Haa­pa­jär­vi­set Rit­va ja Mau­ri Kor­kat­ti naut­ti­vat kau­niin paik­ka­kun­nan mo­ni­puo­li­sis­ta liik­ku­mi­sen mah­dol­li­suuk­sis­ta ja hie­nos­ta luon­nos­ta pal­ve­lui­den lä­hei­syy­des­sä puu­ta­lo­kort­te­lis­sa.

Mau­ri on ko­toi­sin naa­pu­ri­kun­nas­ta Kär­sä­mä­el­tä, Rit­va Ka­jaa­nis­ta. He ovat ta­van­neet ai­koi­naan Kär­sä­mä­en rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä Rit­van muu­tet­tua paik­ka­kun­nal­le opet­ta­jak­si. Mau­ri kul­ki tuol­loin Kär­sä­mä­el­tä Kok­ko­las­sa töis­sä.

Ta­paa­mi­sen jäl­keen he me­ni­vät sä­hä­käs­ti kih­loi­hin ja nai­mi­siin. Elä­mä kul­jet­ti nuo­ren per­heen aluk­si työn pe­räs­sä Kok­ko­laan. Haa­pa­jär­vel­lä tuli liik­ku­van po­lii­sin paik­ka au­ki, jota siel­lä asu­nut tut­ta­va­pa­ris­kun­ta hou­kut­te­li ha­ke­maan ja muut­ta­maan paik­ka­kun­nal­le. Ja niin­hän sii­nä sit­ten kävi, et­tä paik­ka oli Mau­rin, ja per­he aset­tui asu­maan Haa­pa­jär­ven Ok­sa­val­le vuo­si­kym­me­nik­si.

– Ok­sa­val­la oli hyvä asua. Siel­lä oli pal­jon sa­mas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa ole­via iso­ja per­hei­tä, jo­ten yh­dek­sän­lap­si­sel­le per­heel­lem­me oli ai­na ver­tais­tu­kea tar­jol­la, Kor­ka­tit muis­te­le­vat.

Lap­sil­le löy­tyi hel­pos­ti naa­pu­rus­tos­ta leik­ki- ja pe­li­seu­raa ti­lan­tees­sa kuin ti­lan­tees­sa. Ok­sa­val­la oli oma Rau­ha­nyh­dis­tys­kin, jos­sa oli pal­jon vi­re­ää toi­min­taa. Om­pe­lu­seu­rois­sa saat­toi ol­la jopa sata hen­keä pai­kal­la. Ok­sa­van Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­ta lak­kau­tet­tiin ja yh­dis­tys su­lau­tet­tiin Haa­pa­jär­ven Rau­ha­nyh­dis­tyk­seen pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten.

Su­vi­seu­ro­jen ra­di­o­lä­he­tys kes­keyt­ti hei­nän­te­on

Mau­ri ker­too lap­suu­ten­sa muis­to­ja syn­nyin­pi­tä­jän­sä erääs­tä maa­lais­ta­los­ta, jos­sa isän­tä­vä­ki oli us­ko­vai­sia. Su­vi­seu­ra­lä­he­tys­tä tuli Ylel­tä 1960-lu­vul­la maa­nan­tai­sin kah­den tun­nin ver­ran. Maa­ta­los­sa sat­tui hei­nä­ai­ka juu­ri su­vi­seu­ra-ai­kaan. Lä­he­tys oli niin tär­keä, et­tä koko maa­ta­lon väki tuli pel­lol­ta si­säl­le kuun­te­le­maan ra­di­oin­tia.

– Mah­dol­li­suut­ta kuun­te­luun tar­jot­tiin myös epä­us­koi­sil­le nuo­ril­le mie­hil­le, jot­ka oli­vat ta­los­sa ke­sä­töis­sä. Mie­het oli­vat tuu­man­neet, et­tä tot­ta kai he läh­te­vät, kun saa­vat ol­la ”täy­el­lä pa­la­kal­la” su­vi­seu­rois­sa, hy­myi­lee Mau­ri.

Tuo­hon ai­kaan oli ta­val­lis­ta, et­tä seu­rois­sa kuu­lui voi­mak­kai­ta kii­tok­sen ää­niä. Pai­kal­li­nen kaup­pi­as oli ra­di­on su­vi­seu­ra­lä­he­tyk­sen jäl­keen vä­hän pa­hek­su­nut näi­tä kaup­paan lä­he­tyk­sen jäl­keen sat­tu­neil­le asi­ak­kail­le.

Ny­ky­ään­kään ei ai­na ole it­ses­tään­sel­vyys, et­tä su­vi­seu­roi­hin pää­see pai­kan pääl­le, mut­ta tuo­hon ai­kaan pää­se­mi­nen oli vie­lä har­vi­nai­sem­paa, jo­ten kah­den tun­nin su­vi­seu­ra­lä­he­tyk­sen mer­ki­tys oli suu­ri.

– Olin yh­dek­sän­vuo­ti­as, kun pää­sin en­sim­mäi­sen ker­ran su­vi­seu­roi­hin. Ne oli­vat sil­loin Yli­vies­kas­sa, Mau­ri muis­te­lee.

Ah­ke­rat ra­di­on­kuun­te­li­jat

Muis­toi­hin 1960-lu­vul­ta kuu­luu myös Mau­rin muis­ta­ma lau­an­tai­sin tul­lut ste­re­o­tes­ti. Juon­ta­ja sa­noi ra­di­os­sa: ”Nyt mi­nun ää­ne­ni kuu­luu oi­ke­as­ta kai­ut­ti­mes­ta, nyt va­sem­mas­ta kai­ut­ti­mes­ta. Nyt mo­no­vas­taa­not­ti­mis­ta hä­vi­ää ää­ni.”

– Mut­ta ei­hän se ää­ni mi­hin­kään hä­vin­nyt, nau­res­ke­lee Mau­ri.

Mau­rin lap­suu­den­ko­dis­sa oli muo­dos­tu­nut pe­rin­teek­si kuun­nel­la ra­di­os­ta aa­mu- ja il­ta­har­tauk­sia sekä py­hä­aa­mu­na ju­ma­lan­pal­ve­lus var­sin­kin, jos tie­det­tiin, et­tä on us­ko­vai­nen pap­pi tai har­tau­den­pi­tä­jä. Sa­maa pe­rin­net­tä Rit­va ja Mau­ri ovat ha­lun­neet jat­kaa omas­sa per­hees­sään.

Muu­ten­kin per­hees­sä on kuun­nel­tu ak­tii­vi­ses­ti ra­di­o­ta. Las­ten ol­les­sa pie­niä kuu­lui Noi­ta No­ki­ne­nä pää­si­äi­seen ja ju­han­nuk­seen. Las­ten mie­li­ku­vi­tus si­joit­ti Jä­nö­lii­nin kau­pan Kuu­saal­le van­haan ky­lä­kaup­paan Kär­sä­mä­el­le mum­mo­laan men­nes­sä. Sitä sit­ten ih­me­tel­tiin au­tos­ta ”päät pit­käl­lä”. Ei vain Jä­nö­lii­niä nä­ky­nyt.

Vuo­sia Kor­ka­tit kuun­te­li­vat Yle Pu­het­ta lä­hes koko ajan. Myös luon­to-oh­jel­mat, Kan­san­ra­dio ja Pus­ka­ra­dio oli­vat mu­ka­via oh­jel­mia kuun­nel­la.

– Ny­ky­ään hy­vät oh­jel­mat on pi­lat­tu asi­ao­suut­ta ala­ti kat­ko­val­la ”maa­il­man mu­sii­kil­la”, he miet­ti­vät.

Ka­set­ti­kau­des­ta CD-le­vyi­hin

Ka­set­ti­ai­ka­kau­del­ta on myös omat mu­ka­vat muis­ton­sa. Rit­va muis­te­lee, kuin­ka nuo­ruu­den su­vi­seu­rois­sa isos­sa­tel­tas­sa nau­hoi­tet­tiin lau­lu­ja mank­ka­ra­di­ol­la.

– Jo­kai­nen ha­lu­si nau­hoit­taa lem­pi­lau­lun­sa myö­hem­pää kuun­te­lua var­ten. Oli kii­re nap­saut­taa nau­hoi­tus kiin­ni, en­nen kuin kaik­kien mui­den­kin nap­sut­te­lut tu­li­vat ka­se­til­le.

Mau­ri puo­les­taan ker­too, kuin­ka pit­kät työ­mat­kat Kär­sä­mä­el­tä Kok­ko­laan tait­tui­vat mu­ka­vas­ti su­vi­seu­ra­saar­na­ka­set­te­ja kuun­nel­len. Mat­koil­la eh­ti kuun­nel­la mon­ta ka­set­tia. Työ­päi­vän päät­teek­si oli mu­ka­va kuun­nel­la ka­se­til­ta Sii­o­nin lau­lu 220, Ju­ma­lan rau­haa rin­nas­san­sa.

Ke­sä­seu­ra­ra­di­ol­la iso mer­ki­tys

Rit­va ker­too, mi­ten mö­kil­lä on kuin juh­laa, kun saa luon­non kes­kel­lä kuun­nel­la Ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta ja vaik­ka nu­kah­taa vä­lil­lä. Kaik­kiin ke­sän suu­riin seu­roi­hin ei ai­na ole mah­dol­lis­ta pääs­tä pai­kan pääl­le. Mau­ri ker­too, et­tä kun Ke­sä­seu­ra­ra­dio al­kaa su­vi­seu­ra­vii­kon kes­ki­viik­ko­na, niin kyl­lä se on koko ajan pääl­lä seu­ro­jen päät­ty­mi­seen as­ti. Ko­ro­na-ai­ka­na var­sin­kin ko­ros­tui sekä ra­di­on et­tä Ke­sä­seu­ra­ra­di­on tär­keys.

– Hai­keus is­kee, kun ra­di­on jou­tuu lä­he­tys­ten lop­pu­mi­sen myö­tä sam­mut­ta­maan, jat­kaa Rit­va.

Net­ti­seu­ro­ja ja Kuu­les­ta kir­jo­ja

Pa­ris­kun­ta ker­too kuun­te­le­van­sa ne­tin kaut­ta pal­jon seu­ro­ja, yleen­sä Ou­lus­ta tai Tam­pe­reel­ta. Myös eri­lai­set mies­ten ja poi­kien lau­luil­lat ja kon­ser­tit tu­lee ai­na kuun­nel­tua, el­lei juu­ri sil­lä het­kel­lä kun ta­pah­tu­ma on, niin myö­hem­min so­pi­val­la het­kel­lä.

– On niin mah­ta­va, kun voi kuun­nel­la jos­kus muul­loin­kin, jos ei li­ve­nä pys­ty kuun­te­le­maan! iloit­see Rit­va.

Pit­kil­lä au­to­mat­koil­la nap­sau­te­taan au­to­ra­di­os­ta kuu­lu­maan CD:ltä seu­ro­ja ja lau­lu­ja.

Mau­ri muis­te­lee, et­tä kun Kuu­le-so­vel­lus tuli, kuun­nel­tiin en­sin Tas­ki­lan Las­sin kir­ja ja sit­ten Kouk­ka­rin. Pod­cas­te­ja on tois­tai­sek­si kuun­nel­tu hy­vin vä­hän.

– Em­me ole oi­kein vie­lä pääs­seet sel­vil­le, mi­ten ne ero­a­vat muis­ta kuun­te­luoh­jel­mis­ta, pa­ris­kun­ta miet­tii.

Rit­va sai haas­tat­te­lun ai­ka­na aja­tuk­sen hyö­dyn­tää
pod­cas­te­ja myö­hem­min kä­si­töi­den teon yh­tey­des­sä.