Pää­si­äis­tä edel­tää hil­jai­nen viik­ko, jota kut­su­taan myös ni­mel­lä pii­na­viik­ko tai suu­ri viik­ko. Hil­jai­sel­la vii­kol­la muis­tel­laan Jee­suk­sen kär­si­mys­tä ja kuo­le­maa. Viik­ko al­kaa pal­mu­sun­nun­tai­na ja päät­tyy hil­jai­seen lau­an­tai­hin eli lan­ka­lau­an­tai­hin. Sen jäl­keen koit­taa rie­mul­li­nen pää­si­äi­nen, joka muis­tut­taa us­kon pe­rus­tas­ta, Kris­tuk­sen ylös­nou­se­muk­ses­ta.

Pal­mu­sun­nun­tain la­ti­nan­kie­li­nen nimi ”do­mi­ni­ca pal­ma­rum” viit­taa Jee­suk­sen rat­sas­tuk­seen Je­ru­sa­le­miin, jol­loin ih­mi­set heit­ti­vät hä­nen kul­ku­rei­til­leen pal­mu­nok­sia. Sun­nun­tain kir­kol­li­se­na ai­hee­na on Kun­ni­an ku­nin­kaan alen­nus­tie. Be­ta­ni­as­sa voi­del­tu Kris­tus rat­sas­ti aa­sil­la Je­ru­sa­le­miin koh­ti kär­si­mys­tä ja kuo­le­maa. Sun­nun­tain kir­kol­li­se­na vä­ri­nä on paas­to­na­jan väri, vi­o­let­ti, joka sym­bo­loi ka­tu­mus­ta, odo­tus­ta ja val­mis­tau­tu­mis­ta. Vi­o­le­tin rin­nal­la voi­daan käyt­tää myös tum­maa si­nis­tä.

Hil­jai­sen vii­kon maa­nan­tain kir­kol­li­se­na ai­hee­na on Jee­sus Get­se­ma­nes­sa. Sil­loin muis­tel­laan Jee­suk­sen ru­koi­lua Get­se­ma­nes­sa, hä­nen van­git­se­mis­taan ja Pie­ta­rin kiel­tä­mis­tä. Jee­sus läh­ti ope­tus­las­ten­sa kans­sa puu­tar­haan ru­koi­le­maan. Siel­lä Juu­das osoit­ti suu­del­mal­laan aseis­tau­tu­neil­le mie­hil­le Jee­suk­sen. Jee­sus van­git­tiin ja vie­tiin yli­pa­pin ta­loon, jon­ka pi­hal­la Pie­ta­ri kol­mes­ti kiel­si tun­te­van­sa tätä. (Matt. 26, Luuk. 22.)

Tiis­tain kir­kol­li­nen ai­he Jee­sus tut­kit­ta­va­na muis­tut­taa sii­tä, kun Jee­sus vie­tiin juu­ta­lais­ten suu­ren neu­vos­ton, Pi­la­tuk­sen ja He­ro­dek­sen kuul­ta­vak­si. Suu­ri neu­vos­to yrit­ti löy­tää vää­rän to­dis­tuk­sen voi­dak­seen sur­ma­ta Jee­suk­sen. Kun Jee­sus myön­si neu­vos­tol­le ole­van­sa Ju­ma­lan Poi­ka, yli­pap­pi re­päi­si vaat­teen­sa ja sa­noi: ”Hän her­jaa Ju­ma­laa. Mitä me enää to­dis­ta­jia tar­vit­sem­me!” Sen jäl­keen Jee­sus vie­tiin köy­tet­ty­nä maa­her­ra Pi­la­tuk­sen tut­kit­ta­vak­si. (Matt. 26–27, Luuk. 22–23.)

Kes­ki­vii­kon ai­hee­na on Jee­sus tuo­mi­taan. Pi­la­tus ei löy­tä­nyt Jee­sus­ta syyl­li­sek­si mi­hin­kään, mut­ta juu­ta­lai­set vaa­ti­vat, et­tä tämä täy­tyy ris­tiin­nau­li­ta. Sil­loin so­ti­laat vään­si­vät or­jan­tap­pu­rois­ta kruu­nun hä­nen pää­hän­sä ja löi­vät hän­tä. Pi­la­tus pesi kä­ten­sä ja sa­noi: ”Minä olen syy­tön tä­män mie­hen ve­reen. Tämä on tei­dän asi­an­ne.” Sen jäl­keen hän luo­vut­ti Jee­suk­sen ris­tiin­nau­lit­ta­vak­si. (Matt. 27, Joh. 19.)

Kii­ras­tors­tain ai­hee­na on Pyhä eh­tool­li­nen. Ka­to­li­ses­sa kir­kos­sa kii­ras­tors­tai on ol­lut ri­pit­täy­ty­mis­päi­vä, jo­hon päi­vän suo­men­kie­li­nen ni­mi­kin viit­taa. ’Kii­ras’ tu­lee ruot­sin sa­nas­ta ’skära’, puh­dis­taa. Kii­ras­tors­tai­na Jee­sus ate­ri­oi vii­mei­sen ker­ran yh­des­sä ope­tus­las­ten­sa kans­sa ja aset­ti eh­tool­li­sen. Ate­ri­an jäl­keen he lau­loi­vat kii­tos­vir­ren ja läh­ti­vät Get­se­ma­neen. (Matt. 26, Luuk. 22.)

Pit­kä­per­jan­tai­na paas­to­na­jan vi­o­let­ti väri vaih­tuu mus­taan, joka on kuo­le­man­su­run ja ka­to­a­vai­suu­den väri. Päi­vän kir­kol­li­se­na ai­hee­na on Ju­ma­lan Ka­rit­sa, ja sen raa­ma­tun­teks­teis­sä seu­ra­taan Gol­ga­tan ta­pah­tu­mia ris­tiin­nau­lit­se­mi­ses­ta Jee­suk­sen kuo­le­maan. Eng­lan­nin kie­les­sä päi­vän ni­me­nä on Good Fri­day, hyvä per­jan­tai, joka viit­taa lah­jaan, jon­ka Ju­ma­la an­toi maa­il­mal­le Poi­kan­sa so­vi­tus­työs­sä. Jee­sus sa­noi ris­til­lä ”Se on täy­tet­ty” en­nen kuin an­toi hen­ken­sä. (Luuk. 23, Joh. 19.)

Pit­kä­per­jan­tain ja pää­si­äi­sen vä­li­sen lau­an­tain kir­kol­li­se­na ai­hee­na on Jee­sus hau­das­sa. Jee­sus kävi myös tuo­ne­las­sa, mis­sä hän saar­na­si ”van­keu­des­sa ole­vil­le hen­gil­le”. Yli­pa­pit ja fa­ri­seuk­set pel­kä­si­vät, et­tä Jee­suk­sen ope­tus­lap­set va­ras­tai­si­vat Jee­suk­sen ruu­miin. Sen vuok­si he pyy­si­vät Pi­la­tuk­sel­ta var­ti­joi­ta, jot­ka aset­tui­vat hau­dal­le var­ti­oon. (Matt. 27, 1. Piet. 3.)

Pää­si­äi­se­nä kirk­ko­jen mus­ta väri vaih­tuu val­koi­seen – ilon, kii­tok­sen, puh­tau­den ja au­tuu­den vä­riin. Sun­nun­tain kir­kol­li­se­na ai­hee­na on Kris­tus on ylös­nous­sut! Pää­si­äi­sen sa­no­ma Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­ses­ta on kris­til­li­sen us­kon ydin ja pe­rus­ta. Pää­si­äi­se­nä en­ke­lin vies­ti saa­vut­ti tyh­jän hau­dan edes­sä sei­so­vat ope­tus­lap­set. Kris­tus oli he­rä­tet­ty kuol­leis­ta. Hän oli voit­ta­nut kuo­le­man, syn­nin ja ka­do­tuk­sen val­lan.

Toi­se­na pää­si­äis­päi­vä­nä ai­hee­na on Ylös­nous­seen koh­taa­mi­nen. Sil­loin muis­tel­laan Jee­suk­sen il­mes­ty­mi­siä hä­nen seu­raa­jil­leen. Tyh­jäl­tä hau­dal­ta läh­te­neet nai­set koh­ta­si­vat Jee­suk­sen, joka roh­kai­si hei­tä: ”äl­kää pe­lät­kö!” Jee­sus il­mes­tyi myös kah­del­le ope­tus­lap­sel­leen Em­mauk­sen tiel­lä. Kun nämä ope­tus­lap­set pa­la­si­vat Je­ru­sa­le­miin, he sai­vat kuul­la siel­lä muil­ta ope­tus­lap­sil­ta: ”Her­ra on to­del­la nous­sut kuol­leis­ta!” Seu­ra­kun­ta elää ylös­nous­seen seu­ras­sa. (Matt. 28, Luuk. 24.)

Pek­ka Ait­ta­kum­pu

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.4.2014.

Kuva: Mar­ket­ta Lu­mi­jär­vi