Ris­to Kos­ki­mä­ki

An­teek­si­an­ta­muk­sen pe­rus­ta on sii­nä, et­tä Ju­ma­la an­toi oman Poi­kan­sa so­vin­nok­si maa­il­man syn­tien edes­tä. Ar­mo­kin on saa­tu ar­mos­ta.

Ei ole ih­me, et­tä Jee­sus aset­ti lap­sen us­kon esi­ku­vak­si. Kun pie­ni lap­si on rik­ko­nut tois­ta koh­taan, hän me­nee toi­sen kau­laan ja sa­noo vil­pit­tö­mäs­ti: ”An­teek­si”.

An­teek­si­an­ta­mus on ko­din eli­neh­to. Kun mies ja nai­nen vi­hi­tään avi­o­liit­toon, vih­ki­ti­lai­suu­des­sa lu­e­taan Paa­va­lin kir­jees­tä efe­so­lai­sil­le: ”Ol­kaa toi­si­an­ne koh­taan ys­tä­väl­li­siä ja lem­pei­tä ja an­ta­kaa toi­sil­len­ne an­teek­si, niin kuin Ju­ma­la­kin on an­ta­nut teil­le an­teek­si Kris­tuk­sen täh­den” (Ef. 4:32).

On­nel­li­nen on se koti, jos­sa pyy­de­tään, an­ne­taan ja us­ko­taan an­teek­si se mikä on so­vit­tu. Saam­me pyy­tää myös vir­ren sa­noin: ”Her­ra, ope­ta, et­tä ko­to­na kuun­te­lem­me toi­si­am­me, iloit­sem­me on­nes­tam­me, em­me rii­te­le, tur­haan kiis­te­le” (VK 471:2).

Ka­tu­val­le ai­na an­teek­si

Kuin­ka vai­ke­aa on­kaan an­taa sy­dä­mes­tään an­teek­si, jos tun­tee, et­tä it­seä on lou­kat­tu ve­ri­ses­ti. Kuin­ka mon­ta ker­taa tu­lee an­taa an­teek­si? Ei­kö seit­se­mäs­sä ker­ras­sa ole tar­peek­si? (Matt. 18:21.)

Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kai­ses­ti tu­lee an­taa an­teek­si niin usein kuin toi­nen pyy­tää. Jee­sus­kin an­toi ai­na ka­tu­val­le an­teek­si, mut­ta roh­kai­si: ”Mene, älä­kä enää tee syn­tiä” (Joh. 8:11).

Kun on it­se saa­nut 10 000 ta­len­tin eli ny­ky­ra­has­sa kym­me­nien mil­joo­nien eu­ro­jen ve­lan an­teek­si, ei­kö tu­li­si ol­la ar­mol­li­suut­ta ja an­teek­si­an­ta­mus­ta myös lä­him­mäis­tä koh­taan? (Matt. 18:24–35). Joo­se­fil­la­kin oli an­teek­si­an­ta­va mie­li omia vel­ji­ään koh­taan. ”Te kyl­lä tar­koi­tit­te mi­nul­le pa­haa, mut­ta Ju­ma­la kään­si sen hy­väk­si” (1. Moos. 50:20).

Kai­ken kruu­nu­na rak­kaus

Van­han tes­ta­men­tin Si­rak neu­voi ole­maan kos­ta­mat­ta lä­him­mäi­sel­le ja an­ta­maan an­teek­si, niin saa it­se­kin syn­nit an­teek­si. Vi­han hau­to­mi­nen joh­taa kat­ke­raan ja tur­mi­ol­li­seen mie­leen. ”Muis­ta Kor­keim­man liit­toa, ja an­na ri­kos an­teek­si” (Je­sus Si­ra­kin kir­ja 28:9).

Apos­to­li Paa­va­li neu­voi ko­los­sa­lai­sia: ”Pi­tä­kää huol­ta, et­tä tu­let­te toi­meen kes­ke­nän­ne, an­ta­kaa an­teek­si toi­sil­len­ne, vaik­ka teil­lä oli­si­kin moit­ti­mi­sen ai­het­ta. Niin kuin Her­ra on an­ta­nut teil­le an­teek­si, niin an­ta­kaa te­kin. Mut­ta kai­ken kruu­nuk­si tul­koon rak­kaus, sil­lä se te­kee kai­ken täy­del­li­sek­si” (Kol. 3:13–14).

Kris­tuk­sen kirk­ko­la­ki

Jee­sus sa­noi: ”Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si­an­ne­tut. Jol­ta te kiel­lät­te an­teek­si­an­non, hän ei saa syn­te­jään an­teek­si.” (Joh. 20:23.)

Jee­sus oh­jeis­taa syn­tiin jou­tu­neen pit­kä­mie­lis­tä neu­vo­mis­ta, mitä on kut­sut­tu Kris­tuk­sen kirk­ko­laik­si. Jos Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa ih­mi­nen jou­du­taan si­to­maan syn­tei­hin­sä, se­kin on Ju­ma­lan rak­kaut­ta, jot­ta hän nä­ki­si oman ti­lan­sa ja pää­si­si taas va­paak­si Ju­ma­lan lap­sek­si.

Ju­ha­ni Raat­ta­maa kir­kas­ti Ju­ma­lan ar­moa: ”Ol­kaa siis val­miit syn­tiä an­teek­si an­ta­maan Ju­ma­lan pal­ve­li­jat Ju­ma­lan puo­les­ta Jee­suk­sen ni­mes­sä, mut­ta hi­taat si­to­maan, sill’ei Kris­tus hyl­kää mor­si­an­tan­sa kaik­ki­nais­ten syit­ten täh­den” (Ju­ha­ni Raat­ta­maa, Kir­jeet ja kir­joi­tuk­set).

Veri puh­dis­taa syn­nis­tä

Kris­tuk­sen rak­kaus kut­suu va­el­ta­maan val­keu­des­sa, jos­sa Ju­ma­lan lap­sil­la on osal­li­suus toi­siin­sa ja Jee­suk­sen Kris­tuk­sen veri puh­dis­taa kai­kes­ta syn­nis­tä (1. Joh. 1:7). Siel­lä mis­sä on syn­tien an­teek­si­an­ta­mus, siel­lä on elä­mä ja au­tuus.

Daa­vid ylis­ti Her­raa: ”Au­tu­as se, jon­ka pa­hat teot on an­net­tu an­teek­si, jon­ka syn­nit on pyy­hit­ty pois” (Ps. 32:1).

Kun Gol­ga­tal­la toi­nen ris­tin­ryö­vä­reis­tä soi­ma­si Jee­sus­ta, toi­nen to­te­si, et­tä he ovat omas­ta syys­tään siel­lä, mut­ta Jee­sus syyt­tö­mä­nä. Hän ym­mär­si, et­tä ri­kos tuli so­vit­taa. Hän us­koi myös syn­nit an­teek­si ja pää­si si­säl­le Ju­ma­lan ar­mo­val­ta­kun­taan.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 6:14–15

Raa­mat­tu 1992: ”Jos te an­nat­te toi­sil­le ih­mi­sil­le an­teek­si hei­dän rik­ko­muk­sen­sa, an­taa myös tai­vaal­li­nen Isän­ne teil­le an­teek­si. Mut­ta jos te et­te an­na an­teek­si toi­sil­le, ei Isän­ne­kään an­na an­teek­si tei­dän rik­ko­muk­si­an­ne.”

Bib­lia: Sil­lä jos te an­teek­si an­nat­te ih­mi­sil­le hei­dän ri­kok­sen­sa, niin myös tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne an­taa teil­le an­teek­si. Vaan jol­let­te an­teek­si an­na ih­mi­sil­le hei­dän ri­kok­si­an­sa, niin ei myös tei­dän Isän­ne an­teek­si an­na tei­dän ri­kok­si­an­ne.