Tuo­mo A. Ko­mu­lai­nen

Rak­kau­den kak­sois­käs­ky roh­kai­see ra­kas­ta­maan sekä Ju­ma­laa et­tä lä­him­mäis­tä.

Ju­ma­lan Poi­ka lau­sui jul­ki rak­kau­den kak­sois­käs­kyn. Hän pu­noi yh­teen kak­si Moo­sek­sen lain tär­ke­ää käs­kyä: ”Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja koko voi­mas­ta­si” (5. Moos. 6:5) sekä ”Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si” (3. Moos. 19:18). Rak­kau­den kak­sois­käs­kyyn tii­vis­tyy koko laki sekä kym­me­nen käs­kyä, jois­ta kol­me en­sim­mäis­tä liit­ty­vät Ju­ma­lan ja ih­mi­sen suh­tee­seen, lo­put ih­mis­ten kes­ki­näi­seen kans­sa­käy­mi­seen.

Jee­suk­sen Moo­sek­sen la­kiin poh­jau­tu­va vas­taus saat­toi ol­la lai­no­pet­ta­jal­le yl­lä­tys. Jee­sus osoit­ti, et­tei hän suin­kaan tul­lut ku­mo­a­maan la­kia, vaan täyt­tä­mään sen syn­tis­ten ih­mis­ten puo­les­ta (Matt. 5:17). Hän it­se on tie, to­tuus ja elä­mä (Joh. 14:6).

Sii­tä, mitä lais­sa luki, ei ol­lut eri­mie­li­syyt­tä Jee­suk­sen ja fa­ri­seus­ten vä­lil­lä. Kes­kus­te­lua he­rät­ti Ju­ma­lan sa­nan tul­kin­ta: Kuka sit­ten on lä­him­mäi­nen? Vain­ko va­lit­tuun kan­saan kuu­lu­vat? Tä­hän ky­sy­myk­seen vas­tauk­se­na Jee­sus ker­toi ver­tauk­sen lau­pi­aas­ta sa­ma­ri­a­lai­ses­ta (Luuk. 10:25–37).

Ju­ma­lan an­ta­mat lä­him­mäi­set

Käy­kö Ju­ma­lan lap­sel­le­kin jos­kus niin, et­tä sana ”lä­him­mäi­nen” ka­ven­tuu tar­koit­ta­maan ”lä­heis­tä”? Näin ei sai­si Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­teel­la ol­la: ”Jos te ra­kas­tat­te nii­tä, jot­ka ra­kas­ta­vat tei­tä, min­kä pal­kan te sii­tä an­sait­set­te? Ei­vät­kö pub­li­kaa­nit­kin tee niin? Jos te ter­veh­dit­te vain ys­tä­vi­än­ne, mitä eri­no­mais­ta sii­nä on? Ei­vät­kö pa­ka­nat­kin tee niin?” (Matt. 5:46–47.)

Vir­ren­te­ki­jä se­lit­tää, kei­tä lä­him­mäi­nen tar­koit­taa: ”Oi Her­ra, kaik­ki pääl­lä maan loit lä­him­mäi­sik­sem­me, myös kie­lel­tään ja us­kol­taan niin vie­raat toi­sil­lem­me. Kun si­nul­ta saa hoi­van­sa myös kau­kai­nen maa, kan­sa sen, niin ke­tään tor­ju em­me.” (VK 431:2.)

Lut­he­rin mu­kaan käs­ky ra­kas­taa lä­him­mäis­tä on tar­koi­tet­tu jo­ka­päi­väi­siin ih­mis­suh­tei­siim­me. Hän kir­joit­taa, et­tei­vät lä­him­mäi­si­äm­me ole niin­kään ne ih­mi­set, jot­ka it­se sel­lai­sik­si va­lit­sem­me, vaan ne, jot­ka Ju­ma­laa joh­dat­taa elä­määm­me.

Nä­en­kö siis lä­him­mäi­sen vaik­ka­pa yr­me­äs­sä bus­si­py­sä­kil­lä sei­sos­ke­li­jas­sa, joka ei vas­taa ter­veh­dyk­see­ni? En­tä naa­pu­rin pa­ko­lais­per­hees­sä, jon­ka on vai­kea so­peu­tua kult­tuu­riim­me? Tun­nis­tan­ko lä­him­mäi­sen net­ti­kes­kus­te­li­jas­sa, joka ajat­te­lee toi­sin mi­nul­le tär­ke­äs­tä ky­sy­myk­ses­tä?

Evan­ke­liu­mi luo rak­kau­den ja pal­ve­lu­mie­len

Laki vaa­tii ra­kas­ta­maan. Laki on hyvä ja pe­räi­sin Ju­ma­lal­ta, mut­ta se ei syn­ny­tä rak­kaut­ta. Apos­to­li Jo­han­nek­sen mu­kaan Ju­ma­lan rak­kaus il­mes­tyi kes­kuu­teem­me sii­nä, et­tä hän lä­het­ti ai­no­an Poi­kan­sa maa­il­maan, an­ta­maan meil­le elä­män: ”Sii­nä on rak­kaus, et­tä hän on ra­kas­ta­nut mei­tä ja lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa mei­dän syn­tiem­me so­vi­tuk­sek­si” (1. Joh. 4:9–10). Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi luo rak­kau­den il­ma­pii­rin ja kris­til­li­sen pal­ve­lu­mie­len.

Rak­kau­den kak­sois­käs­ky ot­taa kan­taa myös sii­hen, mitä Ju­ma­lan lap­sen tu­li­si aja­tel­la omas­ta it­ses­tään. Omaa it­seä ei tule nos­taa mui­den ylä­puo­lel­le mut­ta ei myös­kään näh­dä mui­ta vä­hä­ar­voi­sem­pa­na. Us­kon tie­tä kul­kies­saan Ju­ma­lan lap­set tun­te­vat usein ”pel­koa ja heik­kout­ta”, mut­ta he saa­vat käy­dä mat­kaan­sa tai­vas­toi­vos­sa (SL 202:1,5).

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 22:34–40

Raa­mat­tu 1992: Kun fa­ri­seuk­set kuu­li­vat, et­tä Jee­sus oli tuk­ki­nut sad­du­keuk­sil­ta suun, he ko­koon­tui­vat neu­von­pi­toon. Sit­ten yk­si heis­tä, joka oli lai­no­pet­ta­ja, ky­syi Jee­suk­sel­ta pan­nak­seen hä­net ko­e­tuk­sel­le: ”Opet­ta­ja, mikä on lain suu­rin käs­ky?” Jee­sus vas­ta­si: ”Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja mie­les­tä­si. Tämä on käs­kyis­tä suu­rin ja tär­kein. Toi­nen yh­tä tär­keä on tämä: Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si. Näi­den kah­den käs­kyn va­ras­sa ovat laki ja pro­fee­tat.”

Bib­lia 1776: Mut­ta kuin Pha­ri­se­a­lai­set sen kuu­li­vat, et­tä hän oli Sad­du­ke­a­lais­ten suun tu­kin­nut, ko­koon­tui­vat he yh­teen. Ja yk­si lain-opet­ta­ja heis­tä ky­syi hä­nel­tä, kiu­sa­ten hän­tä, ja sa­noi: Mes­ta­ri, mikä on suu­rin käs­ky lais­sa? Niin Je­sus sa­noi hä­nel­le: si­nun pi­tää ra­kas­ta­man Her­raa si­nun Ju­ma­laas, kai­kes­ta sy­dä­mes­täs, ja kai­kes­ta sie­lus­tas, ja kai­kes­ta mie­les­täs: Tämä on en­si­mäi­nen ja suu­rin käs­ky. Toi­nen on tä­män kal­tai­nen: si­nun pi­tää ra­kas­ta­man lä­him­mäis­täs niin­kuin it­se si­nu­as. Näis­sä kah­des­sa käs­kys­sä kaik­ki laki ja prop­he­tat riip­pu­vat.