JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Onko minun pakko?

12.8.2021 7.00

Juttua muokattu:

2.1. 15:09
2025010215093720210812070000

Jo­kai­nen lie­nee kuul­lut jos­sain ti­lan­tees­sa: On­ko mi­nun pak­ko? Se on sa­not­tu kiuk­kui­sel­la ää­nel­lä, huo­kauk­sel­la tai miet­ti­jä on vain mie­les­sään teh­nyt ky­sy­myk­sen.

On pal­jon pak­koon liit­ty­viä kä­sit­tei­tä kou­lu­pa­kos­ta ja pak­ko­huu­to­kau­pas­ta mas­ki­pak­koon as­ti. Pak­ko­ra­ko­ses­sa ryh­dy­tään jo­hon­kin ja pak­ko­pul­lan syön­ti tun­tuu vas­ten­mie­li­sel­tä. Kas­vat­ta­jat ovat ky­sy­myk­sen kans­sa vas­ta­tus­ten usein.

Jos­kus pak­ko-sa­naa käy­te­tään ihan ke­vy­es­ti. Saa­tan­pa sa­noa: ”Kyl­lä mi­nun nyt oli jo pak­ko tart­tua imu­riin.” Jos­kus pak­ko on ras­kas ja ah­dis­ta­va. Sitä vas­taan me ka­pi­noim­me, nou­see vas­tus­tus.

Et­sin Raa­ma­tun ha­ku­sa­na­kir­jas­ta pak­ko-sa­naa. Löy­sin teks­te­jä pak­ko­siir­to­lai­suu­des­ta ja pak­ko­työs­tä. Pal­jon ras­kaam­pia ko­ke­muk­sia kuin mei­dän pak­kom­me ta­val­li­ses­sa elä­mäs­sä.

Pak­koa olen it­sel­tä­ni mo­nes­ti ky­sy­nyt. Olen ky­sy­nyt, olen­ko minä it­se sen pa­kon luo­nut vai on­ko pak­ko ul­ko­a­päin sa­nel­tu. Jos­kus olen huo­man­nut, et­tei pak­ko­na pi­tä­mä­ni ol­lut­kaan pak­ko. Olen jopa jou­tu­nut ker­to­maan ja pe­rus­te­le­maan, mik­si en jo­hon­kin osal­lis­tu. Olen tun­te­nut val­ta­van va­pau­den kiel­täy­ty­es­sä­ni. Pak­ko on muut­tu­nut vel­vol­li­suu­dek­si tai mah­dol­li­suu­dek­si. Olen saa­nut va­paas­ti har­ki­ta.

Ai­kai­sem­min op­pi­vel­vol­li­suu­des­ta pu­hut­tiin ni­mel­lä kou­lu­pak­ko. Suo­mes­sa sää­det­tiin vuon­na 1921 op­pi­vel­vol­li­suus­la­ki, joka mää­rä­si jo­kai­sel­le pa­kol­li­sek­si vä­hin­tään kuu­si­vuo­ti­sen kan­sa­kou­lun suo­rit­ta­mi­sen. Nyt tuo­ta op­pi­vel­vol­li­suu­si­kää on pi­den­net­ty. Op­pi­vel­vol­li­set saa­vat suu­ret etuu­det ja mah­dol­li­suu­det ai­van il­mai­sek­si. Ne kos­ke­vat kaik­kia ta­sa­puo­li­ses­ti, ja yh­teis­kun­ta tar­jo­aa ne. Pa­kon si­jas­ta voi­daan pu­hua val­ta­vas­ta edus­ta ja mah­dol­li­suu­des­ta lap­sen ja nuo­ren elä­mäs­sä.

Vas­ta­ha­koi­sel­le op­pi­laal­le muis­tan jos­kus sa­no­nee­ni, et­ten voi pa­kot­taa si­nua op­pi­maan, en voi si­nun pää­hä­si jo­tain tie­toa tai tai­toa ta­koa. Jos voi­sin, ken­ties niin te­ki­sin­kin. Mut­ta nämä teh­tä­vät si­nun täy­tyy teh­dä, ei mi­nun vuok­se­ni, vaan si­nun it­se­si.

Edut ja oi­keu­det si­säl­tä­vät ai­na vel­voit­tei­ta it­seä ja toi­sia koh­taan. Nii­den nä­ke­mi­nen ai­van luon­nol­li­se­na asi­a­na hel­pot­taa te­ke­mään oman osuu­ten­sa mie­lel­lään. Nä­ke­mi­nen aut­taa kou­lu­lais­ta ilol­la te­ke­mään teh­tä­vän­sä, van­hem­pia oh­jaa­maan lap­si­aan, työn saa­nut­ta te­ke­mään teh­tä­vän­sä.

Ny­ky­a­jan ih­mi­set vaa­ti­vat lii­an pal­jon it­sel­leen ja omil­le ryh­mil­leen oi­keuk­sia vas­tuu­ta muis­ta­mat­ta. Sa­no­taan, et­tei mi­nua voi ku­kaan pa­kot­taa alis­tu­maan yh­tei­ses­ti so­vit­tui­hin tai yh­teis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen mää­räyk­siin tai la­kei­hin. Tämä nä­kyy pie­nis­sä ja isois­sa asi­ois­sa vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­te­nä toi­sia koh­taan ja sär­kee yh­teis­kun­taa.

Mie­lee­ni tu­lee taas vuo­si­kym­men­ten ta­kai­set so­ta­vuo­det, jot­ka ko­et­te­li­vat isän­maa­tam­me. So­ta­rin­ta­mal­le ja mui­hin teh­tä­viin läh­ti­jöil­tä ei ky­syt­ty, on­ko mie­luis­ta läh­teä. Käs­ky kuu­lui mis­sä ja mil­loin on ol­ta­va val­mii­na läh­töön. Isän­maan va­paus vel­voit­ti. Mil­lais­ta elä­mäm­me nyt oli­si, jos sil­loi­seen ”pak­koon” ei oli­si suos­tut­tu?

Se oi­val­lus, et­tä pa­kol­ta tun­tu­va teh­tä­vä muut­tuu­kin it­sel­le tar­koi­te­tuk­si vel­vol­li­suu­dek­si ja lo­pul­ta ken­ties luot­ta­muk­sen osoi­tuk­sek­si, va­paut­taa. Saa ko­kea työn iloa.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com