Tämä Päi­vä­mie­hen nu­me­ro tar­kas­te­lee ai­het­ta Syn­ti ja oma­tun­to. Syn­ti erot­taa ih­mi­sen elä­män läh­tees­tä, Ju­ma­las­ta. Oma­tun­to tar­koit­taa ih­mi­sen si­säis­tä mo­raa­li­ta­jua ja kai­kil­le yh­teis­tä kä­si­tys­tä hy­väs­tä ja oi­ke­as­ta. (Evl.fi.) Kris­tit­ty kuu­lee Ju­ma­lan ää­nen omas­sa­tun­nos­saan, joka on si­dot­tu Ju­ma­lan sa­naan.

Raa­ma­tun mu­kaan saa­ta­na, sie­lun­vi­hol­li­nen, käy tais­te­lua Ju­ma­laa ja hä­neen us­ko­via vas­taan. Sama kiu­saa­ja, joka kiu­sa­si jo Aa­da­mia ja Ee­vaa pa­ra­tii­sis­sa, kiu­saa yhä ih­mis­tä. Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja haas­taa ky­sy­mäl­lä: sa­noi­ko Ju­ma­la niin? Sie­lun­vi­hol­li­sen ta­voi­te on saa­da ih­mi­nen us­ko­maan hä­nen vies­tin­sä ja läh­te­mään hä­nen seu­raa­jak­seen.

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na en­sim­mäi­siin ih­mi­siin jäi tai­pu­mus lan­ge­ta syn­tiin, ja tuo tai­pu­mus kul­kee pe­ri­syn­ti­nä kai­kis­sa ih­mi­sis­sä. Ih­mi­nen tuli voi­mat­to­mak­si hy­vään ja tai­pu­vai­sek­si pa­haan.

On tär­ke­ää tais­tel­la vi­hol­li­sen hou­ku­tuk­sia vas­taan. Täs­tä Pie­ta­ri kir­joit­taa kir­jees­sään: ”Pi­tä­kää mie­len­ne valp­paa­na ja val­vo­kaa. Tei­dän vas­tus­ta­jan­ne Saa­ta­na kul­kee ym­pä­riin­sä kuin är­jy­vä lei­jo­na ja et­sii ke­nen voi­si niel­lä. Vas­tus­ta­kaa hän­tä, us­kos­sa lu­ji­na.” (1. Piet. 5:8–9.)

Kun Ju­ma­la loi ih­mi­sen ja pu­hal­si hä­nen sie­rai­miin­sa elä­män hen­käyk­sen, ih­mi­ses­tä tuli elä­vä sie­lu. Aa­dam ja Ee­va ha­lu­si­vat nou­dat­taa Ju­ma­lan tah­toa ja kuul­la hä­nen ään­tään.

Oma­tun­to va­roit­taa syn­nis­tä. Ko­ke­mus tu­lee ih­mis­tä lä­hel­le sie­lun­vi­hol­li­sen yrit­tä­es­sä ek­syt­tää hän­tä pois Ju­ma­lan yh­tey­des­tä. Sie­lun­vi­hol­li­nen aset­taa ai­na uu­del­leen hä­nen eteen­sä ky­sy­myk­set: on­ko Ju­ma­la to­del­la sa­no­nut niin tai mis­sä koh­taa Raa­ma­tus­sa neu­vo­taan juu­ri noin? Oma­tun­to voi jou­tua ko­e­tuk­sel­le täs­sä tais­te­lus­sa ja us­ko hii­pua.

Näis­sä ti­lan­teis­sa on hyvä ol­la kuu­li­ai­nen niil­le neu­voil­le, joi­ta Pyhä Hen­ki an­taa Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa. Paa­va­li neu­voi Ti­mo­teus­ta: “Tais­te­le jalo tais­te­lu ja säi­ly­tä us­ko ja hyvä oma­tun­to. Jot­kut ovat sen hy­län­neet ja ovat haak­si­rik­kou­tu­neet us­kos­saan.” (1. Tim. 1:18–19.)

Sy­dä­men us­ko säi­lyy hy­väs­sä omas­sa­tun­nos­sa. Ju­ma­la hoi­taa lap­si­aan seu­ra­kun­nas­saan ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­nal­la. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ju­lis­te­taan, et­tä syn­ti­nen ih­mi­nen saa us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Ju­ma­lan lap­si saa iloi­ta us­kon lah­jas­ta ja sen tuo­mas­ta tur­vas­ta.

Ta­pa­ni Kin­nu­nen