Henrikki Hetemaa
Henrikki Hetemaa
Kalle Peltokangas
Jumala lähetti Poikansa maan päälle, jotta ihmiset voivat uskoa syntinsä anteeksi ja pelastua. Tämän rakkauden osallisuudessa olevia kehotetaan rakastamaan toisiaan.
Päivän evankeliumitekstissä Saddukeukset olivat eksyksissä, koska eivät tunteneet pyhiä kirjoituksia ja Jumalan voimaa. Osa heistä toimi lainopettajina yhteisöissään. Jeesus vastasi lainopettajalle: on kaksi yhtä tärkeää käskyä: Jumalan rakastaminen ja lähimmäisen rakastaminen niin kuin itseään rakastaa.
Usko ilmenee hyvinä tekoina
Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Siinä on rakkaus – – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.” (1. Joh. 4:10–11.)
Usko luo yhteyden Jumalaan ja hänen rakkauteensa. Usko ilmenee myös hyvinä tekoina lähimmäisen hyväksi. Kristityllä on jatkuva kilvoituksen paikka siinä, etteivät Jumalan aikaansaamat hyvät teot ala näyttäytyä omina ansioina. Ilman oikeaa uskoa Jumala näyttäytyy ihmiselle ankarana ja kiivaana (5. Moos. 4:24; 4:44–45; 5:1–6, 9).
Evankeliumin voima
Moni nykyajan ihminen miettii, miten elää oikein. Moni ajattelee, että täyttämällä rakkauden kaksoiskäskyä pelastuu. On arvostettavaa, jos ihminen haluaa elää kunniallisesti, suojella luontoa, rakastaa Jumalaa ja auttaa lähimmäisiä.
Hyvä ja kunniakas elämä ei kuitenkaan tee ihmistä vanhurskaaksi. Jumalan sana osoittaa, että kukaan ihminen ei pysty täyttämään lakia täydellisesti. Paavali kirjoittaa, että evankeliumi on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat (Room. 1:16). Vanhan testamentin aikana pelastuttiin uskomalla lupauksen sanaan Jumalan lähettämästä pelastajasta (1. Moos. 3:15).
Jeesus on Raamatun keskus. Luukas kirjoittaa: ”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi” (Ap.t. 10:43).
Yksin uskosta, yksin armosta
Jumalan valtakunnan opetuksessa on keskeistä puhe Jeesuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Siinä ei kuulijalta vaadita hyviä tekoja, vaan korvien kuultavaksi ja sydämen uskottavaksi tuodaan pelastaja, Jeesus. Jumala julistaa syntisen vanhurskaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden.
Paavali sai pelastua väärästä vanhurskaudesta. Saadessaan kokea parannuksen armon hänen ajatuksensa ja ymmärryksensä Raamatusta muuttuivat täysin. Hän vapautui lain alta armon alle. Hän toteaa: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18).
Kristitty on yhtä aikaa vanhurskas ja syntinen. Evankeliumin uskominen synnyttää yhä uudestaan halun kunnioittaa Jumalan lakia ja elää Jumalan tahdon tiellä. Hengen hedelmänä syntyy rakkaus Jumalaan, hänen valtakuntaansa sekä lähimmäisiin. Uskominen on omantunnon vapautta, vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.
Evankeliumi: Matt. 22:34–40
Raamattu 1992: Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys