Sirk­ka Leh­to

Us­ko­vai­nen ys­tä­vä loh­dut­taa, va­roit­taa vää­räs­tä ja aut­taa py­sy­mään us­ko­mas­sa.

Sun­nun­tai­na pi­de­tyn py­hä­kou­lun ai­hee­na oli Daa­vi­din ja Jo­na­ta­nin ys­tä­vyys. Py­hä­kou­lun piti lap­peen­ran­ta­lai­nen luo­ka­no­pet­ta­ja Han­nu Lai­va­maa.

– Jee­suk­sen luo tuo­tiin lap­sia, ja me­kin saam­me ol­la nyt Jee­suk­sen siu­nat­ta­vi­na tääl­lä, aloit­ti Lai­va­maa.

Ys­tä­vä siu­naa

Lai­va­maa ker­too Van­han tes­ta­men­tin ys­tä­vyy­des­tä: Saul-hal­lit­si­jan on al­kuun Ju­ma­laan luot­ta­va mies, mut­ta me­nes­tyk­sen myö­tä hän yl­pis­tyi ja toi­mi vas­toin Her­ran käs­ky­jä. Sa­mu­el-tuo­ma­ri sai Her­ral­ta käs­kyn et­siä uu­den ku­nin­kaan, ja lo­pul­ta voi­te­li Daa­vi­din ku­nin­kaak­si. Muun­kin Daa­vi­din me­nes­tyk­sen myö­tä Saul al­koi ka­deh­tia ja vai­no­ta Daa­vi­dia, kos­ka pel­kä­si, et­tä Daa­vid ot­taa hä­nel­tä val­lan. Joo­na­tan oli Sau­lin poi­ka ja suo­je­li ys­tä­vään­sä isän­sä vi­hal­ta. Lo­pul­ta Sau­lin mie­li kään­tyi, ja Daa­vid oli tur­vas­sa.

– Joo­na­tan aset­ti hen­ken­sä vaa­raan Daa­vi­din puo­les­ta. En­nen kaik­kea he oli­vat us­ko­nys­tä­viä. Se on kai­kis­ta tär­kein­tä, ker­toi Lai­va­maa.

Py­hä­kou­lus­sa poh­dit­tiin sitä, mik­si me tar­vit­sem­me us­ko­vai­sia ys­tä­viä.

– Us­ko­vai­nen ys­tä­vä aut­taa, et­tä py­sym­me us­ko­mas­sa. Hän tu­kee ja loh­dut­taa ja toi­mii sil­lä lail­la, et­tä us­ko säi­lyy. Hän on va­roit­ta­mas­sa vää­räs­tä ja hä­nen kaik­kein tär­kein teh­tä­vä on, et­tä voi an­taa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä, Lai­va­maa sum­ma­si.

Peu­kut nou­si­vat ylös

Lai­va­maa ot­ti lap­set mu­kaan mo­neen ker­taan. Aluk­si sai nos­taa kä­den ylös oi­ke­an vaih­to­eh­don koh­dal­la, kun ky­syt­tiin, oli­ko tul­lut py­hä­kou­luun isän, äi­din, vel­jen, sis­kon, iso­van­hem­pien, ys­tä­vän, kum­min kans­sa. In­nok­kai­ta viit­taa­jia riit­ti jo­kai­seen koh­taan. Lop­pu­puo­lel­la py­hä­kou­lua lap­set ja pi­tä­jä miet­ti­vät hy­vän ys­tä­vän tun­to­merk­ke­jä. Lap­set sai­vat nos­taa peu­kun ylös, jos Lai­va­maan sa­no­ma esi­merk­ki ker­toi hy­väs­tä ys­tä­väs­tä.

Lai­va­maa ker­toi lap­sil­le myös ys­tä­vän mer­ki­tyk­ses­tä.

– Ys­tä­vät ovat Ju­ma­lan lah­jaa. Ys­tä­vyyt­tä on tär­keä pi­tää yl­lä ja hoi­taa. Se on vas­ta­vuo­rois­ta; on hyvä myös osoit­taa toi­sel­le, et­tä toi­nen on tär­keä. Si­sa­rus on myös tär­keä ys­tä­vä, ja ys­tä­viä voi ol­la myös eri-ikäi­siä. Eri­tyi­set lap­set ovat eri­tyi­sen rak­kai­ta. Naa­pu­rit ja luok­ka­ka­ve­rit­kin voi­vat ol­la ys­tä­viä, ja hei­tä voi pyy­tää py­hä­kou­luun tai seu­roi­hin mu­kaan.

– Ju­ma­lal­ta saa ru­koil­la ys­tä­vää, Lai­va­maa hok­saut­ti.