Tuo­mo A. Ko­mu­lai­nen

Oi­kea us­ko syn­tyy vain yh­tey­des­sä Ju­ma­lan seu­ra­kun­taan. Sen jä­se­nek­si pää­see pa­ran­nuk­sen por­tin kaut­ta.

Lam­pai­den pai­men­ta­mi­nen oli Raa­ma­tun ajan tu­tuim­pia am­mat­te­ja. Toi­me­li­as pai­men vei lau­man­sa vih­reil­le nii­tyil­le ja vir­voit­ta­vien ve­sien ää­rel­le. Yök­si hän joh­dat­ti sen lam­mas­tar­haan suo­jaan pe­doil­ta. Hän saat­toi it­se yö­pyä tar­han ovel­la.

Kaik­ki lam­pai­ta hoi­ta­neet ei­vät ol­leet hy­viä pai­me­nia. Palk­ka­pai­me­net ajoi­vat omaa etu­aan. Pe­don tai ros­von uha­tes­sa he pöt­ki­vät hel­pos­ti pa­koon. Jos taas lam­paat oli­vat pai­me­nen omia, hän puo­lus­ti nii­tä vii­mei­seen as­ti.

Jee­suk­ses­ta lu­va­taan jo Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa: ”Niin kuin pai­men hän kait­see lau­maan­sa, ko­ko­aa ka­rit­sat kä­si­var­rel­len­sa ja kan­taa nii­tä sy­lis­sään, joh­dat­te­lee imet­tä­viä lam­pai­ta” (Jes. 40:11).

Evan­ke­liu­min kaut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­taan

Teks­tis­sä ko­ros­tuu, et­tä Hyvä Pai­men ja hä­nen lam­mas­lau­man­sa kuu­lu­vat yh­teen. Pai­men tun­tee kun­kin lam­paan­sa ni­mel­tä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ja kut­suu nii­tä ää­nel­lään. Ju­ma­lan las­ten jouk­koon kel­paa­vat kaik­ki, jot­ka ot­ta­vat evan­ke­liu­min vas­taan, syn­ty­pe­räs­tään ja taus­tois­taan riip­pu­mat­ta (Gal. 3:28).

Hy­vän Pai­me­nen lam­mas­huo­nee­seen tul­laan yh­del­lä ta­val­la. Sin­ne ei pää­se muu­al­ta kuin por­tis­ta, joka on Hyvä Pai­men it­se. Mitä ta­han­sa muu­ta kaut­ta tu­le­va on ar­mo­va­ras. Tämä tar­koit­taa, et­tei pelk­kä Ju­ma­lan las­ten jou­kos­sa kul­ke­mi­nen tai sa­mo­jen ar­vo­jen ja­ka­mi­nen tee au­tu­aak­si, el­lei sy­dä­mes­sä ole elä­vää us­koa.

Ju­ma­lan sana si­too seu­ra­kun­taan

Sa­man por­tin kaut­ta käy myös tie ulos Ju­ma­lan huo­nees­ta. Us­kon­sa kiel­tä­neet it­se sa­no­vat usein jät­tä­vän­sä vain Ju­ma­lan las­ten jou­kon mut­ta yhä ”luot­ta­van­sa sa­naan”. Ju­ma­la on kui­ten­kin van­hurs­kaut­ta­en läs­nä vain omas­sa seu­ra­kun­nas­saan.

Ju­ha­ni Raat­ta­maa kir­joit­ti: ”Ne, jot­ka er­kaan­tu­vat Kris­tuk­sen lau­mas­ta sen täh­den, et­tä Kris­tuk­sen ies ja hal­li­tuk­sen muo­to on heil­le so­pi­ma­ton, sa­no­vat luo­pu­van­sa pois ih­mi­sis­tä ja us­kal­ta­van­sa sa­naan. Mut­ta jos sinä oi­kein ym­mär­rät Ju­ma­lan sa­nan, niin sana si­too si­nut seu­ra­kun­taan.”

Myös saar­naa­ja Kal­le Ii­nat­ti va­roit­ti ruok­ki­mas­ta ul­ko­na ole­via lam­pai­ta ai­dan­ra­ois­ta. Se ei nii­den ian­kaik­kis­ta pa­ras­ta pal­ve­le. Il­man evan­ke­liu­mia ei voi ol­la osal­li­nen Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Sik­si Hyvä Pai­men kut­suu kaik­kia ul­ko­na ole­via käy­mään si­säl­le lam­mas­huo­nee­seen­sa. Ti­laa on hy­vin ja vas­taa­not­to sy­dä­mel­li­nen.

”Ruo­ki mi­nun lam­pai­ta­ni”

Hyvä Pai­men ra­kas­ti lau­maan­sa niin pal­jon, et­tä an­toi hen­ken­sä sen edes­tä. Suu­rem­paa rak­kaut­ta ei ku­kaan voi osoit­taa (Joh. 15:13). Jee­sus on myös Ju­ma­lan Uh­ri­ka­rit­sa: ”Hän­tä pii­nat­tiin, ja hän alis­tui sii­hen, ei hän suu­tan­sa avan­nut. Kuin ka­rit­sa, jota teu­raak­si vie­dään, niin kuin lam­mas, joka on ää­ne­ti ke­rit­si­jäin­sä edes­sä, ei hän­kään suu­tan­sa avan­nut.” (Jes. 53:7.)

Ylös­nous­tu­aan Jee­sus an­toi Pie­ta­ril­le teh­tä­väk­si kait­sea ja ruok­kia lam­pai­taan (Joh. 21:15–17). Lam­paat erot­ta­vat oman pai­me­nen­sa ää­nen lu­ke­mat­to­mien mui­den jou­kos­ta. Sekä kait­sen­ta et­tä hen­gel­li­nen ruo­kin­ta to­teu­tu­vat par­hai­ten kuu­lon kaut­ta. Sik­si kan­nat­taa pi­tää sy­dä­men kor­vat au­ki ja kuul­la, mitä Pai­men Hen­ken­sä kaut­ta seu­ra­kun­nal­le sa­noo.