Kai­sa Muik­ku

Vaa­sa

Ete­lä-Poh­jan­maan ja Poh­jan­maan pu­hu­jat puo­li­soi­neen ko­koon­tui­vat Vaa­san seu­dun rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le tal­vi­päi­vään vir­kis­ty­mään ja kes­kus­te­le­maan ajan­koh­tai­sis­ta ai­heis­ta. Näil­lä ta­paa­mi­sil­la on jo noin nel­jän­kym­me­nen vuo­den pi­tui­nen his­to­ria.

– Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma ja sen vuok­si syn­tien an­teek­si ju­lis­ta­mi­nen Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä saa­koon ol­la saar­no­jem­me kes­kei­nen si­säl­tö, to­te­si Han­nu Kal­lun­ki Vaa­sas­sa 8.3.2025 pi­tä­mäs­sä alus­tuk­ses­saan.

Tal­vi­päi­vän alus­tuk­sen ai­hee­na oli Hep­re­a­lais­kir­jeen sa­nat: ”Sama ei­len, tä­nään ja ikui­ses­ti.” Kir­jeen saa­jat eli­vät sen ajan vir­taus­ten, muu­tos­ten ja maa­il­man syn­tie­lä­män kes­kel­lä. He oli­vat vä­sy­neet us­kon kil­voi­tuk­ses­sa.

Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja viit­taa Is­ra­e­lin kan­san erä­maa­va­el­luk­sen vai­hei­siin ja to­te­aa, et­tä lu­vat­tuun maa­han pe­ril­le­pää­syn es­ti epä­us­ko (Hepr 3:19).

– Ih­mis­ten epä­us­ko ja tot­te­le­mat­to­muus ei­vät kui­ten­kaan teh­neet tuol­loin, ei­vät­kä tee nyt­kään, tur­hak­si Ju­ma­lan lu­paus­ta, Kal­lun­ki muis­tut­ti.

Ih­mi­sil­lä on kai­puu it­se­ään suu­rem­paan

Alus­tuk­ses­sa ku­vat­tiin ajan il­mi­öi­tä yh­teis­kun­nas­sam­me. Vii­me syk­sy­nä jul­kis­te­tus­sa kir­kon ne­li­vuo­tis­ker­to­muk­ses­sa ker­ro­taan enää noin vii­de­so­san suo­ma­lai­sis­ta us­ko­van kris­ti­nus­kon il­moit­ta­maan Ju­ma­laan.

Us­kon­nol­lis­ten ar­vo­jen ti­lal­le ovat tul­leet eri­lai­set yk­si­lön oi­keu­det, ku­ten su­vait­se­vai­suus, yh­den­ver­tai­suus, hen­ki­syys, luon­to, eläin­ten oi­keu­det ja il­mas­ton­muu­tok­sen tor­jun­ta.

– Ih­mi­nen ha­lu­aa ol­la it­se oman elä­män­sä kes­ki­pis­te. Sa­maan ai­kaan ih­mi­set ah­dis­tu­vat maa­il­man ta­pah­tu­mis­ta, joi­hin he ei­vät voi vai­kut­taa. Kun ih­mi­sil­lä ei ole kes­tä­vää pe­rus­taa elä­mäs­sään, he tun­te­vat le­vot­to­muut­ta ja pel­koa ja tun­te­vat ka­dot­ta­van­sa elä­män mer­ki­tyk­sel­li­syy­den. Ih­mi­sil­lä on kai­puu jo­hon­kin it­se­ään suu­rem­paan, ja he et­si­vät si­säis­tä rau­haa muun mu­as­sa hen­ki­syy­des­tä ja eri­lai­sis­ta hil­jai­suu­den ret­rii­teis­tä, Kal­lun­ki pu­hui.

Mi­ten sa­noit­taa elä­vää us­koa ja sen to­del­li­suut­ta?

Kal­lun­ki poh­ti alus­tuk­ses­saan, on­ko evan­ke­liu­min työl­le ti­laa ja tar­vet­ta täl­lai­ses­sa ajas­sa ja mi­ten sitä tu­li­si teh­dä.

– Muut­tu­van ajan kes­kel­lä us­ko­vai­sil­la on ai­na ol­lut ja on muut­tu­ma­ton, ka­to­a­ma­ton ja kes­tä­vä elä­män pe­rus­ta, jo­hon saa tur­vau­tua: Jee­sus Kris­tus on sama ei­len, tä­nään ja ikui­ses­ti. So­mes­sa le­vi­ä­vät ja vai­kut­ta­vat mie­li­pi­teet ja nä­ke­myk­set mo­niin il­mi­öi­hin voi­vat ja­kaa kui­ten­kin myös us­ko­vai­sia. Luot­ta­mus­ta vi­ra­no­mai­siin ja kuu­li­ai­suut­ta esi­val­lal­le mu­ren­ta­vat muun mu­as­sa eri­lai­set vaih­to­eh­to­me­di­at ja sa­la­liit­to­te­o­ri­at.

Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja muis­tut­taa maal­lis­tu­mi­sil­mi­öi­den kes­kel­lä kamp­pai­le­via us­ko­vai­sia pi­tä­mään huol­ta, et­tei yk­si­kään huk­kaa Ju­ma­lan ar­moa ei­kä mi­kään kat­ke­ruu­den ver­so pää­se kas­va­maan ja tuot­ta­maan tur­mi­o­ta, sil­lä yk­si­kin sel­lai­nen saas­tut­taa mo­net.

– Sa­nan­pal­ve­li­jat poh­ti­vat, mis­tä tänä ai­ka­na tu­li­si seu­ra­pu­heis­sa pu­hua ja mi­ten. Ai­ka, aja­nil­mi­öt, elä­mi­sen ta­vat ja kult­tuu­ri muut­tu­vat. Ju­ma­lan luo­ma ih­mi­nen ei kui­ten­kaan ole pe­ru­so­le­muk­sel­taan muut­tu­nut. Syn­tiin­lan­kee­muk­sen vai­ku­tuk­set nä­ky­vät ja tun­tu­vat. Tais­te­lus­sa kol­mi­liit­tois­ta vi­hol­lis­ta vas­taan ai­noa voi­ma on Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi, muis­tut­ti Kal­lun­ki.

Saar­noi­hin toi­von nä­kö­kul­maa

Alus­tuk­ses­sa muis­tel­tiin Mar­tin Lut­he­rin ai­ka­naan an­ta­maa oh­jet­ta saar­na­mie­hil­le: Avaa suu­si, puhu roh­ke­as­ti ja lo­pe­ta pian. Oh­je on edel­leen voi­mas­sa.

– On tär­ke­ää pu­hua Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­ta ja sii­tä, mi­ten kes­tä­vä pe­rus­ta meil­lä us­ko­vai­sil­la elä­mäs­säm­me on. Vaik­ka vi­hol­li­sen voi­ma on suu­ri, Ju­ma­lan voi­ma on kui­ten­kin suu­rem­pi ja vä­ke­väm­pi, Kal­lun­ki va­kuut­ti.

Alus­tuk­sen jäl­kei­ses­sä kes­kus­te­lus­sa pi­det­tiin tär­ke­ä­nä tuo­da saar­nois­sa esiin toi­von nä­kö­kul­maa. Ke­ho­tet­tiin myös kes­kus­te­le­maan las­ten ja nuor­ten kans­sa us­kon ky­sy­myk­sis­tä. Mo­net ai­kui­sil­le sel­vil­tä tun­tu­vat asi­at ei­vät ole sel­viä nuo­ril­le. Kan­nus­tet­tiin myös tuo­maan seu­ra­pu­heen teks­ti tä­hän päi­vään, jos teks­ti an­taa sii­hen mah­dol­li­suu­den.

Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja sa­noo, et­tä on tär­ke­ää pi­tää mie­les­sä Ju­ma­lan sa­nan ope­tus, jot­ta ei ajau­du­ta ajan vir­ran vie­tä­vik­si.

– Täs­sä on vä­ke­vä vies­ti myös tä­män ajan us­ko­vai­sil­le, to­te­si Kal­lun­ki.