Jeesus opetti ihmisiä rakastamaan paitsi lähimmäistä myös vihamiestä ja vainoojaa.
Lähimmäisen sunnuntain teksti on Jeesuksen vuorisaarnasta. Opetuksessaan Jeesus vetosi aina Jumalan sanaan, jonka juutalaiset olivat saaneet Mooseksen ja profeettojen kautta. Hän osoitti, että fariseusten tulkinta kirjoituksista oli harhautunut kauas Jumalan tahdosta. Jeesus toisti saarnassaan monta kertaa: ”Teille on opetettu – –, mutta minä sanon teille – –.”
Jeesus sanoi: ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” (Matt. 5:43–44.) Fariseukset opettivat, että juutalaisten lähimmäisiä olivat vain oman kansan jäsenet. He eivät sallineet kanssakäymistä muukalaisten kanssa. Heidän opetuksensa oli sen ajan rasistista vihapuhetta. Nyt Jeesus romutti täysin heidän käsityksensä lähimmäisestä.
Eräälle lainopettajalle Jeesus piti oppitunnin lähimmäisenrakkaudesta. Lainopettaja kysyi, mitä hänen pitää tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. Jeesus vastasi kysymykseen kertomuksella laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10:30–37).
Kertomuksessa muukalainen, samarialaisen sekakansan jäsen, auttaa henkihieveriin piestyä kulkijaa, jonka hurskaat juutalaiset – pappi ja leeviläinen – ovat ohittaneet säälimättä. Omavanhurskaille hurskauden harjoitus oli niin tärkeää, että lähimmäisen hätä ei heitä pysäyttänyt. Kertomus on hyvin puhutteleva. Jeesus nosti lähimmäisen rakastamisen yhtä tärkeäksi kuin Jumalan rakastamisen. Elävästä uskosta seuraa Hengen hedelmänä rakkaus lähimmäistä kohtaan (Gal. 5:22).
Rakkauden voima
Kirjanoppineet eivät voineet käsittää, että pitäisi rakastaa vihollisiakin. Tätä rakkauden lakia Jeesus kuitenkin itse toteutti. Ristillä kärsiessään hän rukoili Isää: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät” (Luuk. 23:34).
Jumalan rakkauden voimalla myös marttyyri Stefanus rukoili kivisateessa: ”Herra, älä lue heille tätä syntiä” (Ap. t. 7:60). Jumala kuuli tuon rukouksen ainakin paikalla olleen nuorukaisen, Saulus Tarsolaisen kohdalla. Hän sai myöhemmin parannuksen armon. Ananias saarnasi hänelle kaikkien syntien anteeksiantamuksen ilosanoman, ja hänestä tuli Jumalan valtakunnan ahkera työmies, apostoli Paavali.
Nopeasti kansainvälistyvässä maailmassa saamme rukoilla Runebergin virren sanoin: ”Oi Herra, kaikki päällä maan loit lähimmäisiksemme, myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme. Kun sinulta saa hoivansa myös kaukainen maa, kansa sen, niin ketään torju emme.” (Vk. 431:2.)
Jumala jakaa rakkaudessaan auringonpaistetta ja virvoittavaa sadetta niin hyville kuin pahoillekin (Matt. 5:45). Kaikki ihmiset syntyvät tähän maailmaan Jumalan lapsina, Kristuksen, Jumalan pojan sovintoverellä lunastettuina.
Jumala johdattaa elämäämme monenlaisia lähimmäisiä. Niissä kohtaamisissa Jumala välittää rakkauttaan uskovaisten ihmisten kautta. Jeesus antoi hyvän neuvon: ”Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12).
Evankeliumi on suurinta rakkautta
”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt. 5:48). Meidän täydellisyytemme on Kristuksen täydellisyydessä. Hän täytti puolestamme koko lain ja jätti meille uuden käskyn: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne.” (Joh. 13:34.)
Jeesus kehottaa ennen kaikkea veljelliseen rakkauteen Jumalan lasten kesken. Hän kuitenkin laajentaa rakkauden ja lähimmäisyyden piirin koskettamaan kaikkia ihmisiä.
Jeesus varoittaa tekemästä hyvää siksi, että saisi kiitosta ja arvostusta ihmisiltä: ”Kun annat almun älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee” (Matt. 6:3). Köyhä leski antoi temppelin uhriarkkuun ainoan roponsa. Jeesuksen mukaan hän antoi kaiken, mitä hänellä oli. Rikkaat antoivat liiastansa osoittaakseen anteliaisuutta ja saadakseen kiitosta ihmisiltä (Mark. 12:41–44).
Kun saamme armosta uskoa syntisyytemme ja pahuutemme anteeksiannetuiksi, voimme uskon silmin katsella lähimmäisiämme. Saamme voimaa rakastaa heitä ja rukoilla, että Isä avaisi oven Jumalan valtakuntaan vielä ulkona oleville.
Suurinta rakkautta lähimmäistä kohtaan on evankeliumin tarjoaminen. Siellä, missä Jumalan lapsi kohtaa epäuskoisen lähimmäisen, on Jumalan valtakunnan ovi vielä tänään avoinna.
Kalevi Niemikorpi
Julkaistu Päivämiehessä 6.9.2017
Kuvituskuva: Rami Liehu
Evankeliumiteksti Matt. 5:43–48
Biblia
Te kuulitte sanotuksi: rakasta lähimmäistäs, ja vihaa vihollistas; mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitä, jotka teitä sadattavat; tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat, että te olisitte teidän Isänne pojat, joka on taivaissa; sillä hän sallii aurinkonsa koittaa niin pahain ylitse kuin hyväinkin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitäkin rakastavat, mitä teidän siitä palkkaa on? eikö Publikanit myös niin tee? Ja jos te ainoastaan veljeinne kanssa soveliaat olette, mitä te sen kanssa erinomaista teette? eikö Publikanit myös niin tee? Olkaat siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.
Raamattu 2017
Jeesus sanoi:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys