Eveliina Saukko
Eveliina Saukko
Tuomo A. Komulainen
Pelastushistoriallinen totuus on, että Jumala loi maailman Kristuksessa, ja rakkaassa Pojassaan hän myös kerran päättää sen. Kristus on A ja O, alku ja loppu (Ilm. 1:8).
Kun Jeesus tulee toisen kerran, hän tulee suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan, vanhurskaana tuomarina, toimittamaan taivaallisen oikeudenkäynnin. Virrentekijä kuvaa: ”Silloin meidät tutkitaan, tili tarkka vaaditaan teoistamme, puheistamme, myöskin ajatuksistamme” (VK 156:1).
Ihmiskunnan jako vain kahteen joukkoon on linjassa Jeesuksen vuorisaarnan kanssa. On vain kaita ja lavea tie, joista ensimmäinen vie elämään, jälkimmäinen kadotukseen. (Matt. 7:13–14.)
Viimeinen tuomio on luvattu jo Vanhassa testamentissa (Jes. 2:12–18; Dan. 12:1–2). Niin tärkeä kuin asia onkin, siitä ei oikein kärsisi maailman ihmisille puhua. Laestadiuskin harmitteli, että jos kyynelsilmin kertoo epäuskoiselle rukoilleensa hänen puolestaan, ettei hän vaan joutuisi kadotukseen, hän toteaa: ”Nyt se tuomitsi minut kadotukseen!”
Pyhä Henki on puolustusasianajaja
Taivaallisessa oikeudenkäynnissä jokaisen ihmisen kohtalo käsitellään henkilökohtaisesti. Siinä ei auta vedota siihen, millaisia muut ihmiset ovat.
Oikeudenkäynnin syyttäjänä toimii sielunvihollinen, joka kääntääkin ihmisen elämästä jokaisen kiven osoittaakseen sielun kuuluvan hänelle. Syyttäjä osuu sikäli oikeaan, että Jumalan sanan valossa syntisiksi osoittautuvat kaikki ihmiset (Room. 3:12).
Vapauttavan tuomion saavat ne, joilla on käytössään taivaallinen puolustaja. Kun Jeesus lupasi omilleen Totuuden Hengen, hän käytti sanaa parakletos, joka tarkoittaa oikeudenkäynnin puolustusasianajajaa.
Pyhä Henki todistaa omistaan, että he ovat Jumalan lapsia ja että he ovat saaneet syntinsä anteeksi. Mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 8:1,16.). Kristuksen veressä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme. (Ef. 2:7.)
Jumalan valtakunnan ulkopuolelle joutuneen tulee saada Pyhä Henki jo maallisen elämänsä eli ”armon ajan” aikana. Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta osoittaa, että kun ihminen on siirtynyt ajasta iäisyyteen, hänen kohtaloonsa ei enää voi vaikuttaa (Luuk. 16:19–31).
Armosta autuaat
Vasemmalle puolelle asetettuihin vuohiin kuuluvat paitsi julkijumalattomat, myös ne, jotka yrittävät kelvata Jumalalle omien tekojensa perusteella. Kun ei taivaallista puolustusasianajajaa ole, aletaan luetella omia ansioita. Niistä ei ole apua. Profeetta Jesaja (64:5–6) kuvaakin ihmisen omaa vanhurskautta saastaiseksi vaatteeksi.
Isän siunatut oikealla puolella valtaistuinta olivat tehneet hyviä tekoja lähimmäisilleen, mutta tietämättään ja laskelmoimatta. Heille teot ovat Hengen hedelmiä (Gal. 5:22–24).
Lutherin mukaan tämän evankeliumitekstin tarkoitus on olla varoitus epäuskoisille ja saada heidät liikkeelle, etsimään Jumalan valtakuntaa. Jokainen parannuksen tekevä epäuskoinen on kuin tulesta temmattu kekäle (Sak. 3:2).
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys