Jo­han­na Lu­mi­jär­vi, Hel­sin­ki

Hel­sin­gis­sä juh­lit­tiin 40-vuo­ti­as­ta toi­mi­ta­loa. Ti­lai­suus veti vä­keä myös muis­ta rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­tä.

”Se­rub­ba­be­lin kä­det ovat tä­män huo­neen pe­rus­ta­neet, hä­nen kä­ten­sä pi­tää sen myös päät­tä­män, tie­tääk­ses, et­tä Her­ra on mi­nun lä­het­tä­nyt tei­dän ty­kön­ne” (Sa­kar­ja 4:9). Nämä Sa­kar­jan kir­jan sa­nat luki Hel­sin­gin Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen joh­to­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Mat­ti Fri­man al­ku­har­tau­den aluk­si yh­dis­tyk­sen toi­mi­ta­lon 40-vuo­tis­juh­las­sa 27. lo­ka­kuu­ta. Sa­nat oli­vat sa­mat, joil­la Nii­lo Mäki aloit­ti yh­dis­tyk­sen ava­jais­juh­lan 40 vuot­ta sit­ten.

Fri­ma­nin mu­kaan Mäen al­ku­har­tau­den joh­ta­va­na aja­tuk­se­na oli, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mia ju­lis­te­taan, us­ko­vai­sia roh­kais­taan ja us­kos­ta osat­to­mia kut­su­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Näin on ta­pah­tu­nut ja sa­mat ta­voit­teet Fri­man aset­ti tu­le­vaan­kin.

An­ta­kaa an­teek­si

Päi­vän kir­kol­li­nen ai­he oli An­ta­kaa toi­sil­len­ne an­teek­si. Heti ti­lai­suu­den aluk­si Fri­man ju­lis­ti kai­kil­le kuu­li­joil­le an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia. An­teek­si­an­ta­muk­ses­ta pu­hui myös Jo­han­nes Kin­nu­nen lop­pu­har­tau­des­saan päi­vän evan­ke­liu­min joh­dol­la (Matt. 6:14–15).

– Hel­poin­ta on an­taa an­teek­si, kun on it­se saa­nut an­teek­si, poh­ti Kin­nu­nen.

Hän loh­dut­ti kuu­li­joi­ta pu­heen­sa lo­pus­sa:

– Ris­ti­rii­to­jen, vai­keuk­sien tai kat­ke­ruu­den­kin kes­kel­lä Ju­ma­la, joka on hyvä, an­taa syn­ti­si an­teek­si.

Ku­va­ker­to­mus toi­mi­ta­lois­ta

Moni pai­kal­le tul­leis­ta oli ol­lut mu­ka­na ra­ken­nus­tal­kois­sa 1980-lu­vul­la. Mat­ti Hin­tik­ka piti ti­lai­suu­des­sa ly­hy­en ja kiin­toi­san ku­va­ker­to­muk­sen yh­dis­tyk­sen eri toi­mi­ta­lois­ta 1870-lu­vul­ta saak­ka. Kak­si en­sim­mäis­tä toi­mi­ta­loa ovat ol­leet yk­si­tyis­ten omis­ta­mia, kos­ka it­se yh­dis­tys pe­rus­tet­tiin vas­ta vuon­na 1888.

Pai­kal­la ol­leis­ta muu­ta­ma oli käy­nyt seu­rois­sa kol­mel­la eri toi­mi­ta­lol­la Hel­sin­gis­sä. Hin­ti­kan esi­tys kes­kit­tyi ny­kyi­sen toi­mi­ta­lon ra­ken­nu­sai­kaan. Tur­val­li­suus­mää­räyk­set oli­vat tuo­hon ai­kaan ihan eri luok­kaa kuin tä­nään.

– Luu­len, et­tä sem­moi­nen var­je­lus­kiin­tiö käy­tet­tiin mel­ko tark­kaan tal­koi­den ai­ka­na, to­te­si Hin­tik­ka ku­via esi­tel­les­sään.

Tal­koo­muis­tot nau­rat­ti­vat

Juh­la­kah­veil­la kävi pu­heen­so­ri­na, kun ih­mi­set ta­pa­si­vat toi­si­aan ja muis­te­li­vat men­nei­tä. Kirs­ti Wal­le­nius-Rii­hi­mä­ki is­tui kah­veil­la puo­li­son­sa Ah­ti Rii­hi­mä­en kans­sa. Wal­le­nius-Rii­hi­mä­el­lä on val­ta­vas­ti muis­to­ja tal­koo­a­jas­ta.

– Oli en­sin työ­voi­man kar­toi­tus. Mitä mer­kil­li­sim­piin teh­tä­viin löy­tyi te­ki­jöi­tä. Löy­tyi myös mei­tä in­nok­kai­ta säh­lä­rei­tä: kan­net­tiin suun­na­ton mää­rä tii­liä ka­tol­le, kun­nes joku tar­kas­ti pii­rus­tuk­sia ja to­te­si, et­tä ne kuu­lu­vat toi­seen pää­hän ra­ken­nus­ta, Wal­le­nius-Rii­hi­mä­ki nau­roi.

Ra­ken­ta­mi­nen Hel­sin­gis­sä oli kal­lis­ta.

– Myy­jäis­toi­min­ta vir­kis­tyi. Uu­nit kuu­me­ni­vat. Mök­ki­läi­set poi­mi­vat mar­jo­ja ja sie­niä, ja elä­ke­läi­set ja­los­ti­vat nii­tä. Kan­kaan­pai­nan­ta sai mitä kieh­to­vam­pia muo­to­ja. Ker­ran­kin Fre­dan lop­pu­ai­ka­na pai­net­tiin ver­ho­kap­paa niin, et­tä val­mis­ver­ho kul­ki kah­vi­os­ta sa­liin ja penk­kien yli pu­hu­ja­ko­rok­keel­le as­ti, muis­te­li Wal­le­nius-Rii­hi­mä­ki.

– Myy­jäis­mat­koil­le oli tun­kua. Per­jan­tai­na läh­det­tiin lin­ja-au­tol­la. Viih­dyt­tä­jä­nä mat­kal­la käy­tet­tiin uu­tuut­ta: ka­se­teil­le ää­ni­tet­ty­jä Sii­o­nin lau­lu­ja.