omi­nai­suus säi­lyy ih­mi­sel­lä sil­loin­kin, kun hän ei us­ko.

Ju­ma­lan tah­don edes­sä ih­mi­nen tun­tee ole­van­sa vas­tuus­sa Luo­jal­leen te­ke­mi­sis­tään ja te­ke­mät­tä jät­tä­mi­sis­tään. Juu­ri tämä vas­tuun­tun­to on ih­mi­se­nä ole­mi­sen kol­mas piir­re. Syn­tiin­lan­kee­muk­sen vai­ku­tuk­ses­ta Ju­ma­lan tun­te­mi­sen kyky ei ih­mi­sel­lä ole ko­vin kir­kas, mut­ta se ei ole myös­kään ko­ko­naan hä­vin­nyt. Jos Ju­ma­la tah­too ja suo, hän voi sa­nan­sa kaut­ta "pu­hal­taa hii­pu­vaan hiil­lok­seen elä­mää", jon­ka seu­rauk­se­na ih­mi­nen ta­ju­aa en­tis­tä sel­ke­äm­min ole­van­sa Ju­ma­lan edes­sä vas­tuus­sa it­ses­tään. Luo­tu­jen omi­nai­suuk­sien­sa ta­kia ih­mi­nen poik­ke­aa kai­kis­ta muis­ta luon­to­kap­pa­leis­ta.

Mil­loin ih­mi­sen elä­mä al­kaa?

Yk­si pe­rim­mäi­sis­tä ky­sy­myk­sis­tä liit­tyy juu­ri elä­män al­kuun ja ih­mi­sen syn­ty­mään. Oi­ke­as­taan kan­ta tä­hän ky­sy­myk­seen rat­kai­see ky­sy­myk­sen abor­tin oi­keu­tuk­ses­ta. Raa­ma­tus­ta em­me löy­dä mo­der­nil­le kes­kus­te­lul­le ana­lo­gis­ta tar­kas­te­lua ih­mi­se­lä­män pe­rus­teis­ta. Löy­däm­me kui­ten­kin mo­nia koh­tia, jois­sa kä­si­tel­lään koh­dus­sa ole­vaa elä­mää ja Ju­ma­lan suh­det­ta sii­hen:

"Kuul­kaa mi­nua, te me­ren­saa­ret, ja tar­kat­kaa, kau­kai­set kan­sat. Her­ra on mi­nut kut­su­nut ha­mas­ta äi­din­koh­dus­ta saak­ka, ha­mas­ta äi­ti­ni hel­mas­ta mi­nun ni­me­ni mai­nin­nut." (Jes. 49:1.)

"Sinä olet luo­nut mi­nut si­sin­tä­ni myö­ten, äi­ti­ni koh­dus­sa olet mi­nut pu­no­nut. Minä olen ih­me, suu­ri ih­me, ja kii­tän si­nua sii­tä. Ih­meel­li­siä ovat si­nun te­ko­si, minä tie­dän sen. Minä olen saa­nut hah­mo­ni nä­ky­mät­tö­mis­sä, muo­to­ni kuin sy­väl­lä maan al­la, mut­ta si­nul­ta ei pie­nin­kään luu­ni ole sa­las­sa. Si­nun sil­mä­si nä­ki­vät mi­nut jo idul­la­ni, si­nun kir­jaa­si on kaik­ki kir­joi­tet­tu. En­nen kuin olin elä­nyt päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut." (Ps. 139:13-16).

"Jos mie­het tap­pe­le­vat kes­ke­nän­sä ja louk­kaa­vat ras­kas­ta vai­moa, niin et­tä hän syn­nyt­tää kes­ken, mut­ta va­hin­koa ei ta­pah­du, niin sa­ko­tet­ta­koon syyl­lis­tä vai­mon mie­hen vaa­ti­muk­sen ja rii­dan­rat­kai­si­jan har­kin­nan mu­kaan. Mut­ta jos va­hin­ko ta­pah­tuu, niin an­net­ta­koon hen­ki hen­ges­tä." (2. Moos. 21:22-23.)

"Joka ih­mi­sen ve­ren vuo­dat­taa, hä­nen (Ju­ma­lan) ve­ren­sä on ih­mi­nen vuo­dat­ta­va, sil­lä Ju­ma­la on teh­nyt ih­mi­sen ku­vak­sen­sa" (1. Moos. 9:6).

Lai­nauk­set ovat yk­sit­täi­siä Raa­ma­tun ja­kei­ta. Niis­tä käy kui­ten­kin sel­ke­äs­ti il­mi, et­tä jo si­ki­ö­vai­hees­sa Ju­ma­la pu­hut­te­lee ih­mis­tä it­se­näi­se­nä per­soo­na­na. Jo täl­löin ih­mi­nen on Ju­ma­lan luo­mis­työ, ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas. Elä­mä, jota tu­lee ar­vos­taa ja kun­ni­oit­taa. Luon­nol­li­nen syn­ty­mä ei muu­ta ih­mi­sen ase­maa Ju­ma­lan edes­sä. Juu­ri per­soo­naan kuu­lu­va kes­kus­te­lu­suh­de Ju­ma­lan ja ih­mi­sen vä­lil­lä on oleel­li­nen osa ih­mi­syyt­tä ja ih­mi­sen per­soo­naa. Tä­män lah­jan jo­kai­nen saa si­ki­ä­mi­ses­sä. Sik­si jo si­ki­öön on suh­tau­dut­ta­va rak­kau­den kak­sois­käs­kyn ja kul­tai­sen sään­nön pe­ri­aat­tei­den mu­kai­ses­ti.

Abort­ti ja lain­sää­dän­tö

Mi­ten on sit­ten suh­tau­dut­ta­va abort­tiin, jos­sa si­ki­ö­vai­hees­sa ole­van ih­mi­sen elä­mä pää­te­tään lo­pet­taa, sur­ma­ta? Suo­mes­sa abort­tien te­ke­mis­tä sää­del­lään tar­kas­ti lail­la. Läh­tö­koh­ta­na on erot­taa yk­si­lön oi­keu­det ja yh­teis­kun­nan oi­keu­det toi­sis­taan. Jo­kai­nen ras­kaa­na ole­va nai­nen voi pyy­tää abort­tia, jon­ka jäl­keen lää­kä­ri har­kit­see, voi­daan­ko pyyn­tö ole­mas­sa ole­van lain­sää­dän­nön pe­rus­teel­la pan­na täy­tän­töön. Oi­keus pää­tök­sen te­ke­mi­seen ja abor­tin te­ke­mi­seen on vain vi­ra­no­mai­sel­la, jol­le oi­keus lain pe­rus­teel­la on an­net­tu. Käy­tän­nös­sä teh­tä­vän hoi­taa lää­kä­ri. Jos ras­kaa­na ole­va nai­nen it­se ai­heut­taa it­sel­leen abor­tin eli si­ki­ön kuo­le­man, hän syyl­lis­tyy ri­kok­seen.

Esi­val­lan teh­tä­vä­nä­nä on muun mu­as­sa pi­tää huol­ta kan­sa­lais­ten tur­val­li­suu­des­ta ja yh­den­ver­tai­ses­ta koh­te­lus­ta. On ää­rim­mäi­siä ti­lan­tei­ta, esi­mer­kik­si sota- tai vä­ki­val­ta­ti­lan­ne, jol­loin kan­sa­lais­ten puo­lus­ta­mi­sen seu­rauk­se­na ih­mis­hen­kiä me­neh­tyy. Taus­tal­la voi­daan näh­dä lu­te­ri­lai­nen vii­den­nen käs­kyn tul­kin­ta: käs­ky kiel­tää tap­pa­mi­sen, mut­ta esi­val­lal­la on oi­keus tie­tyis­sä ti­lan­teis­sa puo­lus­taa kan­sa­lai­si­aan jopa ää­rim­mäi­sin kei­noin – il­man et­tä vi­ra­no­mai­nen syyl­lis­tyy käs­kyn rik­ko­mi­seen tai ri­kok­seen. Jos vi­ra­no­mai­nen toi­mii lain vas­tai­ses­ti, mie­li­val­tai­ses­ti tai käyt­tää vä­ki­val­taa koh­tuut­to­mas­ti, hän­kin syyl­lis­tyy ri­kok­seen ja voi saa­da sii­tä ran­gais­tuk­sen.

Kos­ka ih­mi­nen on te­ois­taan vas­tuus­sa Ju­ma­lal­le, on myös esi­val­lan toi­mien oi­keu­tus­ta voi­ta­va ar­vi­oi­da. Pe­ri­syn­nin tuo­ma tur­mel­tu­nei­suus voi nä­kyä sii­nä, et­tä laki te­kee mah­dol­li­sek­si myös sel­lai­sen toi­min­nan, jota Ju­ma­lan sa­nan poh­jal­ta on pi­det­tä­vä syn­ti­nä. Esi­merk­ke­jä täs­tä löy­tyy run­saas­ti sekä Raa­ma­tus­ta et­tä his­to­ri­an ta­pah­tu­mis­ta.

Kir­kon ope­tus muut­tu­nut

Sekä or­to­dok­si­kirk­ko et­tä ka­to­li­nen kirk­ko suh­tau­tu­vat sel­ke­än kiel­tei­ses­ti abor­tin te­ke­mi­seen. Ka­to­li­ses­sa kir­kos­sa sekä abor­tin te­ki­jä et­tä teet­tä­jä sul­je­taan kir­kol­li­sen yh­tey­den ul­ko­puo­lel­le. Myös lu­te­ri­lai­sen kir­kon ope­tus oli sel­keä 1970-lu­vul­le saak­ka, jol­loin edus­kun­ta hy­väk­syi uu­den abort­ti­lain. Laki teki abor­tin mah­dol­li­sek­si myös niin kut­sut­tu­jen so­si­aa­lis­ten syi­den pe­rus­teel­la. Piis­pa Si­mo­jo­ki ar­vos­te­li lain muu­tos­ta to­te­a­mal­la, et­tä so­si­aa­li­sia syi­tä pi­tää kor­ja­ta so­si­aa­li­sin kei­noin, ei tu­ho­a­mal­la ih­mi­se­lä­mää. Si­mo­jo­en mu­kaan laki osoit­taa, et­tä lain­sää­dän­tö etään­tyy vä­hi­tel­len pe­rin­tei­ses­tä kris­til­li­ses­tä ar­vo­jär­jes­tel­mäs­tä. Si­mo­jo­en jäl­keen kir­kol­li­set kan­na­no­tot abor­tin suh­teen ovat muut­tu­neet hy­väk­sy­väm­pään suun­taan.

Raa­mat­tuun pe­rus­tu­va va­kau­mus elä­män kun­ni­oit­ta­mi­ses­ta ei voi muut­tua kult­tuu­ris­ten ja po­liit­tis­ten pai­nei­den vai­ku­tuk­ses­ta. Abort­tiin liit­ty­vä te­o­lo­gia on ai­na sel­keä. Elä­mäs­sä voi kui­ten­kin il­me­tä ää­rim­mäi­siä ti­lan­tei­ta, jol­loin jou­du­taan eet­ti­syy­teen pe­rus­tu­en te­ke­mään vai­kei­ta­kin mo­raa­li­sia va­lin­to­ja. Näin voi ol­la esi­mer­kik­si sil­loin, kun ras­kaa­na ole­van äi­din hen­ki on vaa­ras­sa. Mo­raa­li­nen va­lin­ta aset­tuu täl­löin suo­je­le­maan äi­din elä­mää.

Kris­ti­tyt ei­vät voi jät­tää yk­sin tai hy­lä­tä sel­lais­ta­kaan ih­mis­tä, joka on jos­sa­kin elä­män­ti­lan­tees­sa pää­ty­nyt te­ke­mään abor­tin, mut­ta huo­maa toi­mi­neen­sa vää­rin. Evan­ke­liu­mi Kris­tuk­ses­ta tuo ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen jo­kai­sel­le, joka us­kos­sa ha­lu­aa Va­pah­ta­jaan tur­vau­tua.

Sep­po Sär­ki­nie­mi

kap­pa­lai­nen

9.11.2024

Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Room. 13:7

Viikon kysymys