Mar­jaa­na Leh­to­a­ho

Tam­pe­re

Tou­ko­kuun lo­pus­sa pa­pik­si vi­hit­ty Sa­mu­li Tyni luot­taa, et­tä kos­ka ”Luo­ja on an­ta­nut vi­ran, niin an­taa hän tai­don­kin”.

Tou­ko­kuun 26. päi­vä­nä vi­hit­tiin Tam­pe­reen tuo­mi­o­kir­kos­sa SRK:n rip­pi­kou­lu­työ­hön ja Hä­meen­ky­rön seu­ra­kun­taan pa­pik­si hä­meen­ky­rö­läi­nen Sa­mu­li Tyni. Vo­kaa­ti­on eli kut­sun näi­hin teh­tä­viin Tyni on saa­nut mai­ni­tuil­ta ta­hoil­ta vuo­sik­si 2024–2026. Vih­ki­mi­sen toi­mit­ti piis­pa Mat­ti Repo.

On­ko mi­nus­ta pa­pik­si?

Sa­mu­li Tyni aloit­ti te­o­lo­gi­an opin­not avoi­mes­sa yli­o­pis­tos­sa noin 15 vuot­ta sit­ten. Jol­lain ta­val­la oli te­o­lo­gia kiin­nos­ta­nut ai­em­min­kin.

– Nuo­re­na en to­sin voi­nut ku­vi­tel­la­kaan, et­tä minä voi­sin ol­la pap­pi­na, ja sen vuok­si opis­ke­le­maan ha­keu­tu­mi­nen sil­loin jäi. Opis­ke­lin sen si­jaan muu­ta. Jat­koin opin­to­ja­ni työn ohes­sa ja sit­tem­min opin­to­va­paal­la tein suu­rim­man osan opin­nois­ta­ni, vuon­na 2016 te­o­lo­gi­an mais­te­rik­si val­mis­tu­nut Tyni ker­too.

– Poh­din toki pa­pin työ­tä, mut­ta kos­ka kut­su­mus ei tun­tu­nut riit­tä­väl­tä, niin pa­pin työ jäi. Mi­nul­la oli jo ihan hyvä työ IT-alal­la, ja työ­pai­kan vaih­ta­mi­nen tun­tui käy­tän­nön­kin syis­tä isol­ta kyn­nyk­sel­tä. Li­säk­si poh­din pal­jon sitä, on­ko mi­nus­ta pa­pik­si ja on­ko mi­nul­la si­säis­tä kut­su­mus­ta pa­pin työ­hön, hän jat­kaa.

Tyni to­te­aa, et­tä nuo­re­na es­tee­nä pa­pin työl­le oli myös aja­tus sii­tä, ”et­tei täl­lai­nen so­si­aa­li­ses­ti ar­ka voi ol­la esiin­ty­mi­sam­ma­tis­sa”.

– Esiin­ty­mi­ses­sä muu­tos on ta­pah­tu­nut pik­ku­hil­jaa, ja ny­kyi­sin ih­mis­ten edes­sä ole­mi­nen ei ko­vin pal­jon pe­lo­ta, hän ker­too hy­mys­sä suin.

”Näin tä­män kuu­luu men­nä”

Vuo­sien var­rel­la Tyni koh­ta­si ky­sy­myk­siä pap­pis­vih­ki­myk­ses­tä ja pro­ses­soi asi­aa mie­les­sään. Sa­mal­la hän on saa­nut tu­tus­tua pa­pin työ­hön avus­ta­es­saan ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa ja opet­ta­es­saan SRK:n lei­reil­lä rip­pi­kou­luo­pet­ta­ja­na.

Puo­li­so Mir­va on kan­nus­ta­nut vie­rel­lä, ja kun al­ku­vuo­des­ta 2024 SRK esit­ti kut­sun rip­pi­kou­lu­työ­hön, sen vas­taa­not­ta­mi­nen tun­tui mah­dol­li­sel­ta. Käy­tän­nön jär­jes­te­lyt rat­ke­si­vat niin, et­tä ny­kyi­nen työ jat­kuu, ja sen ohel­la Tyni toi­mii seu­raa­vien kah­den vuo­den ajan si­vu­toi­mi­ses­ti SRK:n rip­pi­kou­lu­työs­sä ja Hä­meen­ky­rön seu­ra­kun­nas­sa.

– Ke­vään ai­ka­na asia on sel­key­ty­nyt ja tul­lut tun­tu, et­tä näin tä­män kuu­luu men­nä. Ha­lu­an pal­vel­la seu­ra­kun­taa niil­lä lah­joil­la, jot­ka Ju­ma­la on an­ta­nut, Tyni to­te­aa.

– Mi­nul­le on sa­not­tu, et­tä jos Luo­ja on an­ta­nut vi­ran, niin an­taa hän tai­don­kin. Olen saa­nut ol­la myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä mu­ka­na. Toki sii­nä on vai­vaa­kin, mut­ta tosi pal­jon olen saa­nut ta­va­ta uu­sia ih­mi­siä ym­pä­ri Suo­mea, ja se on tun­tu­nut mu­ka­val­ta. Pa­pin työs­sä voi ol­la sa­moin, hän li­sää.

Al­ka­nee­na ke­sä­nä Ty­nil­lä on tie­dos­sa SRK:n rip­pi­kou­lu­ja ja tu­tus­tu­mis­ta Hä­meen­ky­rön seu­ra­kun­nan toi­min­taan. Tä­hän men­nes­sä seu­ra­kun­nas­ta on muo­dos­tu­nut po­si­tii­vi­nen kuva. Saar­nois­sa Tyni ha­lu­aa pu­hua niin kuin us­koo ja saar­na­ta evan­ke­liu­mia kai­kil­le.