En ole ennen startannut käyntiin mitään uudenkarheaa. Tänä kesänä sitten hankimme Jonseredin. Uusi ruohonleikkuri on tuskin jäänyt naapureilta kuulematta, itse asiassa tuskin myöskään ystäviltä ja sukulaisilta. Sen verran laajalti olen uudesta hankinnastamme jo kertonut.
Aikuistuminen ja asettuminen on mukavaa aikaa. Samalla aika suuria muutoksia tapahtuu, osa nopeasti, osa vähitellen tai huomaamatta. Paljon miettii ja järjestelee asioita omassa mielessään. En pistä pahakseni, kun joitakin uusista asioista voi vastaanottaa ruohonleikkurina tai halkopinona. Kun uutta asiaa työntelee pitkin nurmikkoa, mieli virkistyy ja uusi elämäntilanne muuttuu kouriintuntuvammaksi ja tutummaksi.
Saman huomaa uutta kotia järjestellessään. Kun ensimmäisen kerran astuu muuttovalmiiseen, tyhjään olohuoneeseen, kaikki uusi lävähtää vähän tuntemattomana tai jopa epätodellisena vasten kasvoja. Kun vähitellen puuhaa nurkan kerrallaan asumiskuntoon, alkaa tuntua omalta ja hyvältä.
Sitä työtä voi tapahtua myös mielen nurkissa. Vaikka kuinka mukavia asioita olisi vastassa, voivat uudet vaiheet tuntua siltä kuin astuisi isoon sokkeloiseen rakennukseen. Kun saa nurkka kerrallaan asioihin kosketuspintaa, alkaa kokonaisuus asettua kohdalleen.
Huomaan, että monet päivittäiset asiani, osittain myös kiinnostuksenkohteeni, ovat muutamassa vuodessa muuttuneet. Toisaalta vakiintuminen on nostanut itselleni tärkeitä vanhojakin asioita uudelleen pintaan. Huomaan kiintyneeni myös uusiin asioihin.
Kun joitain vuosia sitten kiinnostuin jostakin uudesta, en tullut ajatelleeksi, että tästä kun menee muutama vuosi, tulen olemaan riemuissani punaisesta ruohonleikkurista. Niin, sama kokemushan saattaa edelleen toistua, aina vähän uudenlaisena. Mutta samalla alkaa muotoutua myös kaikki se, mitä haluan harmaahapseksi asti säilyttää.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys