JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Aloittavan blogistin mietteitä

Alasaarela Erkki
Aiemmat blogit
16.1.2016 6.37

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160116063700

Kä­ve­lin Hel­sin­gin ka­dul­la. Ih­mis­vi­li­nän kes­kel­lä huo­ma­sin, et­tä eräs mi­nul­le tun­te­ma­ton vas­taan­tu­li­ja kat­soi mi­nua tut­ki­vas­ti. Hän py­säh­tyi ja ky­syi:

– Olem­me­ko ta­van­neet jos­sa­kin?

Kun ker­roin ni­me­ni, hän to­te­si:

– Ai, sinä olet se Päi­vä­mie­hen ko­lum­nis­ti.

Tä­män sa­not­tu­aan hän jat­koi mat­kaan­sa.

Ko­lum­nis­tin teh­tä­vä­ni on jo vuo­sia sit­ten jää­nyt taak­se. Nyt poh­dis­ke­len, mikä ero on ko­lum­nil­la ja blo­gil­la. Mo­lem­mis­sa kir­joit­ta­ja esit­tää mie­li­pi­tei­tään eri­lai­sis­ta asi­ois­ta. Pe­rin­tei­nen ero on se, et­tä ko­lum­ni on pa­pe­ri­leh­des­sä ja blogi verk­ko­si­vuil­la. Nii­den ra­jat ovat kui­ten­kin vii­me ai­koi­na hä­mär­ty­neet. Blo­gis­sa pai­no­te­taan yleen­sä kes­kus­te­lu­mah­dol­li­suut­ta, ja sii­nä voi si­säl­töä jul­kais­ta teks­tin li­säk­si myös ku­vien muo­dos­sa.

Kir­joit­ta­mi­seen liit­tyy jul­ki­suus. Teks­tin yh­tey­des­sä ole­va kuva jää ih­mis­ten mie­leen ja blo­git ovat ver­kos­sa jul­ki­ses­ti kaik­kien lu­et­ta­va­na. Blo­gis­tin ni­men goog­le­tus tuo kir­joi­tuk­set esil­le, ja niis­tä avau­tuu kai­kil­le, mitä miel­tä hän on eri­lai­sis­ta asi­ois­ta. Blo­gis­ti jou­tuu miet­ti­mään, mi­ten sy­väl­le me­ne­viä tun­tei­ta kan­nat­taa ja­kaa jul­ki­suu­teen.

Päi­vä­mie­hen ko­lum­nei­hin ja blo­gei­hin liit­ty­vät kes­kus­te­lut käy­dään kir­joit­ta­jan kans­sa tai muil­la foo­ru­meil­la. Kir­joi­tin ker­ran ko­lum­nin, jon­ka ot­sik­ko oli Kiu­saa­jan kyn­sis­sä. Eräs ys­tä­vä soit­ti ja ker­toi, et­tä ne­tis­sä käy­dään kes­kus­te­lua ko­lum­nis­ta­ni. Pa­ril­la pals­tal­la se tun­tui ole­van päi­vän kuu­min kes­kus­te­lu­ai­he. Kes­kus­te­lus­sa mi­nua ei pai­net­tu alas, mut­ta tul­kit­tiin ta­val­la, jota en ol­lut tar­koit­ta­nut ko­lum­nia kir­joit­ta­es­sa­ni.

Sa­moi­hin ai­koi­hin kun ky­sei­nen ko­lum­ni­ni jul­kais­tiin, vuon­na 2008, ta­pah­tui Kau­ha­jo­el­la kou­lu­sur­ma, jos­sa kuo­li 11 ih­mis­tä. Ta­pah­tu­man jäl­kei­se­nä sun­nun­tai­aa­mu­na sain pu­he­lin­soi­ton. Soit­ta­ja ei ol­lut van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen, mut­ta ha­lu­si kiit­tää kir­joi­tuk­ses­ta­ni. Hän ker­toi lu­ke­neen­sa ko­lum­ni­ni useis­sa kou­lu­sur­man kä­sit­te­ly­ti­lai­suuk­sis­sa ja sa­noi nyyh­kyt­tä­en, et­tä se on tuo­nut mo­nil­le loh­du­tus­ta.

Asi­oi­den ja aja­tus­ten sa­noit­ta­mi­nen ei ole ai­na help­poa. Va­lo­ku­va ei juu­ri kai­paa sa­noit­ta­mis­ta, kos­ka ”yk­si kuva ker­too enem­män kuin tu­hat sa­naa”. Blo­gis­sa­kin on usein hyvä jät­tää tul­kin­taa lu­ki­jal­le, mut­ta täs­sä on myös vaa­ra tul­la vää­ri­nym­mär­re­tyk­si.

Tänä päi­vä­nä pai­no­te­taan kes­kus­te­lun tar­vet­ta. Toi­von, et­tä voi­sin tuo­da tä­hän oman pa­nok­se­ni. Otan mie­lel­lä­ni vas­taan pa­laut­tei­ta, ja toi­voi­sin, et­tä voi­sim­me nii­den poh­jal­ta vaih­taa aja­tuk­sia.

Lii­tän jo­kai­seen blo­gii­ni mu­kaan va­lo­ku­van. En­sim­mäis­tä blo­gi­a­ni miet­ties­sä­ni mie­lee­ni tuli kuva jär­ri­pei­pos­ta vii­me ke­vääl­tä. Eteem­me tu­lee teh­tä­viä, joi­den suh­teen tun­nem­me it­ses­säm­me va­ja­vai­suut­ta. Jär­ri­peip­po oli raih­nai­nen ei­kä ol­lut pys­ty­nyt läh­te­mään muut­to­mat­kal­le Vä­li­me­ren alu­eel­le, jon­ne la­ji­kump­pa­nit me­ni­vät. Se sel­vi­si kui­ten­kin ko­ti­pi­hal­la­ni yli tal­ven ja liit­tyi ke­vääl­lä pa­lan­nei­den muut­to­lin­tu­jen par­veen. Luo­ja piti sii­tä huo­len. Raa­ma­tus­sa sa­no­taan, et­tä me ih­mi­set mer­kit­sem­me Luo­jal­le pal­jon enem­män kuin lin­nut. Kun hän huo­leh­tii lin­nuis­ta, niin mik­sei hän huo­leh­ti­si meis­tä­kin.

era­la­saa­re­la@gmail.com

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com