Juha Sep­pä­lä

Jee­suk­sel­la oli Ju­ma­lan an­ta­ma val­ta ja voi­ma pa­ran­taa – vie­lä­kin Py­hän Hen­gen voi­mas­ta pa­ran­ne­taan syn­ti­sai­rai­ta.

Sun­nun­tain tee­maa on mää­ri­tel­ty evan­ke­liu­mi­kir­jas­sa näin: ”Us­ko nä­kee Jee­suk­ses­sa Ju­ma­lan Po­jan, jol­la on val­ta teh­dä Ju­ma­lan te­ko­ja”. Jee­suk­sen elä­es­sä mo­net ei­vät us­ko­neet hä­nen ju­ma­luu­teen­sa, vaan pi­ti­vät hän­tä kan­san­vil­lit­si­jä­nä. Sama us­kon ja epä­us­kon kent­tä on to­del­li­suut­ta maa­il­mas­sa täl­lä­kin het­kel­lä. Hy­vän ja pa­han vä­li­sen tais­te­lun voi kris­tit­ty­kin ha­vai­ta lä­hel­lään, omas­sa sy­dä­mes­sään.

Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus pa­ran­taa hal­vaan­tu­neen ja en­nen kaik­kea vies­tit­tää an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­naa. Hal­vaan­tu­nut us­koo Jee­suk­seen ja an­teek­si­an­non lah­jaan, ja hän pa­ra­nee. Lai­no­pet­ta­jien mu­kaan Jee­sus oli her­jaa­ja, kun hän an­toi syn­te­jä an­teek­si (Matt. 9:3). Hei­dän mu­kaan­sa vain Ju­ma­la voi an­taa syn­te­jä an­teek­si. Hei­dän si­sim­pän­sä oli täyn­nä epä­us­koa.

Ka­per­nau­mis­sa oli seu­rat

Jee­suk­sen toi­min­nan ai­kai­nen ko­ti­kau­pun­ki oli Ka­per­naum. Siel­lä hän ta­pan­sa mu­kaan kävi sy­na­go­gas­sa ja opet­ti (Mark. 1:21). Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä ol­tiin ko­dis­sa, jon­ka kat­to oli vä­ki­jou­kon pal­jou­den täh­den pu­ret­ta­va, jot­ta hal­vaan­tu­nut saa­tiin Jee­suk­sen luo.

Jee­sus ju­lis­ti syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia. Tämä oli kuin seu­ra­het­ki kai­kil­le läs­nä­o­li­joil­le. Het­kes­sä oli sama si­säl­tö kuin ker­ran fa­ri­seuk­sen ko­dis­sa, jos­sa Jee­suk­sen vies­ti syn­ti­sel­le nai­sel­le oli: ”Kaik­ki si­nun syn­ti­si on an­net­tu an­teek­si” (Luuk. 7:48).

Nyt kai­kui hal­vaan­tu­neel­le sa­no­ma: ”Poi­ka­ni, si­nun syn­ti­si an­ne­taan an­teek­si” (Mark. 2:5). Hal­vaan­tu­nut sai ko­kea to­dek­si psal­min­kir­joit­ta­jan sa­nat: ”Hän an­taa an­teek­si kaik­ki syn­ti­ni ja pa­ran­taa kaik­ki sai­rau­te­ni” (Ps. 103:3).

Kan­ta­jat oli­vat saat­ta­jia

Hal­vaan­tu­neel­la oli kan­ta­jia, jot­ka oli­vat hy­vin sin­nik­käi­tä. He ha­lu­si­vat lä­him­mäi­sel­leen pa­ras­ta. Tänä päi­vä­nä­kin tar­vi­taan seu­ra­kut­sun esit­tä­jiä ja seu­roi­hin kyy­dit­si­jöi­tä. Tä­nään­kin ar­moa kai­paa­vaa siu­na­taan evan­ke­liu­mil­la.

Jo­kai­nen sy­dä­men kris­tit­ty kai­paa yhä esi­ru­koi­li­joi­ta ja saat­ta­jia lä­hel­leen. Tä­män asi­an mer­ki­tys on ku­vat­tu myös al­ku­seu­ra­kun­nan ajoil­ta: ”Us­ko­vat eli­vät kes­ki­näi­ses­sä yh­tey­des­sä, mur­si­vat yh­des­sä lei­pää ja ru­koi­li­vat” (Ap. t. 2:42).

An­teek­si­an­to on yhä run­sas

Jee­suk­sen lah­jat tun­net­tiin. Hän oli pa­ran­ta­nut Si­mo­nin ano­pin ja spi­taa­li­sen mie­hen (Mark. 1). Nyt Jee­sus ky­se­li lai­nop­pi­neil­ta, kum­pi on hel­pom­paa: syn­tien an­teek­si­an­to vai pa­ran­ta­mi­nen (Mark. 2:9). Hän vies­tit­ti, et­tä hä­nel­lä on val­ta an­taa syn­te­jä an­teek­si, ja osoit­ti, et­tä hä­nel­lä on myös täs­tä joh­tu­en Ju­ma­lan voi­ma pa­ran­taa sai­ras­ta­va.

Jee­sus pa­ran­si hal­vaan­tu­neen, ja kaik­ki häm­men­nyk­sis­sään kiit­ti­vät Ju­ma­laa. Jäl­leen tois­tui­vat Jee­suk­sen pa­ran­ta­mi­sih­mei­siin liit­ty­vät sa­nat läs­nä­o­li­joi­den suus­ta: ”Täl­läis­ta em­me ole iki­nä näh­neet” (Mark. 2:12; Matt. 9:33).

Jee­sus ju­lis­ti syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta koko toi­min­tan­sa ajan, ja sa­maa sa­no­maa saar­na­taa yhä Py­hän Hen­gen voi­mas­ta hä­nen val­ta­kun­nas­saan – syn­ti­sai­rau­des­ta kär­si­vä voi edel­leen pa­ran­tua. An­teek­si­an­to on yhä run­sas niin kuin on ku­vat­tu Je­sa­jan kir­jas­sa kään­ty­väl­le: ”tur­vau­tu­koon Ju­ma­laan, sil­lä hä­nen an­teek­si­an­ton­sa on run­sas” (Jes. 55:7).

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Mark. 2:1–12

Raa­mat­tu 1992: Jon­kin ajan ku­lut­tua Jee­sus meni taas Ka­per­nau­miin. Kun ih­mi­set kuu­li­vat hä­nen ole­van ko­to­na, vä­keä tuli kool­le niin pal­jon, et­tei­vät kaik­ki mah­tu­neet edes oven edus­tal­le. Jee­sus ju­lis­ti heil­le sa­naa. Hä­nen luok­seen ol­tiin tuo­mas­sa hal­vaan­tu­nut­ta. Sai­ras­ta kan­ta­mas­sa oli nel­jä mies­tä, jot­ka ei­vät tun­gok­ses­sa kui­ten­kaan pääs­seet tuo­maan hän­tä Jee­suk­sen eteen. Sil­loin he pur­ki­vat ka­ton sil­tä koh­den, mis­sä Jee­sus oli, ja au­kon teh­ty­ään las­ki­vat sii­tä alas vuo­de­ma­ton, jol­la hal­vaan­tu­nut ma­ka­si. Kun Jee­sus näki hei­dän us­kon­sa, hän sa­noi hal­vaan­tu­neel­le: ”Poi­ka­ni, si­nun syn­ti­si an­ne­taan an­teek­si.” Mut­ta siel­lä is­tui myös muu­ta­mia lai­no­pet­ta­jia, ja he sa­noi­vat it­sek­seen: ”Mi­ten hän tuol­la ta­val­la pu­huu? Hän her­jaa Ju­ma­laa. Kuka muu kuin Ju­ma­la voi an­taa syn­te­jä an­teek­si?” Jee­sus tun­si heti hen­ges­sään, mitä he ajat­te­li­vat, ja sa­noi heil­le: ”Kuin­ka te tuol­lais­ta ajat­te­let­te? Kum­pi on hel­pom­paa, sa­noa hal­vaan­tu­neel­le: ’Si­nun syn­ti­si an­ne­taan an­teek­si’, vai sa­noa: ’Nou­se, ota vuo­tee­si ja kä­ve­le’? Mut­ta jot­ta te tie­täi­sit­te, et­tä Ih­mi­sen Po­jal­la on val­ta an­taa maan pääl­lä syn­te­jä an­teek­si” – hän pu­hui nyt hal­vaan­tu­neel­le – ”nou­se, ota vuo­tee­si ja mene ko­tii­si.” Sil­loin mies heti nou­si, ot­ti vuo­teen­sa ja kä­ve­li pois kaik­kien näh­den. Kaik­ki oli­vat täs­tä häm­mäs­tyk­sis­sään, ylis­ti­vät Ju­ma­laa ja sa­noi­vat: ”Täl­lais­ta em­me ole iki­nä näh­neet.”

Bib­lia: Ja taas muu­ta­main päi­väin jäl­keen meni hän Ka­per­nau­miin, ja se kuul­tiin, et­tä hän huo­nees­sa oli, ja koh­ta ko­koon­tui­vat mon­ta, niin et­tei enää siaa ol­lut, ei oven­kaan ty­kö­nä; ja hän pu­hui heil­le sa­nan. Ja hä­nen ty­kön­sä tu­li­vat, jot­ka toi­vat yh­tä hal­vat­tua, joka nel­jäl­tä kan­net­tiin. Ja kuin ei he saa­neet hän­tä lä­hes­tyä kan­san täh­den, niin he kis­koi­vat huo­neen ka­ton, jos­sa hän oli, ja kai­voi­vat lä­vit­se, ja las­ki­vat vuo­teen alas, jos­sa hal­vat­tu ma­ka­si. Mut­ta kuin Je­sus näki hei­dän us­kon­sa, sa­noi hän hal­va­tul­le: poi­ka­ni, si­nun syn­tis an­ne­taan si­nul­le an­teek­si. Niin siel­lä oli­vat muu­ta­mat kir­ja­nop­pi­neis­ta, jot­ka is­tui­vat ja ajat­te­li­vat sy­dä­mes­sän­sä: Mitä tämä niin pilk­kaa pu­huu? Kuka voi syn­nit an­taa an­teek­si pait­si ai­no­aa Ju­ma­laa? Ja koh­ta kuin Je­sus tun­si hen­ges­sän­sä, et­tä he niin it­sel­län­sä ajat­te­li­vat, sa­noi hän heil­le: mitä te näi­tä ajat­te­let­te tei­dän sy­dä­mes­sän­ne? Kum­pi on ke­vi­äm­pi, sa­noa hal­va­tul­le: syn­nit an­ne­taan si­nul­le an­teek­si, taik­ka sa­noa: nou­se, ja ota si­nun vuo­tees ja käy? Mut­ta et­tä tei­dän pi­tää tie­tä­män Ih­mi­sen Po­jal­la ole­van val­lan maan pääl­lä syn­nit an­teek­si an­taa, (sa­noi hän hal­va­tul­le:) Minä sa­non si­nul­le: nou­se ja ota vuo­tees, ja mene ko­ti­as. Ja hän nou­si koh­ta ja ot­ti vuo­teen ja meni ulos kaik­kein näh­den, et­tä he kaik­ki häm­mäs­tyi­vät ja kun­ni­oit­ti­vat Ju­ma­laa, sa­no­en: em­me ole ikä­nä sen muo­tois­ta näh­neet.