Jus­si Kar­ju­la

Jee­sus tuli maa­il­maan kut­su­maan ih­mi­siä seu­raa­jik­seen ja ope­tus­lap­sik­seen. Tätä sa­maa ar­mo­kut­sua kuu­lut­ta­vat yhä hä­nen seu­raa­jan­sa.

Jee­suk­sen sa­no­man ydin oli: ”Teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa evan­ke­liu­mi” (Mark. 1:15). Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tin alus­sa Jee­sus kut­suu tul­li­mies Mat­teuk­sen ope­tus­lap­sek­seen. Luuk­kaan evan­ke­liu­mi vah­vis­taa ta­pah­tu­man: ”Jee­sus sa­noi hä­nel­le: Seu­raa mi­nua, ja hän jät­ti kai­ken, nou­si ja läh­ti seu­raa­maan Jee­sus­ta” (Luuk. 5: 27–28). Mat­teus oli kut­sul­le kuu­li­ai­nen.

Tä­män ta­pah­tu­man jäl­keen Jee­sus oli ate­ri­al­la Mat­teuk­sen ko­dis­sa. Siel­lä oli hä­nen ope­tus­las­ten­sa li­säk­si ”usei­ta pub­li­kaa­ne­ja ja mui­ta syn­ti­siä”. He oli­vat ai­kan­sa hal­vek­sit­tu­ja ih­mi­siä, mut­ta Jee­sus ei hyl­jek­si­nyt hei­tä.

Ih­mi­nen ei elä ai­no­as­taan lei­väs­tä. Jee­sus jär­jes­ti heil­le seu­rat, ja he sai­vat kuul­la elä­vää Ju­ma­lan sa­naa.

Jee­sus pa­ran­si sai­rai­ta

Jee­suk­sen toi­min­ta he­rät­ti ih­me­tys­tä ja när­käs­tys­tä fa­ri­seus­ten ja kir­ja­nop­pi­nei­den sil­mis­sä. He ei­vät voi­neet ym­mär­tää, et­tä Jee­sus viet­ti ai­kaan­sa syn­ti­sen ”ros­ka­jou­kon” kans­sa. Fa­ri­seuk­set sel­väs­ti odot­ti­vat, et­tä opet­ta­ja-Jee­sus oli­si hei­dän kal­tai­sen­sa – ylem­pä­nä mui­ta. He ky­syi­vät ope­tus­lap­sil­ta: ”Mik­si tei­dän Mes­ta­rin­ne syö pub­li­kaa­nien ja syn­tis­ten kans­sa?” Jee­sus vas­ta­si ope­tus­las­ten­sa puo­les­ta: ”Ei ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat.”

Sa­mas­sa Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min lu­vus­sa ker­ro­taan useis­ta Jee­suk­sen ih­me­te­ois­ta. Hän he­rät­ti kuol­leen ty­tön, pa­ran­si so­kei­ta ja my­kän ih­mi­sen. Jee­sus to­dis­ti ih­mi­sil­le ju­ma­lal­li­sen voi­man­sa.

Hä­nen pää­teh­tä­vä oli kui­ten­kin pa­ran­taa ih­mi­siä syn­ti­sai­rau­des­ta, tuo­da Ju­ma­lan rau­ha ja tai­vas­toi­vo ih­mis­ten sy­dä­miin. Hä­nes­sä to­teu­tui pro­fee­tan en­nus­tus: ”Sil­loin au­ke­ne­vat so­kei­den sil­mät ja kuu­ro­jen kor­vat avau­tu­vat. Ram­pa hyp­pii sil­loin kuin kau­ris, my­kän kie­li lau­laa rie­mu­aan. Läh­tei­tä puh­ke­aa au­ti­o­maa­han, vuo­lai­na vir­taa­vat pu­rot aroil­la.” (Jes. 35:5–6.)

Köy­hil­le saar­na­taan hyvä sa­no­ma

Pro­feet­ta Je­sa­ja kir­joit­ti tu­le­vas­ta Mes­si­aas­ta: ”Her­ran hen­ki on mi­nun yl­lä­ni, sil­lä hän on voi­del­lut mi­nut. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut il­moit­ta­maan köy­hil­le hy­vän sa­no­man, pa­ran­ta­maan ne, joi­den mie­li on mur­tu­nut, ju­lis­ta­maan van­gi­tuil­le va­pau­tus­ta ja kah­li­tuil­le kah­leit­ten kir­po­a­mis­ta.” (Jes. 61:1.)

Her­ra Jee­sus kul­kee vie­lä­kin omien­sa kes­kel­lä pa­ran­ta­ja­na. Hä­nen pa­ran­ta­va sa­nan­sa on edel­leen yh­tä voi­mal­li­nen kuin se oli kak­si­tu­hat­ta vuot­ta sit­ten: ”En minä ole tul­lut kut­su­maan hurs­kai­ta, vaan syn­ti­siä.” Py­hän Hen­gen voi­mas­ta hä­nen seu­raa­jan­sa ju­lis­ta­vat su­lois­ta ar­mo­e­van­ke­liu­mia. Se sana kut­suu si­säl­le Ju­ma­lan huo­nee­seen ate­ri­al­le. ”Au­tu­as se, joka saa ol­la ate­ri­al­la Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa” (Luuk. 14:15).

Ar­mo­e­van­ke­liu­min kaut­ta ja sen vas­taa­not­ta­mal­la pää­see yhä si­säl­le Her­ran huo­nee­seen. On on­nel­lis­ta syö­dä elä­män lei­pää ja teh­dä mat­kaa koh­ti tai­vas­ta. ”Siel­lä lap­sil­la ei enää mur­hei­ta maan, ilon kirk­kaan he saa omis­taa. Ylis­tys­tän­sä Her­ral­le lau­la­vat vaan, osan par­haan he tai­vaas­sa saa.” (SL 152:4.)

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 9:9–13

1992: Kun Jee­sus kau­pun­gis­ta läh­ties­sään kul­ki tul­li­a­se­man ohi, hän näki Mat­teus-ni­mi­sen mie­hen is­tu­van siel­lä. Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Seu­raa mi­nua”, ja hän nou­si ja läh­ti seu­raa­maan Jee­sus­ta. Jee­sus oli sit­ten ate­ri­al­la hä­nen ko­dis­saan. Sin­ne tuli myös usei­ta pub­li­kaa­ne­ja ja mui­ta syn­ti­siä, ja he ate­ri­oi­vat Jee­suk­sen ja hä­nen ope­tus­las­ten­sa kans­sa. Tä­män näh­des­sään fa­ri­seuk­set sa­noi­vat Jee­suk­sen ope­tus­lap­sil­le: ”Kuin­ka tei­dän opet­ta­jan­ne syö yh­des­sä pub­li­kaa­nien ja mui­den syn­tis­ten kans­sa!” Jee­sus kuu­li sen ja sa­noi: ”Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: ’Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja.’ En minä ole tul­lut kut­su­maan hurs­kai­ta, vaan syn­ti­siä.”

Bib­lia: Ja kuin Je­sus siel­tä kävi ohit­se, näki hän ih­mi­sen is­tu­van tul­li­huo­nees­sa, ni­mel­tä Mat­teus, ja sa­noi hä­nel­le: seu­raa mi­nua. Niin hän nou­si ja seu­ra­si hän­tä. Ja ta­pah­tui, kuin hän at­ri­oit­si huo­nees­sa, kat­so, niin tuli mon­ta Pub­li­ka­nia ja syn­tis­tä, ja at­ri­oit­si­vat Je­suk­sen ja hä­nen ope­tus­las­ten­sa kans­sa. Ja kuin Pha­ri­se­a­lai­set sen nä­ki­vät, sa­noi­vat he hä­nen ope­tus­lap­sil­len­sa: mik­si tei­dän Mes­ta­rin­ne syö Pub­li­ka­nien ja syn­tis­ten kans­sa? Mut­ta kuin Je­sus sen kuu­li, sa­noi hän heil­le: ei ter­ve tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Mut­ta men­käät ja op­pi­kaat, mikä se on: lau­piut­ta minä tah­don, en­kä uh­ria; sil­lä en minä tul­lut van­hurs­kai­ta kut­su­maan, vaan syn­ti­siä pa­ran­nuk­seen.