Kir­si Lam­mi­na­ho, Reis­jär­vi

Reis­jär­ven opis­tol­la oli nau­rua ja pu­heen­pul­pu­tus­ta, kun kau­den 2024–2025 opa­ri­lai­set ko­koon­tui­vat muis­te­le­maan iki­muis­tois­ta opa­ri­vuot­ta lo­ka­kuun lo­pul­la. Al­ku­jän­ni­tyk­sen jäl­keen nuo­ret ovat ko­ke­neet luot­ta­mus­ta ja us­koa tu­le­vaan.

Opa­rit jat­ku­vat edel­leen. Se on uu­si toi­min­ta­muo­to, jos­ta nuo­ril­la ei ole vie­lä pal­jon ko­ke­muk­sia. Osa nuo­ris­ta saat­taa jät­tää ha­ke­mat­ta tai pe­rua tu­lon­sa jän­ni­tyk­sen ja tie­tä­mät­tö­myy­den vuok­si.

Opa­ri ei ole lei­ri, vaan vii­den vii­kon­lo­pun ko­ko­nai­suus, jo­hon on koot­tu opis­ton par­haat pa­lat: tu­tut kämp­pik­set, haus­kaa te­ke­mis­tä ja us­ko­vai­sia ys­tä­viä. Sen tar­koi­tus on tar­jo­ta nuo­ril­le iloa, evan­ke­liu­mia, rak­kaut­ta sekä tu­kea ja hy­vin­voin­ti­tai­to­ja. Yh­teen opa­ri­ryh­mään kuu­luu noin 40 nuor­ta, vii­si pari vuot­ta van­hem­paa tu­to­ria ja kou­lu­te­tut oh­jaa­jat. Se on ai­to vaih­to­eh­to 16–17-vuo­ti­ai­den opis­to­vuo­del­le.

Jän­ni­tys häl­ve­ni no­pe­as­ti

Mo­nen ko­ke­mus tii­vis­tyi sii­hen, kuin­ka mat­kal­la koh­ti opis­toa mie­li teki kään­tyä ta­kai­sin.

– Ajat­te­lin pe­rua opa­riin me­ne­mi­sen. On­nek­si me­nin pel­koa ja jän­ni­tys­tä koh­ti. En kadu! yk­si nuo­ris­ta sum­ma­si.

Al­ku­jän­ni­tys häl­ve­ni no­pe­as­ti, sil­lä nuo­ret huo­ma­si­vat ole­van­sa sa­mas­sa ti­lan­tees­sa. Se, et­tä joka ker­ta on sa­mat asun­not ja hen­ki­lö­kun­ta, on hel­pot­ta­nut myös.

– En tun­te­nut ke­tään etu­kä­teen, mut­ta yri­tin py­syä avoi­min mie­lin. Se toi­mi, toi­nen opa­ri­lai­nen muis­te­li.

Nuo­ret ker­toi­vat, et­tä mu­ka­na­o­lo on vai­kut­ta­nut ih­mis­suh­tei­siin: en­nak­ko­luu­loi­suus toi­sia ih­mi­siä koh­taan on hä­vin­nyt, kun kaik­ki ovat ha­lun­neet tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin. Mo­net ovat ko­ke­neet yk­si­näi­syyt­tä ai­kai­sem­min ja kai­van­neet ys­tä­viä, joil­le voi­si pu­hua mil­loin vain.

– Ei ol­lut ys­tä­viä ol­len­kaan en­nen opa­ria. Olo oli yk­si­näi­nen ja kai­pa­sin ys­tä­viä. Nyt mul­la on pal­jon uu­sia ka­ve­rei­ta ja iha­nia ys­tä­vi­ä­kin oon saa­nut, sa­noi yk­si opa­ri­lai­sis­ta.

Ka­ve­ri­po­ruk­ka on py­sy­nyt tii­vii­nä

Opa­ri­lais­ten ys­tä­vyys on jat­ku­nut tii­vii­nä vuo­den jäl­keen­kin. Elä­mä on men­nyt eteen­päin ja opis­tos­ta pois­jää­mi­ses­tä on pääs­syt yli.

– Yh­tei­set ta­paa­mi­set opa­ri­lais­ten kans­sa ovat jat­ku­neet. Ol­laan jär­jes­tet­ty il­ta­ky­liä ja käy­ty mö­kil­lä, yk­si to­te­si.

Ko­ke­mus on ol­lut mo­nel­le elä­män kään­ne­koh­ta. Yk­si sa­noit­ti sen, et­tä on saa­nut luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä maa­il­mas­sa on ih­mi­siä, kei­hin tu­tus­tua ja kei­den kans­sa ol­la.

– Opa­ri pe­las­ti mun elä­män, mul­la me­nee sen ta­kia tää vuo­si, ja nyt­ten­kin, ihan jää­tä­vän hy­vin ja oon niin on­nel­li­nen, iloit­si toi­nen.

Us­ko on vah­vis­tu­nut

Ih­mis­suh­tei­den li­säk­si opa­ri on vah­vis­ta­nut nuor­ten us­koa. Yh­tei­set kes­kus­te­lut ja läm­min tun­nel­ma ovat luo­neet tur­val­li­sen ym­pä­ris­tön.

– Opa­ri on an­ta­nut mi­nul­le ank­ku­rin, mik­si jää­dä us­ko­maan, ker­toi eräs nuo­ri.

Toi­nen ko­ros­ti luot­ta­muk­sen mer­ki­tys­tä:

– Oon saa­nut us­kol­le pal­jon vah­vis­tus­ta ja luot­toa tu­le­vai­suu­teen.

Joku ajat­te­li opa­rin ole­van ”vaan joku ran­dom-paik­ka, mi­hin meen,” mut­ta on nyt eri miel­tä:

– Pa­ras ko­ke­mus va­leh­te­le­mat­ta, mitä on kos­kaan ol­lut. Kaik­kien pi­täi­si men­nä sin­ne, kuu­lui sel­keä vies­ti.

Li­sä­tie­toa Opa­ris­ta saat esi­mer­kik­si tääl­tä.