JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumala rakasti ensin

Sana sunnuntaiksi
16.10.2022 9.00

Juttua muokattu:

14.10. 08:46
2022101408461520221016090000

Henrikki Hetemaa

Henrikki Hetemaa

Kal­le Pel­to­kan­gas

Ju­ma­la lä­het­ti Poi­kan­sa maan pääl­le, jot­ta ih­mi­set voi­vat us­koa syn­tin­sä an­teek­si ja pe­las­tua. Tä­män rak­kau­den osal­li­suu­des­sa ole­via ke­ho­te­taan ra­kas­ta­maan toi­si­aan.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Sad­du­keuk­set oli­vat ek­syk­sis­sä, kos­ka ei­vät tun­te­neet py­hiä kir­joi­tuk­sia ja Ju­ma­lan voi­maa. Osa heis­tä toi­mi lai­no­pet­ta­ji­na yh­tei­söis­sään. Jee­sus vas­ta­si lai­no­pet­ta­jal­le: on kak­si yh­tä tär­ke­ää käs­kyä: Ju­ma­lan ra­kas­ta­mi­nen ja lä­him­mäi­sen ra­kas­ta­mi­nen niin kuin it­se­ään ra­kas­taa.

Us­ko il­me­nee hy­vi­nä te­koi­na

Apos­to­li Jo­han­nes kir­joit­taa: ”Sii­nä on rak­kaus – – ei sii­nä, et­tä me olem­me ra­kas­ta­neet Ju­ma­laa, vaan sii­nä, et­tä hän on ra­kas­ta­nut mei­tä ja lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa mei­dän syn­tiem­me so­vi­tuk­sek­si. Rak­kaat ys­tä­vät! Kun Ju­ma­la on mei­tä näin ra­kas­ta­nut, tu­lee mei­dän­kin ra­kas­taa toi­si­am­me.” (1. Joh. 4:10–11.)

Us­ko luo yh­tey­den Ju­ma­laan ja hä­nen rak­kau­teen­sa. Us­ko il­me­nee myös hy­vi­nä te­koi­na lä­him­mäi­sen hy­väk­si. Kris­ti­tyl­lä on jat­ku­va kil­voi­tuk­sen paik­ka sii­nä, et­tei­vät Ju­ma­lan ai­kaan­saa­mat hy­vät teot ala näyt­täy­tyä omi­na an­si­oi­na. Il­man oi­ke­aa us­koa Ju­ma­la näyt­täy­tyy ih­mi­sel­le an­ka­ra­na ja kii­vaa­na (5. Moos. 4:24; 4:44–45; 5:1–6, 9).

Evan­ke­liu­min voi­ma

Moni ny­ky­a­jan ih­mi­nen miet­tii, mi­ten elää oi­kein. Moni ajat­te­lee, et­tä täyt­tä­mäl­lä rak­kau­den kak­sois­käs­kyä pe­las­tuu. On ar­vos­tet­ta­vaa, jos ih­mi­nen ha­lu­aa elää kun­ni­al­li­ses­ti, suo­jel­la luon­toa, ra­kas­taa Ju­ma­laa ja aut­taa lä­him­mäi­siä.

Hyvä ja kun­ni­a­kas elä­mä ei kui­ten­kaan tee ih­mis­tä van­hurs­kaak­si. Ju­ma­lan sana osoit­taa, et­tä ku­kaan ih­mi­nen ei pys­ty täyt­tä­mään la­kia täy­del­li­ses­ti. Paa­va­li kir­joit­taa, et­tä evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma ja se tuo pe­las­tuk­sen kai­kil­le, jot­ka sen us­ko­vat (Room. 1:16). Van­han tes­ta­men­tin ai­ka­na pe­las­tut­tiin us­ko­mal­la lu­pauk­sen sa­naan Ju­ma­lan lä­het­tä­mäs­tä pe­las­ta­jas­ta (1. Moos. 3:15).

Jee­sus on Raa­ma­tun kes­kus. Luu­kas kir­joit­taa: ”Hä­nes­tä kaik­ki pro­fee­tat to­dis­ta­vat, et­tä jo­kai­nen, joka us­koo hä­neen, saa hä­nen ni­men­sä voi­mas­ta syn­tin­sä an­teek­si” (Ap.t. 10:43).

Yk­sin us­kos­ta, yk­sin ar­mos­ta

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ope­tuk­ses­sa on kes­keis­tä puhe Jee­suk­sen kär­si­myk­ses­tä, kuo­le­mas­ta ja ylös­nou­se­muk­ses­ta. Sii­nä ei kuu­li­jal­ta vaa­di­ta hy­viä te­ko­ja, vaan kor­vien kuul­ta­vak­si ja sy­dä­men us­kot­ta­vak­si tuo­daan pe­las­ta­ja, Jee­sus. Ju­ma­la ju­lis­taa syn­ti­sen van­hurs­kaak­si yk­sin us­kos­ta, yk­sin ar­mos­ta, yk­sin Kris­tuk­sen an­si­on täh­den.

Paa­va­li sai pe­las­tua vää­räs­tä van­hurs­kau­des­ta. Saa­des­saan ko­kea pa­ran­nuk­sen ar­mon hä­nen aja­tuk­sen­sa ja ym­mär­ryk­sen­sä Raa­ma­tus­ta muut­tui­vat täy­sin. Hän va­pau­tui lain al­ta ar­mon al­le. Hän to­te­aa: ”Puhe ris­tis­tä on hul­luut­ta nii­den mie­les­tä, jot­ka jou­tu­vat ka­do­tuk­seen, mut­ta meil­le, jot­ka pe­las­tum­me, se on Ju­ma­lan voi­ma” (1. Kor. 1:18).

Kris­tit­ty on yh­tä ai­kaa van­hurs­kas ja syn­ti­nen. Evan­ke­liu­min us­ko­mi­nen syn­nyt­tää yhä uu­des­taan ha­lun kun­ni­oit­taa Ju­ma­lan la­kia ja elää Ju­ma­lan tah­don tiel­lä. Hen­gen he­del­mä­nä syn­tyy rak­kaus Ju­ma­laan, hä­nen val­ta­kun­taan­sa sekä lä­him­mäi­siin. Us­ko­mi­nen on oman­tun­non va­paut­ta, van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa, jot­ka Pyhä Hen­ki an­taa.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 22:34–40

Raa­mat­tu 1992: Kun fa­ri­seuk­set kuu­li­vat, et­tä Jee­sus oli tuk­ki­nut sad­du­keuk­sil­ta suun, he ko­koon­tui­vat neu­von­pi­toon. Sit­ten yk­si heis­tä, joka oli lai­no­pet­ta­ja, ky­syi Jee­suk­sel­ta pan­nak­seen hä­net ko­e­tuk­sel­le: ”Opet­ta­ja, mikä on lain suu­rin käs­ky?” Jee­sus vas­ta­si: ”Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja mie­les­tä­si. Tämä on käs­kyis­tä suu­rin ja tär­kein. Toi­nen yh­tä tär­keä on tämä: Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si. Näi­den kah­den käs­kyn va­ras­sa ovat laki ja pro­fee­tat.”