JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Pitkäperjantai on totuuden hetki

Uutiset
4.4.2024 10.00

Juttua muokattu:

4.4. 10:32
2024040410322420240404100000

Sirk­ka Vuo­ri­sa­lo

Ul­vi­la

Pit­kä­per­jan­tai-il­lan eh­tool­lis­ti­lai­suus Ul­vi­lan kes­ki­ai­kai­ses­sa kir­kos­sa on kuu­lu­nut Po­rin Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen oh­jel­maan jo yli 50 vuo­den ajan, ei­kä pe­rin­ne näy­tä hii­pu­van.

Tä­män vuo­den ti­lai­suu­den jäl­keen saa­tiin yh­des­sä ihas­tel­la sitä, mi­ten kirk­ko täyt­tyi vii­meis­tä si­jaa myö­ten lä­hel­tä ja kau­em­paa­kin saa­pu­neis­ta.

Ti­lai­suu­den li­tur­gi­na toi­mi nyt tois­ta ker­taa Ul­vi­lan seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra Ma­ri­an­ne Känä.

– Eni­ten tääl­lä pu­hut­te­li­vat vei­suu ja las­ten ää­net. Ta­val­li­sis­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa nii­tä ei juu­ri kuu­le, hän to­te­si.

”Se­lit­te­lyt ei­vät au­ta”

“To­tuu­den het­ki.” Täl­lä py­säyt­tä­väl­lä il­mauk­sel­la Al­bert Ha­lo­nen aloit­ti pu­heen­sa ja jat­koi:

– Meil­lä jo­kai­sel­la on ti­lan­tei­ta, jois­sa jou­dum­me kas­vok­kain elä­män ko­vien to­si­a­si­oi­den kans­sa. Ti­lan­tei­ta, joi­ta ei voi väis­tää tai se­li­tel­lä toi­sek­si. Omat ra­jat löy­ty­vät – ei mi­nus­ta ol­lut­kaan sii­hen. Oma kes­ke­ne­räi­syys ja vi­he­li­äi­syys pal­jas­tuu – oli­ko tä­mä­kin mi­nun syy­tä­ni?

Pit­kä­per­jan­tai on to­tuu­den het­ki sen sy­vim­mäs­sä ja hir­vit­tä­vim­mäs­sä muo­dos­sa.

– Se­lit­te­lyt ei­vät au­ta. Ei­kä ku­kaan voi sa­noa, et­tä ei tuo kos­ke mi­nua. Et­tä on täs­sä yri­tet­ty kun­nol­la ol­la. Ve­rot on mak­set­tu ja rip­pi­kou­lu käy­ty ja ro­ko­tu­soh­jel­maa nou­da­tet­tu, pu­hui Ha­lo­nen.

Kan­nus­ta­va kut­su

Ris­tin tais­te­lun edes­sä maan pe­rus­tuk­set järk­kyi­vät, ja järk­kyi­vät ih­mis­ten sy­dä­met. Te­loi­tu­so­sas­ton so­ti­lai­den ja hei­tä joh­ta­neen komp­pa­ni­an­pääl­li­kön vil­pi­tön huu­to sa­noit­ti kaik­kein tär­keim­män: “Tämä oli to­del­la Ju­ma­lan poi­ka!”

– Kun to­tuu­den het­kel­lä ih­mi­nen ta­ju­aa oman paik­kan­sa maa­il­mas­sa ja Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä, hä­nel­le ei jää muu­ta kuin jär­je­tön tur­vau­tu­mi­nen Ju­ma­lan ar­moon Hä­nen po­jas­saan, to­te­si Ha­lo­nen.

Ul­vi­lan kirk­koon saa­pu­neel­le, eh­kä pää­si­äi­sen rau­haa et­si­väl­le ih­mi­sel­le, kuu­lui kan­nus­ta­va kut­su:

– Ha­lu­at­han si­nä­kin, yh­des­sä so­ti­lai­den kans­sa, tun­nus­taa juu­ri tätä Ju­ma­lan Po­jan us­koa ja tart­tua tä­hän jär­jet­tö­mään ar­mon sa­naan.

Us­kol­li­sia kirk­ko­vie­rai­ta

Kir­kon etu­pen­kin edes­sä is­tui pyö­rä­tuo­lis­saan Ee­ro Val­li. Eh­tool­li­nen tar­jot­tiin hä­nel­le omal­le pai­kal­leen. Vai­mo Tert­tu oli täl­lä ker­taa jou­tu­nut jää­mään ko­tiin.

– Tal­ven mit­taan oli use­aan ker­taan mie­les­sä, et­tä kun vain pää­si­si pit­kä­per­jan­tain kirk­koon, hän ker­toi.

Näi­tä pit­kä­per­jan­tain kirk­ko­ti­lai­suuk­sia alet­tiin Ul­vi­las­sa jär­jes­tää 1970-lu­vun al­ku­puo­lel­la, kun Val­lit ja muu­ta­mat muut per­heet ra­ken­si­vat ko­tin­sa paik­ka­kun­nal­le.

– Ei­kä tule mie­leen ker­taa­kaan, jol­loin ei oli­si pääs­ty mu­kaan, to­te­si ny­ky­ään Po­ris­sa asu­va Val­li.

Kir­kon etuo­saan oli tien­sä löy­tä­nyt myös Hä­meen­ky­rös­sä asu­va Ma­til­da Lai­ti­nen kah­den ys­tä­vän­sä kans­sa. Täl­lä ker­taa he oli­vat jät­tä­neet per­heet ko­tiin ja läh­te­neet nais­po­ru­kal­la vir­kis­ty­mään. Kun he pää­si­vät pe­ril­le, oli va­pai­ta paik­ko­ja enää edes­sä.

– Oli tosi kos­ket­ta­vaa, kun sai seu­ra­ta eh­tool­li­sen viet­toa näin lä­hel­tä, ihas­te­li Lai­ti­nen.

Hän on ko­toi­sin Lu­vi­al­ta, ja Po­rin Rau­ha­nyh­dis­tys tun­tuu edel­leen eri­tyi­sen rak­kaal­ta. Po­rin pää­si­äi­sen ta­pah­tu­miin ja eri­tyi­ses­ti tä­hän pit­kä­per­jan­tain kirk­koon on halu ai­na pääs­tä mu­kaan.

– Muis­tan vie­lä, kun haa­vei­lin tääl­lä sii­tä, et­tä mi­nä­kin pää­sen eh­tool­li­sel­le sit­ten rip­pi­kou­lun jäl­keen.

23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys