JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumala kutsuu edelleen

Sana sunnuntaiksi
30.10.2022 0.35

Juttua muokattu:

29.10. 11:25
2022102911254720221030003500

Päivi Peltoniemi

Päivi Peltoniemi

Pau­li So­ran­ta

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ja kut­su sen yh­tey­teen oli Jee­suk­sen ope­tuk­sen kes­ki­ös­sä. Sii­hen liit­tyy myös evan­ke­liu­mi­teks­tin kie­li­ku­va hää­juh­lis­ta ja kut­sus­ta saa­pua nii­hin juh­la­vie­raak­si.

Ver­tauk­ses­saan Jee­sus kä­sit­te­lee kol­mea tär­ke­ää asi­aa: Ju­ma­laa ja hä­nen val­ta­kun­taan­sa, hä­nen pal­ve­li­joi­taan ja heil­le us­kot­tua teh­tä­vää sekä tätä maa­il­maa ja sa­no­man vas­taa­not­ta­jia. Teks­tin lo­pus­sa huo­mio kiin­nit­tyy vie­lä il­man juh­la­pu­kua häi­hin saa­pu­neen mie­hen osaan.

Ju­ma­lan kut­su on ih­mi­sen par­haak­si

Ver­tauk­ses­sa tai­vas­ten val­ta­kun­nan ku­nin­gas ku­vaa Ju­ma­laa, ja hä­nen po­jas­saan on suo­ra viit­taus Jee­suk­seen. Ju­ma­la toi­mii koko ajan ja mo­nin ta­voin ih­mis­ten par­haak­si, mut­ta ai­van eri­tyi­ses­ti kut­su­mal­la hei­tä val­ta­kun­tan­sa yh­tey­teen. Sen löy­tä­neet saa­vat ko­kea Py­hän Hen­gen lah­ja­na van­hurs­kaut­ta, iloa ja rau­haa.

Teks­tis­sä ku­nin­gas oli val­mis­ta­nut po­jal­leen häät, joi­ta ei itä­mail­la ylit­tä­nyt mi­kään juh­la iloi­suu­des­sa ja suo­si­os­sa. Ne saat­toi­vat kes­tää ko­ko­nai­sen vii­kon. Kaik­ki oli val­mii­na yk­si­tyis­koh­tia myö­ten, ai­no­as­taan juh­la­vie­raat puut­tui­vat.

Kut­sun hyl­kää­mi­nen on va­ka­va asia

Pal­ve­li­jat sai­vat ku­nin­kaal­ta teh­tä­vän vie­dä hää­kut­sua en­sin omai­suus­kan­san jä­se­nil­le. Voi yl­lät­tää, et­tä niin moni vas­ta­si kut­suun kiel­tä­väs­ti. He ei­vät vain ”tah­to­neet tul­la”. Myös­kään toi­sen ker­ran lä­he­tet­ty­jen pal­ve­li­joi­den kut­sus­ta ei vä­li­tet­ty tai es­teik­si nou­si­vat ajal­li­set kii­reet ja teh­tä­vät. Osa kut­sun saa­neis­ta toi­mi jopa vä­ki­val­tai­ses­ti vies­tin tuo­jia koh­taan. Heil­le ku­nin­gas oli an­ka­ra. Näin Jee­sus ha­lu­si osoit­taa sen, kuin­ka va­ka­vaa on Ju­ma­lan kut­sun hyl­kää­mi­nen.

Lo­puk­si ku­nin­gas osoit­ti kut­sun kai­kil­le, niin pa­hoil­le kuin hy­vil­le­kin. Pal­ve­li­jat te­ki­vät työ­tä ah­ke­ras­ti ja hää­huo­ne täyt­tyi vie­rais­ta. Jee­sus ku­vaa kau­niis­ti, kuin­ka Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kut­su kuu­luu ero­tuk­set­ta kai­kil­le. Ei­kö ole ih­meel­lis­tä, et­tä tääl­lä kau­ka­na Poh­jo­las­sa­kin se on saa­tu kuul­la? Vie­lä on työn ai­ka, ja jo­kai­nen us­ko­va on kut­sut­tu vä­lit­tä­mään evan­ke­liu­min ilo­sa­no­maa.

Vain van­hurs­kau­den vaa­te kel­paa

Juh­laan tuli pu­keu­tua ti­lai­suu­den ar­voon so­pi­val­la ta­val­la. Ku­nin­gas oli lah­joit­ta­nut jo­kai­sel­le vie­raal­leen juh­la­pu­vun, jon­ka pal­ve­li­jat pu­ki­vat en­nen hää­juh­laa hei­dän pääl­leen. Il­mei­ses­ti erääl­le omis­sa vaat­teis­saan tul­leel­le lah­ja­pu­ku ei ol­lut kel­van­nut, mikä teki hä­nes­tä kel­vot­to­man hää­vie­raan. Hän­tä­kin ku­nin­gas pu­hut­te­li ys­tä­väl­li­ses­ti, mut­ta enää ei­vät se­lit­te­lyt aut­ta­neet.

Edel­lä ker­rot­tu on vah­va ku­vaus sii­tä, kuin­ka tai­vaa­seen ei pää­se mi­tään omaa, ei epä­py­hää tai saas­tais­ta. Ih­mi­sen syn­ti­syy­den voi peit­tää vain Kris­tuk­sen van­hurs­kau­den puku, joka on omis­tet­ta­vis­sa us­kon kaut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa.

On tär­ke­ää pu­hua us­kos­ta ja sen pe­rus­teis­ta, jot­ta jo­kai­nen löy­täi­si tien Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Tär­ke­ää on myös us­kos­sa val­vo­mi­nen, et­tei me­net­täi­si Kris­tuk­sen van­hurs­kau­den vaa­tet­ta. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min us­ko­mi­nen tuo hä­nen val­ta­kun­tan­sa yh­tey­teen, mut­ta se an­taa myös voi­man säi­lyä Ju­ma­lan lap­se­na. Us­kos­ta saa ko­kea iloa jo täs­sä ajas­sa, mut­ta se on pien­tä tai­vaal­li­sen hää­juh­lan rin­nal­la!

Evan­ke­liu­mi: Matt. 22:1–14

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus jat­koi ver­taus­pu­hei­taan ja sa­noi: ”Tai­vas­ten val­ta­kun­taa voi ver­ra­ta ku­nin­kaa­seen, joka val­mis­ti häät po­jal­leen. Hän lä­het­ti pal­ve­li­joi­taan kut­su­maan hää­vie­rai­ta, mut­ta kut­sun saa­neet ei­vät tah­to­neet tul­la. Sil­loin hän lä­het­ti toi­sia pal­ve­li­joi­ta ja käs­ki hei­dän sa­noa kut­su­tuil­le: ’Olen val­mis­ta­nut ate­ri­a­ni, hä­rät ja syöt­tö­va­si­kat on teu­ras­tet­tu, kaik­ki on val­mii­na. Tul­kaa häi­hin!’ Mut­ta kut­sun saa­neis­ta toi­set ei­vät vä­lit­tä­neet sii­tä, vaan me­ni­vät muu­al­le, kuka pel­lol­leen, kuka kau­poil­leen, toi­set taas ot­ti­vat ku­nin­kaan pal­ve­li­jat kiin­ni, piek­si­vät hei­tä ja löi­vät hei­dät hen­gil­tä. Sil­loin ku­nin­gas vi­has­tui. Hän lä­het­ti so­ta­jouk­kon­sa, sur­ma­si mur­ha­mie­het ja polt­ti hei­dän kau­pun­kin­sa. Sit­ten ku­nin­gas sa­noi pal­ve­li­joil­leen: ’Kaik­ki on val­mii­na hää­juh­laa var­ten, mut­ta kut­su­tut ei­vät ol­leet juh­lan ar­voi­sia. Men­kää nyt teil­le ja to­reil­le ja kut­su­kaa häi­hin kei­tä vain ta­paat­te.’ Pal­ve­li­jat me­ni­vät ja ke­rä­si­vät kaik­ki, jot­ka he ta­pa­si­vat, niin pa­hat kuin hy­vät, ja hää­huo­ne täyt­tyi ate­ri­al­le tul­leis­ta. Kun ku­nin­gas tuli si­sään kat­so­maan juh­la­vie­rai­taan, hän näki siel­lä mie­hen, jol­la ei ol­lut hää­pu­kua. Hän ky­syi täl­tä: ’Ys­tä­vä­ni, kuin­ka saa­toit tul­la tän­ne il­man hää­vaat­tei­ta?’ Mies ei saa­nut sa­naa suus­taan. Sil­loin ku­nin­gas sa­noi pal­ve­li­joil­leen: ’Si­to­kaa hä­net kä­sis­tä ja ja­lois­ta ja heit­tä­kää ulos pi­mey­teen. Siel­lä it­ke­tään ja ki­ris­tel­lään ham­pai­ta. Mo­net ovat kut­sut­tu­ja, mut­ta har­vat va­lit­tu­ja.’”